miten teidän parisuhde on muuttunut vauvantulon myötä?

Up

oli takana hyvin lyhyt parisuhde ennen kuin tulin raskaaksi. Ollaan kuitenkin tultu ihan hyvin toimeen perheenä. Mutta parisuhde... no, tällä hetkellä tuntuu, ettei sitä ole ollut enää vuoteen lainkaan. Puhutaan miehen kanssa pakolliset arkipäivän jutut, mutta muuten ei jutella eikä läheisyyttäkään ole viime aikoina ollut. Seksi on ollut aina meillä vähäistä ja nyt tuntuu ettei sitä ole juuri lainkaan.

Meidän parisuhde on oikeesti vaan parantunu. kalsi lasta ollaan saatu...haave elää kolmannesta.sitten joskus :) Itsellä ainakin seksi on parantunut. Olen tullut tuntoherkemmäksi. Ja määräliisesti se on pysunyt ennallaan. Rakastetaan toisiamme jalpsiamme huölun paljon. Ja se kyllä myös osoitetaan..niin toisillemme kuin muksuillemme. Toki riitoka on niinku ennenkin. Mut läheisiä ollaan ;)

Ehkä olen itsekäs ja pikkumainen, mutta minusta tuntuu etten halua laittaa parisuhdetta vuosiksi "jäähylle" vain lastenhankinna ilosta...

tee jotakin äläkä uinu! Lue jotakin mitä maailmalla tapahtuu ja kysy miehesi mielipidettä asiasta. Ja vauva omaan sänkyyn kun nukahtaa ja möyri sinne ukkosi kainaloon. Ei tuo niin ihme asia ole hoitaa pois päiväjärjestyksestä!

Ja seksiä voi harrastaa vaikka kylppärissä, olkkarissa, keittiössä. Lapsi kannattaa opettaa nukahtamaan pinnikseen, mikään ei estä ottamasta

lasta keskellä yötä väliinne jatkamaan unia.



Kosketusta ja läheisyyttä voi olla muutenkin kuin sängyssä?



Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja arki on mukavan rauhallista. Huomioidaan paljon toista ja suunnitellaan elämää eteenpäin.

Meillä on yhteinen harrastus aloitettu äskettäin, ennen käytiin yhdessä vaan kävelyllä iltaisin mutta nyt lähdetään ihan kahdestaan.



Myös lapset harrastaa samassa paikassa niin ehtii vaikka pikaseksin silloinkin?



Koittakaa keksiä oma juttu. Jos kaipaat läheisyyttä ja kosketusta niin pyydä mummola vaikka ottamaa lapsi yökylään ja rauhassa voitte hieroa toisianne ja nauttia toisistanne varovasti. Muista liukkari ja naiselle on olemassa erilaisia öljyjä jotka lisää kosteutta, katso ison marketin meikkiosaston hygieniaosatolta jossa kortsuja ja liukkaria.



Panosta parisuhteeseen, helli rakasta ja kerro mitä kaipaat! Älä odota että mies osaisi lukea ajatuksiasi.

muuttui paljon. Olemme miehen kanssa aina olleet itsenäisiä, emme mitään kainalossa pötköttelijöitä. Kun lapsia on tullut, eikä mitään hoitoapuja ole, niin yhtäkkiä ollaankin tässä vuosia pyöritty tosi intensiivisesti yhdessä, tehty kaikki yhdessä, oltu metrin päässä toisistamme koko vapaa-aika. Kun lapset on menneet nukkumaan, niin molemmat haluamme aivan ensisijaisesti olla omissa oloissamme. Meillä menee siis hyvin juuri siksi, että ymmärrämme täysin toisiamme, ja sitä, että suurin rakkauden osoitus on, kun ei puhu toiselle yhtään mitään sen jälkeen kun kerrankin on mahdollisuus nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.



Mutta siis, jos joillakin vauva muuttaa suhteen sellaiseksi, että ollaan etäisiä, niin joillekin käy sitten niin, että ollaan niin tiiviissä kimpassa koko ajan, että sekin aiheuttaa kriisin. Teit niin tai näin, niin aina lapsen syntymä jotakin muutosta aiheuttaa.

oltiin kyllä ennenkin läheisiä, mutta vauva sitoi yhteen vielä tiiviimmin.



Jos sillä nyt on jotain väliä, niin oltiin oltu yhdessä 5 v ennen kuin vauva syntyi.

joten mitään tuollaista ei tapahtunut. Ei roikuttu toisissamme ja leikitty parisuhdetta vaan elettiin elämää.

seksiä.

Mistähän se johtuu että seksi loppuu?

Ihan varmasti lisäisi läheisyyttä, ja mies kokisi olevansa tärkeä. Oletko puhunut miehesi kanssa kuinka hän tuntee tilanteen?

Kolme lasta, joista nuorin 6kk. Yhtäpaljon seksiä kuin ennen lapsia.

tuli kaksi lasta pienellä ikäerolla (1v).



Jossain kohtaa huomattiin että ei helvetti, mies on nukkunut vanhemman kanssa jo miltei 2v ja minä nuoremman kanssa sen 2v omassa sängyssä.. (aiemmin siis nukuin isomman kanssakin omassa sängyssä)



Nyt kun siirrettiin lapset omaan huoneeseensa niin kaikki on taas ok.



Mutta verraten siihen, että aiemmin kun meillä ei ollut lapsia niin minusta oli KAIKKEIN TÄRKEINTÄ / IHANINTA mennä yhdessä yhtäaikaa nukkumaan. Ja kun tuli lapsia, niin yhtäkkiä se kaikki muuttui, oli kiva nukkua lapsen kanssa, ei jaksanut kuunnella sitä ukon "ei helvetti oikeesti 1h unta yön aikana ja aamulla töihin.."-marinaa. ja siihen kaikkeen vain tottui, siis siihen että nukuttiin erillään.



Mutta nyt nukutaan taas yhdessä. Mun mielestä lapset tuo mukanaan ihan sairaasti erilaisia vaiheita elämään ja tuo nyt vaan oli siis yksi niistä. Toki, mekin oltais voitu klaarata homma ihan toisellalailla, huudattaa lapset nukkumaan heti vauvasta asti unikoulun kera omassa huoneessa,,,, mutta äitistä nyt ei vaan ollut siihen.



Mutta tuota vaihetta kesti sen 3 vuotta ja nyt sekin on takanapäin. Kumma juttu muuten, miten nopeasti toi aika menee...