Saako olla pettynyt, kun mies ei muista hääpäivänä mitenkään?

No meillä kanssa oli juuri hääpäivä. 15. sellainen. Otin töistä vapaata sen viettämistä varten. Kerroin siitä miehellenikin ja se oli hänestä kiva juttu.  Mutta mitään yhteistä tekemistä hän ei ollut meille ajatellut lahjasta tai kukista puhumattakaan. Vein hänet sitten ulos lounaalle. Ja illalla kun hän oli harrastuksessaan, katoin kotiin kauniin pöydän juustoja, hedelmiä ja viiniä. Pöytää koristi tunnelmallinen kynttelikkö ja tummanpunaiset ruusut. Viini ja juustot maistuivat, pelattiin pari erää tammea. Sitten siirryttiin makuuhuoneeseen. Ja hän kävi vain nukkumaan.
Ihan tyhmä hääpäivä. Ja ihan hukkaan käytetty vapaapäivä.

Miksi miehet on noin tyhmiä ja välinpitämättömiä? Onko huolehtiva ja välittävä itsestäänselvyys?

En ole itsekään muistanut miestäni silloin. Joskus olemme tehneet yhdessä jotain mukavaa. Minusta ei ole ainoastaan miehen velvollisuus muistaa vaimoa hääpäivänä. Miksei vaimokin voisi muistaa miestä? Sehän on yhteinen päivä.

Tuleva 1v hääpäivä oli enää parin viikon päässä. Arvatkaa mitä teki mies?

Lupautui pitämään martoille atk-tuntia(päivää) juuri sinä lauantaina, kuin meillä oli se 1v hääpäivä. Motkotin ja motkotin.

Seuraavat on kyllä muistanut, eikä ole sopinut mitään ylimääräistä, jos hp on ollut viikonloppuna.

mutta pyydä ensi vuonna, että juhlisitte jotenkin, jos sitä haluat. Minulle tällaiset ei ole tärkeitä, vaikka rakastan miestäni valtavasti, mutta ymmärrän, että ne toisille on. Miehesi käytös ei mielestäni välttämättä kuitenkaan tarkoita, ettei hän välittäisi.

Pitää olla pettynyt!



Meillä mies ottaa kirjaimellisesti laulun "joka vuodesta ruusun saat." Aina saan niin monta ruusua kuin on vuotta takana.

Kaikille ei ole tärkeää muistella jotain tiettyjä päiviä, että nyt on tasan 365 päivää häistä tai nyt on tasan 730 päivää häistä tms tms



Olennaista on se, että kohtelevatko puolisot toisiaan kauniisti ja kunnioittavasti

ihan kumpainenkin.

mun mies ei muistaisi syntymäpäiviä eikä muitakaan, ei kuulu sen tapoihin. MUTTA...ne on mulle tärkeitä, monesta syystä. Olen tämän kertonut miehelle useaan kertaan avioliittomme aikana, ja nyt alkaa pikku hiljaa tajuta sen.



Olen myös kertonut, että pahoittaisin kovasti mieleni, jos hän ei niitä muistaisi. Ja yleensä vielä vähän etukäteen muistutan asiasta. Olemme myös keskustelleet siitä, että meille on erilaiset asiat tärkeitä - ja että on tärkeää, että molemmat kommunikoivat myös tunteitaan. Ei mun tarvi kysyä lupaa pahoittaa mieltäni - jos pahoitan jostain asiasta mieleni, niin sitten pahoitan. Se kertoo, että asia on mulle tärkeä. Ei sunkaan tarvi kysyä, voitko pahoittaa mielesi tästä asiasta. Jos asia on sulle tärkeä, sulle vaan tulee paha mieli - eikä sitä voi kukaan kieltää sulta. Tunteissa ei ole mitään pahaa. On sitten eri asia, miten tunteitasi käsittelet. Mihin ne johtavat? Mökötys ja kiukuttelu eivät oikein vie mihinkään, mutta kunnon ilmaa puhdistava riita voi olla hyväkin. Kannattaa opetella ilmaisemaan itseään - ja nimenomaan niin, että toinenkin tajuaa, mitä häneltä odotetaan. Sitten on toisen valinta, mitä hän tekee. Ja sinun valintasi, haluatko hyväksyä hänen toimintansa. Joskus kannattaa hyväksyä, joskus tulee raja vastaan. Sinä päätät. Sinun elämäsi.



Mä en odota kukkasia enkä muutakaan extraa arjessa, mutta haluan, että mies huomioi syntymäpäiväni ja hääpäivämme. Hääpäivän vietosta keskustellaan etukäteen ja vuorovuosin vastaamme järjestelyistä - lähinnä ehkä käydään jossain syömässä. 10 v hääpäivänä menimme kylpylään yöksi ja lapset isovanhemmille...

