Opiskelijalle koira?

koko opiskeluaikani koira, nyt se on jo kymmenen vuotta. Opiskellessa on paljon parempi ottaa koira, kuin työelämässä ollessa. Sitten, kun aloitat työt, on hyvä, että koira on jo vähän vanhempi, eikä enää energinen pentu, jotta se jaksaa olla päivät yksin. Olisi siis paras aika ottaa koira, kun opiskeluja vielä useampi vuosi jäljellä.

Ei koiranomistajana voi käydä samalla tavalla elokuvissa jne., täytyy ottaa vastuuta ja miettiä aina, ettei koira joutuisi olemaan tarpeettomasti yksin. Sellaista se nyt vain on. Mutta koiran ja lapsien yhtä aikaa hankkiminen on myös aivan mahdoton yhtälö, joten opiskeluaikana on oikein hyvää aikaa ottaa koira.

joo, ainoa oikeastaan, minkä olen päättänyt, on se, että koira ja vauva eivät ole tulossa samaan aikaan. jos odotellaan, että lapsi/lapset ovat jo vähän isompia, menee ikä ja terveys, en jaksa odottaa! eli pitäisi tosiaan tehdä ennen sitä.. ;) aikatauluja voidaan rukkailla ja pentuaikana olisimme (tai mä olisin ainakin, avomies ei ole ihan yhtä innostunut ja sitoutunut,enemmän mun koira se olisikin vaikka mieskin hoitaisi ja pitäisi hyvänä) enemmän kotona. pidemmän päälle töitäkin pitäisi kuitenkin tehdä ja luennoilla käydä tosissaan.



ap

ja minusta opiskeluaika oli parasta aikaa koirienpitoon, silloin sitä vapaa-aikaa ainakin yliopisto-opiskelijalla oli paljon. Paljon enemmän kuin kokopäivätöissä ollessa.



Mutta mutta, minä olenkin ollut aina kotihiiri, joka en esim. iltamenoista välitä. Jos haluaa kovasti mennä, niin kannattaa muistaa että se koira TODELLA rajoittaa. Se on lenkitettävä vähintään noin 9 tunnin välein, aina, eikä sitä voi pitää myöskään niin että on aina menossa muualla ja käy vaan kääntymässä kotona ja pissattaa sen menojen välillä. Täyden opiskelu- tai työpäivän jälkeen ei kyllä voi enää molemmat lähteä sitten mihinkään teatteriin tms, tulee ihan liikaa koiralle yksinoloa. Viikonloppuna sitten onnistuu tai päivinä jolloin koira ei ole jo pitkää päivää muuten yksin.



Jotenkin pahaa pelkään kuvauksestasi, että koirast a tulisi teille viimesitään sitten kun menette töihin taakka. Silloin kun sitä vapaa-aikaa ei olekaan niin paljon kuin opiskeluaikana, molemmat voi olla duunissa vaikka 9-17, ja sen jälkeen sitten illalla todellakaan ei lähdetä mihinkään ilman koiraa, siis molemmat yhtä aikaa ainakaan.

vaan jo töissä käyvänä. asun yksin ja teen perus kasista neljään duunia, työmatkoineen aikaa menee liki 10 tuntia. ja todellakin menen joskus iltaisin teatteriin tai leffaan! toki käyn pissattamassa koiran välissä mutta saatan sen jälkeen olla hyvinkin taas muutaman tunnin pois. en tietenkään joka päivä, mutta vähintään kerran-pari viikossa. ei se koira siitä hajoa, vaikka sillä olisikin vähän tylsää! viikonloppusin ja koti-iltoina otetaan sitten takaisin:)

vaan jo töissä käyvänä. asun yksin ja teen perus kasista neljään duunia, työmatkoineen aikaa menee liki 10 tuntia. ja todellakin menen joskus iltaisin teatteriin tai leffaan! toki käyn pissattamassa koiran välissä mutta saatan sen jälkeen olla hyvinkin taas muutaman tunnin pois. en tietenkään joka päivä, mutta vähintään kerran-pari viikossa. ei se koira siitä hajoa, vaikka sillä olisikin vähän tylsää! viikonloppusin ja koti-iltoina otetaan sitten takaisin:)

Joo, eihän se koira yksinoloon kuole, mutta ei myöskään mieti yksin ikävissään, että " kiva viettää aikaa omistajan kanssa sitten viikonloppuna". Koira elää hetkessä ja kymmenen tuntia yksinoloa on jo aivan liian pitkä "hetki".

Itse en työssäkäyvänä sinkkuna ottanut koiraa, koska koira olisi joutunut olemaan ainakin yhdeksän tuntia yksin, ja se ei olisi ollut oikein eläintä kohtaan.

kuten itse mainitsitkin, pystytte nyt paremmin sovittelemaan aikataulunne niin, ettei koiran tarvitse olla niin paljon yksin - aikamoinen helpotus varsinkin pentuaikana ja koiran ollessa nuori.



Työelämässä ei aikatauluissa joustetakaan niin paljon.



Kyllä koira voi jäädä illallakin yksin kotiin, se toki edellyttää ettei se ole ollut koko pitkää päivää jo yksin. Itse en ainakaan pystyisi siihen, että pitkän päivän jälkeen kävisin vain pissattamassa koiran ja jättäisin sen yksin taas. Tuollaisessa kuviossa kannattaisi harkita lelukoiraa.

Opiskelijana taas pystyy ennakoimaan ja jos on esim. iltamenoa niin voi minimoida koiran yksinoloajan päivällä.



Väittäisin, että opiskeluaikana on huomattavasti helpompaa ja järkevämpää ottaa se koira - on sekä ihmisten että sen koiran etu.



Ja jos nyt otatte koiran niin opiskelun päättyessä se on jo fiksu aikuinen, joka sopeutuu uuteen tilanteeseen (työajat).

mahdollisuus on ottaa aikuinen kodinvaihtaja, kunhan etsii itselleen sopivan. Ihan mukaviakin, ei mitään ongelmatapauksia, etsii itselleen uutta kotia esim. edellisen omistajan kuoleman tai sairastumisen takia.



Kannattaa valita se koira kuitenkin huolella, oli se sitten pentu tai aikuinen. Ja silti varautua yllätyksiin. Toiset koirat ovat helpompia hoitaa, toiset vaativat enemmän, ihan tuurista kiinni minkälaisen yksilön saa.



Meille sattui tulemaan superenerginen yksilö, jolla muitakin haastavia luonteenpiirteitä. Onneksi meillä oli ja on aikaa, en usko että kovin moni olisi valmis panostamaan lemmikkiin yhtä paljon kuin me olemme tehneet (käyttölinjaisten kanssa tosissaan harrastavat varmasti, mutta tavallinen kotikoiran haluava ei).



Ja meidän koira on kuitenkin ihan lemmikiksi tarkoitettua rotua, ei mitään vaativaa tai työkäyttöön suunnattua. Nytpä vaan menee silti monta tuntia joka päivä koiran aktivoimiseen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ennen kuin kukaan ehtii älähtää, että koirassa on vikaa jos ei osaa rauhoittua yms. niin kyllä tämä koira osaa olla rauhallinen, oikein superlötkö ja sohvaperuna, kunhan saa sen vaadittavan määrän aktivointia joka päivä.

Mulla tosin mies työelämässä (poissa kotoa päivittäin 7-19) mutta mulla opiskelut meneillään ja tuntuisi nyt hyvältä ajatukselta. Silti en oo vielä uskaltanut..