Haistaako koira, että ihmisvauva on "pentu"?

Luulen että haistaa tai jollakin tavalla aistii. Meillä ainakin koira nuuski ihan eri tavalla vauvaa kuin aikusia ihmisiä. Se hyväksyi sen heti joukkoon, mm. kierähti selälleen makaamaan sen viereen ja rauhoittui vaikka on yleensä uusia ihmisiä kohtaan epävarmempi.

kyllä koira huomaa ja tunnistaa lapsen.

En tiedä tästä mutta luin just hyviä vinkkejä koira + lapsiperheelle täältä

http://olotila.yle.fi/perhe/vanhemmuus/koirat-ja-kissat-lapsiperheessa-…

jonka he ottivat hoiviinsa kylän juopolta. Sitä oltiin ikänsä rääkätty niin pahoin että se pelkäsi ja puolustautui uusilta ihmisiltä ja kavahti kosketustakin usein.



Meitä lapsenlapsia alkoi kuitenkin putkahdella maailmaan ja kyllä siinä sai kyytiä turkki ja korvat välillä. Monta kuvaa jossa joku tyyliin makaa sen päällä ja koira on lehmänmielisenä kuin mikäkin zen-patsas. Sen lisäksi se vartioi ja vahti aina vaunujen vieressä ja kiinnitti kaikkien huomion jos mukula siellä vähän kitisi.



Minulla se nukkui aina jalkopäässä vaikkei yleensä tullut sänkyyn. Olin tosin ainoa meistä lapsista joka pelkäsi ihan tosissaan pimeää.

jonka he ottivat hoiviinsa kylän juopolta. Sitä oltiin ikänsä rääkätty niin pahoin että se pelkäsi ja puolustautui uusilta ihmisiltä ja kavahti kosketustakin usein.

Meitä lapsenlapsia alkoi kuitenkin putkahdella maailmaan ja kyllä siinä sai kyytiä turkki ja korvat välillä. Monta kuvaa jossa joku tyyliin makaa sen päällä ja koira on lehmänmielisenä kuin mikäkin zen-patsas. Sen lisäksi se vartioi ja vahti aina vaunujen vieressä ja kiinnitti kaikkien huomion jos mukula siellä vähän kitisi.

Minulla se nukkui aina jalkopäässä vaikkei yleensä tullut sänkyyn. Olin tosin ainoa meistä lapsista joka pelkäsi ihan tosissaan pimeää.

Voi kun suloinen tarina! :)

lapsiin kuin muihin koiriin. Haluaa heti leikkiä niiden kanssa, ja lenkilläkin kurottelee kaulaansa jos on pieniä lapsia jollain matkassa.



Koira on ikävä kyllä mallia ADHD sekä melko suuri, joten en anna ihan pienten tulla liki kun ei siitä rauhallisesta haistelusta tule kauaa mitään.



Kerran säikähdin kun tuttavaperheen 3-v. tyttö teki tuttavuutta otukseni kanssa, ja se alkoi 'tassupainin' ihan kuin toisen koiran kanssa. Tyttö tietty pyllähti jo ennen kuin minä olin koiran pannassa kiinni. Henkeä pidättäen odotettiin itkua mutta tyttö nauroi riemuissaan. Heillä on myös suuri koira ja se on tuo lapsi joka sitä komentaa, joten ei tainnut olla pelottava kohtaaminen.

Kaikkien kolmen lapsemme kohdalla koiramme on hyväksynyt heidät heti vauvoina.

Laitokselta tullessa heti ovella annettiin koiran nuolla vauvan kasvot että sai heti tutustua tähän uuteen tuoksuun (näin meitä oli neuvottu tekemään).

Koira oikeen tunki itsensä vauvan viereen kun vauva oli viltin päällä lattialla (tietty valvovan silmän alla). Ja kun vauva retuutti koiran turkkia (vauvallahan on yllättävän kova puristusote) niin koira ei ollut moksiskaan siitä.



Vauvan itkiessä koira juoksi hätääntyneenä vinkuen vauvan luokse.



En tiedä onko samat emonvaistot vain tyttökoirilla?

Haistavatko eläimet, että vauvat ovat "ihmisen poikasia"? Esim. koirat suhtautuvat yleensä toisiin eläinpentuihin eri tavalla (suvaitsevammin, myönteisemmin) havaitessaan, että ne ovat vastasyntyneitä ja käyttäytyvät ehkä siksi vähän hassusti.

(En missään tapauksessa tarkoita, että vaikka näin olisi, se jollakin tapaa suojelisi lasta eläimen läsnäollessa - näissäkin tilanteissa aikuinen on aina vastuussa lapsen turvallisuudesta - vaan asia kiinnostaa yleisesti.)

Koira tietää aivan täysin että se on lapsi.