Muistetaan vasta jälkikäteen, että päivä meni ohi taas. Me ollaan onnellisia joka päivä, joten en edes ymmärrä miksi vuosien määrästä pitäisi tehdä joku numero. Viimeksi olimme matkalla kahdestaan ulkomailla hääpäivän aikaan, mutta sekin oli täysi sattuma. Tajusimme vasta matkan jo varattuamme, että meillä on hääpäivä samaan aikaan.



Jos sinulle on tärkeää se, että sinua muistetaan hääpäivänä, tee se miehellesi selväksi. Minulle on tärkeää, että minua muistetaan edes kukilla syntymäpäivänä, koska inhoan vanhenemista ja se tuo minulle hyvän mielen ikävään päivään.

Valinta on sinun. Haluatko pahoittaa mielesi vai olla onnellinen? Itse valitsen onnellisuuden. Olen iloinen joka vuodesta, jonka vietämme sovussa.



Pystyn elämään sen kanssa, että mieheni muistaa merkkipäiviä hyvin vaihtelevasti, enimmäkseen ei. Jos haluan juhlapäivän tiettyyn kohtaan, järjestän sen itse. Mies on spontaanimpi ja ehdottaa hauskuuksia, kun siltä tuntuu.



Viimeksi olimme hääpäivänä ulkomailla. Olimme jutelleet, että menisimme illalla syömään kivalta näyttävään ravintolaan, jossa emme olleet vielä käyneet. Illalla miestä ei enää huvittanutkaan lähteä (eikä syödä), osasyynä kotimaasta tulleet huonot uutiset. Kokosin sitten itselleni iltapalan omin päin ja luin dekkaria. Harmittihan se hiukan, mutta seuraavana iltana oli jo molemmilla hyvä mieli, sääkin oli parempi, ja toteutimme romanttisen illallisen silloin.



Jos olisin vaatinut erityiskohtelua juuri hääpäivänä, olisi molemmille lopulta tullut paha mieli. Eipä siinä olisi ollut paljonkaan järkeä.

Ihan hyviä pointteja kaikilta. Kiitokset niistä.



Harmitti hiukan, kun toinen teki taas oharit. Ollaan siis keskusteltu asiasta, mies kun ei muista mitään juhlapäiviä mitenkään ja sanoin, että olis kiva edes 20. hääpäivää juhlistaa jotenkin. Jos vaikka kukkakimpun saisi :).



Itse muistan (ja hän tätä odottaakin) häntä syntymäpäivinä, jouluina ja lasten kanssa isänpäivinä, mutta vastavuoroisuutta tässä ei ole. No, taidanpa olla ikävä ihminen ja lakata omalta osaltani huomioimasta hänelle tärkeitä päiviä.

Hei. Olen varmaan vähän yli-ikäinen tänne kirjoittelemaan. "Vauva" on jo pitkään asunut omillaan ym.

Miehelläni ja minulla on tänään 30-vuotishääpäivä. Laitoin eilen voileipäkaikun ja hankin marenkeja kahvikakkua varten. Mies oli viikonlopun toimitsijana pyöräkilpailuissa. Tällä hetkellä eli alkuillasta hän on vetämässä maanantaipyöräilyä.

Ostin hänelle töiden jälkeen pikkupaketinkin, jota hän ei kuitenkaan avannutkaan. Totesi vain, ettei itse ole kerennyt käydä kaupassa.

Laitoin voileipäkakun esiin ja keittelin teetä ja huutelin miestäni. Siinä samassa soi ovikello ja joku pyöräilijäpoika sielläoli, jolla oli aika pitkä asia.

Rupesin sitten yksikseni syömään voileipäkakkua ja vähitellen se mies sieltä tulikin.Olin sillä välin jo alkanut itkeä ja sanoin voivani syödä yksinkin. Jotakin siihen slitti, ettei hän kuullut kutsuani ym. Kerroin, ettei sillä enää ole mitään merkitystä, kuuliko vai ei ja totesin, että pyöräkilpailujen järjestämiseen on aikaa joka vuosi, mutta vaimolle ei ole aikaa kerran kolmessakymmenessä vuodessa, että tämä nyt on, mikä on, eikä tästä miksikään muutu.

Marenkikakun laitto ei inspaa. En pysty nyt tekemään hommiakaan, vaikka olisi huutava pakko, koska mieli on niin paha.

Tällainen 30-vuotishääpäivä meillä. :'(

Pari viikkoa sitten oli 12. hääpäivämme ja en viitsinyt asiasta mainita kun mies ei itse huomannut. Päivä meni normaaliin tapaan ja oli mukava päivä ilman mitään "pakollisia" muistamisia.