Kaikkien kolmen lapsemme kohdalla koiramme on hyväksynyt heidät heti vauvoina.

Laitokselta tullessa heti ovella annettiin koiran nuolla vauvan kasvot että sai heti tutustua tähän uuteen tuoksuun (näin meitä oli neuvottu tekemään).

Koira oikeen tunki itsensä vauvan viereen kun vauva oli viltin päällä lattialla (tietty valvovan silmän alla). Ja kun vauva retuutti koiran turkkia (vauvallahan on yllättävän kova puristusote) niin koira ei ollut moksiskaan siitä.

Vauvan itkiessä koira juoksi hätääntyneenä vinkuen vauvan luokse.

En tiedä onko samat emonvaistot vain tyttökoirilla?

vauvavahti oli poikakoira. Samoin ystävälläni on poikakoira ja pieni vauva sen silmäteränä.

T. 6

sai pennut samaan aikaan kun minä sain esikoiseni. Mentiin kylään vauvani ollessa n. 4vkoa vanha ja kun vauvani alkoi itkeä niin koira meni aivan hätääntyneeksi. Ulisi ja hyppi vieressäni kunnes sain tissin vauvan suuhun ja vauvan hiljaiseksi :) Sama koira myös "vahti" minua kun olin viimeisilläni. Ihana tapaus :)

vauvan kanssa, niin koira tuli ryömien lähelle, kun oli haistanut, että nyt on jotain....hitaasti siirtyi melko lähelle ja haisteli ilmasta, ei siis uskaltanut ensin edes tunkea kuonoa kiinni vauvaan. On aina ollut lapsia kohtaan suojelevainen.

Ainakin meidän vauhtiveikko osaa ottaa vähän hillitymmin 3-vuotiaan sukulaispojan kanssa. Sama myös tosi vanhojen ja raihnaisten ihmisten ja eläinten kanssa, osaa leikkiä siivommin. Ja tämä ei todellakaan ole mikään maailman fiksuin tapaus :)

Jollain tavalla vaistoaa varmasti. Oma koiramme on hyväksynyt alusta saakka kummatkin lapsemme, vaikka muuten on uusia ihmisiä kohtaan epävarma. Ehkä lapset tuoksuvat muutenkin eri tavalla tutulta - meistä kun on lähtöisin! :-)

Kauniita tarinoita, mutta itse olen lasten kanssa tavannut myös koiria jotka pelkää pieniä ja murisee/ärhentelee niille koska ovat tottuneet vain aikuisiin.

Kyllä, ainakin minun koirani -ja niitä on ollut useita vuosien varrella, koska kasvatan- ymmärtävät ihan selvästi että ihmislapsi on lauman "pentu". Ne myös tosiaan monet, varsinkin nartut, pyrkivät suojelemaan ja paimentamaan pikkulapsia.

Tästä tuli mieleen että minusta on siksi ihan älytöntä se kun jotkut johtajuusopeista innostuneet sanovat että myös pikkulasten pitäisi olla lauman arvoasteikossa koiria ylempiä. Mutta ei vähänkään fiksumpaa koiraa saa millään uskomaan että se epäloogisesti käyttäytyvä pieni olisi joku johtaja - eikä tarvikaan saada, parempi on kun se tajuaa että kyseessä on arvokas, suojeltava, lauman pentu. 

Mielestäni kyllä, ja aivan selvästi. Tietysti koirissakin on niitä, joilla menee jokin pieleen - onhan ihmisissäkin niitä, joilla menee pää sekaisin ja psykoosissa surmaavat vastasyntyneen.

Mutta omastakin kokemuksesta voin sanoa, että normaali hyvin kohdeltu koira tajuaa kyllä täysin, mistä on kysymys, ja kunnioittaa vauvaa ja on varovainen sen suhteen.

joo, jos on tervepäinen koira, niin keskimäärin kyllä.

... Mutta silti koira on vain koira ja silläkin voi joskus viirata päästä.

Riippuu luullakseni koirasta ja onko koira saanut pentuna tavata lapsia ja olla lasten kanssa. Ja mitä kokemuksia sillä on lapsista.

Oma eka sakunarttuni suhtautui mm. kissanpentuihin hyvin suojelevasti. (Meillä oli kylläkin tämän koiran kanssa johtajuus hyvin selvä, minä ensin ja koira väisti.) Koiranrontti painoi 35 kiloa, ja kissanpentu kilon, ja kissa sai tehdä koiralle mitä lystäsi. Ihan alussa, kun kissa tuli taloon, tehtiin koiralle heti selväksi miten saa käyttäytyä - ei saa jahdata ym, eli koira pidettiin aloillaan ja kissa sai itse tutustua siihen. Samoin opetettiin, että kuka hyvänsä sai ottaa siltä ruokakupin ja lelut pois. Sillä teetettiin pentuja, niin sen lauman jäsenet, eli minä, mieheni ja kissa oltiin ainoat, jotka sai pentuihin alussa koskea. Muille kyllä esitteli pentunsa, mutta ei antanut koskea.