Meillä unohdamme miehen kanssa hääpäivän melkein aina. Se on meillä nyt perjantaina, joten kiitos ap, sinun aloituksesi ansiosta ehkä muistan sen nyt. Tai sitten en, hehehe.... tulossa 22 vuotta avioliittoa täyteen.

Minä en sinuna loukkaantuisi, vaan tekisin miehelle selväksi, miten tärkeää sinulle olisi, että hän muistaisi. Miehet ovat vähän mölöjä vaistoamaan mitään, parempi sanoa suoraan. Jos hänen kotonaan ei isä koskaan muistanut äitiä hääpäivänä jne., hän ei todennäköisesti itse osaa pitää moista tärkeänä - toistamme herkästi kotoa opittuja asioita tässäkin asiassa.

Meilläkin on tainnut useimmat hääpäivät mennä kummankaan asiaa muistamatta. Joskus anoppi muistutti ja tarjoutui lapsenvahdiksi niin käytiin kaksistaan syömässä. Ja kerran muistettiin niin käytiin kaksistaan jätskillä.

Me ostetaan tavaraa silloin kun tarvitaan. Ei pakkolahjuksia kiitos.

- Onnellisesti naimisissa noin 12v (tarkkaa määrää en just nyt muista )

Täytin 40-vuotta torstai päivänä. Mies laittoi teksti viestin onnitellen. Perjantaina hän tuli kotiin toiselta paikkakunnalta, muttei huomioinut minua millään lailla. Kysyi vaan, että keneltä olen kukkia saanut. Sanoin että toiset ovat itseltäni ja toiset äidiltä.

Edellinen vuosi oli sama juttu. Ei mitään muistamista. Tein hänelle edellisenä vuonna sen, että en muistanut häntä millään tavalla. En tehnyt edes ruokaa illalla. Keitin teetä ja söin näkkileipää, jonka ääntä hän inhoaa. Hän kertoi että tuntui pahalta ja lupasi muistaa seuraavana vuonna kun täytämme pyöreitä.

Tässä ne lupaukset taas nähtiin. Yhdessä 15v. Monina vuosina olen muistanut häntä kukkasin, tai leiponut kakun ja ostanut ihan kivoja lahjoja esim. Kameran tai ulkomaan matkat. Tuntuu että mies ei huomioi millään lailla takaisin. Tuntuu tosi pahalle..

Tyhmäkö kun odottaa jotain kirjoitti:

Täytin 40-vuotta torstai päivänä. Mies laittoi teksti viestin onnitellen. Perjantaina hän tuli kotiin toiselta paikkakunnalta, muttei huomioinut minua millään lailla. Kysyi vaan, että keneltä olen kukkia saanut. Sanoin että toiset ovat itseltäni ja toiset äidiltä.

Edellinen vuosi oli sama juttu. Ei mitään muistamista. Tein hänelle edellisenä vuonna sen, että en muistanut häntä millään tavalla. En tehnyt edes ruokaa illalla. Keitin teetä ja söin näkkileipää, jonka ääntä hän inhoaa. Hän kertoi että tuntui pahalta ja lupasi muistaa seuraavana vuonna kun täytämme pyöreitä.

Tässä ne lupaukset taas nähtiin. Yhdessä 15v. Monina vuosina olen muistanut häntä kukkasin, tai leiponut kakun ja ostanut ihan kivoja lahjoja esim. Kameran tai ulkomaan matkat. Tuntuu että mies ei huomioi millään lailla takaisin. Tuntuu tosi pahalle..

Jäikö se juttu nyt sitten tuohon että mies jätti muistamatta ja siitä ei enää keskusteltu? Et edes sanonut että olet pettynyt kun aiemmin mies lupaili että jatkossa "kaikki on toisin"?

Vierailija kirjoitti:

Tuleva 1v hääpäivä oli enää parin viikon päässä. Arvatkaa mitä teki mies?

Lupautui pitämään martoille atk-tuntia(päivää) juuri sinä lauantaina, kuin meillä oli se 1v hääpäivä. Motkotin ja motkotin.

Seuraavat on kyllä muistanut, eikä ole sopinut mitään ylimääräistä, jos hp on ollut viikonloppuna.

Heh, toinen pitää ATK-opetusta ja motkottaa ja motkottaa. Kumpikohan käytti hääpäivän hyödyllisemmin?

Meillä on 40 vuotta yhteistä taivalta takana ja hyvin menee edelleen. Emme vietä hää-, nimi- tai syntymäpäiviä mitenkään. Kun suhde on kunnossa, jokainen päivä on hääpäivä :)

Siinäpä tunteiden kaari vuodesta 2013 vuoteen 2019, samat tunteet ja ongelmat. Mikään ei ole muuttanut.