Kun sain sitten vauvan, niin koira hälytti oitis pikku inahduksetkin ja vauva sai ottaa sen lelutkin. Eli se ymmärsi sen lauman jäseneksi. En siitä huolimatta ihmismäistänyt sitä, vaan valvoin tarkkaan, miten homma meni, varsinkin kun meille tuli lisää koiria. Parhaat pennut kasvatetaan lapsiperheen keittiössä, sanotaan, ja se pitää paikkansa.

Mutta olen tavannut myös koiria, jotka ei voi sietää lapsia. Ja monesti nämä koirat ovat kasvaneet joko niin, että lapset ovat kiusanneet niitä kun ne ovat olleet nuoria, tai ne ovat olleet jonkun vanhemman ihmisen pilalle passaamia pikkurakkihirviöitä. Lapsia ja koiria ei saa jättää valvomatta keskenään!

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 14:26"]

Kyllä, ainakin minun koirani -ja niitä on ollut useita vuosien varrella, koska kasvatan- ymmärtävät ihan selvästi että ihmislapsi on lauman "pentu". Ne myös tosiaan monet, varsinkin nartut, pyrkivät suojelemaan ja paimentamaan pikkulapsia.

Tästä tuli mieleen että minusta on siksi ihan älytöntä se kun jotkut johtajuusopeista innostuneet sanovat että myös pikkulasten pitäisi olla lauman arvoasteikossa koiria ylempiä. Mutta ei vähänkään fiksumpaa koiraa saa millään uskomaan että se epäloogisesti käyttäytyvä pieni olisi joku johtaja - eikä tarvikaan saada, parempi on kun se tajuaa että kyseessä on arvokas, suojeltava, lauman pentu. 

[/quote]

Kyllä myös pikkulasten kuuluu olla hierarkiassa koiraa ylempänä ja tämän tekee selväksi aikuiset sille koiralle.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 14:26"]

Kyllä, ainakin minun koirani -ja niitä on ollut useita vuosien varrella, koska kasvatan- ymmärtävät ihan selvästi että ihmislapsi on lauman "pentu". Ne myös tosiaan monet, varsinkin nartut, pyrkivät suojelemaan ja paimentamaan pikkulapsia.

Tästä tuli mieleen että minusta on siksi ihan älytöntä se kun jotkut johtajuusopeista innostuneet sanovat että myös pikkulasten pitäisi olla lauman arvoasteikossa koiria ylempiä. Mutta ei vähänkään fiksumpaa koiraa saa millään uskomaan että se epäloogisesti käyttäytyvä pieni olisi joku johtaja - eikä tarvikaan saada, parempi on kun se tajuaa että kyseessä on arvokas, suojeltava, lauman pentu. 

[/quote]

Kyllä myös pikkulasten kuuluu olla hierarkiassa koiraa ylempänä ja tämän tekee selväksi aikuiset sille koiralle.

[/quote]

Olisi kiinnostavaa tietää, miksi haluat että lapsi olisi koirien "yläpuolella" ja että miten käytännössä sen teet selväksi? Lapsellahan, jos hän on pennun asemassa, on jo sitä kautta erioikeuksia, esim. pentua, ei ihmis eikä koira, ei kurmooteta vaikka se tekisi jotain mitä aikuiselta koiralta ei siedetä, esim. tulisi liikaa iholle tai veisi luun. Koirat kyllä  ymmärtää että se on pieni ja harmiton, eikä uhkaa heitä mitenkään oikeasti. 

Itse en kyllä yleensäkään usko edes siihen että koiralauman hierarkia ulottuu yleensä ihmisiin. Lajien eleet ja tavat on liian erilaisia siihen. Minä ainakin olisin lähinnä huolestunut, jos koiramme pitäisivät meitä ihmisiä lähinnä isompina koirina, vain ylempinä laumanjäseninä. Ei, kyllä me ollaan aina ihan luonnostaan oltu "ylijumalia", joiden kanssa ei edes ikinä ole yritetty mitään koiramaisia välienselvittelyjä joita koirat keskenään voivat välillä yrittää. Emme myöskään itse alennu kommunikoimaan koirien tavalla tyyliin jos koira rähähtää ihmiselle luusta niin ihminen rähähtää takaisin tavalla tai toisella fyysisesti kurittamalla, vaan opetamme ei-toivotut käytökset pois ja hyvät tilalle sivistyneemmillä menetelmillä, joihin vain ihmiset pystyy.