Saako olla pettynyt, kun mies ei muista hääpäivänä mitenkään?

Me ei kumpikaan muistettu 2v hääpäivää, siis että mikä päivä se nyt olikaan.

Mä sanoin 21 ja mies 23 ja piti sitten oikein tarkistaa, niin olikin 22 pvä.

Eipä se niin nuukaa ole muistaako vai ei, hän on sun kanssa kertaalleen mennyt naimisiin, miksi sitä joka vuosi pitäisi juhlistaa? Nauttikaa joka päivä toisistanne. Juhlikaa sitten tasakymmeniä

Jos päivä on sinulle tärkeä, muistuta miestä. Miksi asiat pitää tehdä niin monimutkiseksi?

Itse otan päivän puheeksi hyvissä ajoin. Vaikka en mitään suurta muistamista halua. Tiedän että mies tykkää muistaa, joskus kun ei ole muistanut, niin enemmän hänelle tuli paha mieli kuin minulle.

Yleensä mies tuo kukkia, minä ostan illaksi jotkut kauniit alusvaatteet molempien iloksi.

Sehän on teidän päivä eikä sinun. Me suunnitellaan yhdessä ravintolakäynti tai jotain muuta kivaa tekemistä. Mies ostaa yleensä kukkakimpun, se on mukavaa, ja minä saatan hakea kuoharipullon Alkosta ja juodaan sitä illalla tai seuraavana viikonloppuna jos virallinen päivä sattuu arkipäiväksi. Tänä vuonna kuudes hääpäivä ja samalla tyylillä tehdään luultavasti :)

Saa olla pettynyt mutta ei se siitä miksikään muutu. Ei miehet tällaisia asioita muista.

Me ei juhlita mitään merkkipäiviä, mutta ostetaan yllätyslahjoja silloin tällöin. 

Vierailija kirjoitti:

No meillä kanssa oli juuri hääpäivä. 15. sellainen. Otin töistä vapaata sen viettämistä varten. Kerroin siitä miehellenikin ja se oli hänestä kiva juttu.  Mutta mitään yhteistä tekemistä hän ei ollut meille ajatellut lahjasta tai kukista puhumattakaan. Vein hänet sitten ulos lounaalle. Ja illalla kun hän oli harrastuksessaan, katoin kotiin kauniin pöydän juustoja, hedelmiä ja viiniä. Pöytää koristi tunnelmallinen kynttelikkö ja tummanpunaiset ruusut. Viini ja juustot maistuivat, pelattiin pari erää tammea. Sitten siirryttiin makuuhuoneeseen. Ja hän kävi vain nukkumaan.Ihan tyhmä hääpäivä. Ja ihan hukkaan käytetty vapaapäivä.

Miksi miehet on noin tyhmiä ja välinpitämättömiä? Onko huolehtiva ja välittävä itsestäänselvyys?

No aikamoista välinpitämättömyyttä miehen puolesta kyllä. Vois sitä edes vähän yrittää innostua , kun toinen parhaansa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

No meillä kanssa oli juuri hääpäivä. 15. sellainen. Otin töistä vapaata sen viettämistä varten. Kerroin siitä miehellenikin ja se oli hänestä kiva juttu.  Mutta mitään yhteistä tekemistä hän ei ollut meille ajatellut lahjasta tai kukista puhumattakaan. Vein hänet sitten ulos lounaalle. Ja illalla kun hän oli harrastuksessaan, katoin kotiin kauniin pöydän juustoja, hedelmiä ja viiniä. Pöytää koristi tunnelmallinen kynttelikkö ja tummanpunaiset ruusut. Viini ja juustot maistuivat, pelattiin pari erää tammea. Sitten siirryttiin makuuhuoneeseen. Ja hän kävi vain nukkumaan.Ihan tyhmä hääpäivä. Ja ihan hukkaan käytetty vapaapäivä.

Miksi miehet on noin tyhmiä ja välinpitämättömiä? Onko huolehtiva ja välittävä itsestäänselvyys?

Ja ihan hukkaan käytetyt 15 vuotta. Miehesi ei ole sama asia kuin kaikki miehet.

Meillä ei onneksi tuota ongelmaa ole. Kukaan sukulainenkaan ei muista hääpäivämme päivämäärää, joten kukaan ei kysele, miten sen vietämme. Ei meillä kyllä ollut häitäkään, tarjosimme vain kahvit kotonamme vihkimisen jälkeen. Vihkiminen tapahtui kahden todistajan läsnäollessa.

Ja parasta on se, että  emme itsekään muista tarkkaa päivää. Mies ei muista edes vuodenaikaa milloin tämä tapahtui. Itse muistan siitä, kun rakas lemmikkimme kuoli juuri paripäivää ennen vihkimistä. Päivää en tarkalleen minäkään. Tapahtumasta on jo kymmeniä vuosia.

Eli ei tarvitse pahoittaa mieltään, kun mies ei muista, kun en muista itsekään.

Opin onneksi jo seursteluaikana palasen siitä kuinka toinen ihminen voi ajatella asioista eri tavalla. Puolisolleni oli ihan arkipäivää käydä syömässä jossain ulkona, kun minulle se oli harvinaista herkkua. Hänen näkemyksensä ulkona syömisestä ei sisältänyt siis mitenkään romanttista yhdessä syömisen ajattelua, vaan mennää yhdessä täyttämään se vatsa. Kotonakin se vähän parempi ruoka on sitä vatsantäytettä. Se hotkaistaan siinä missä arkilounaskin. Röyh.

Tuohon on minun tarvinnut oppia. Opin myös hyvin aikaisin sen, että jos haluan hääpäivältä tai joltain muulta päivältä jotain erityistä, niin siitä puhutaan ajoissa. Olen itsekin vähitellen kasvanut siihen ajatteluun että ei lataa yksittäisiin päiviin liikaa odotuksia. Jos tärkeälle päivälle osuus tavallinen arkipäivä tai työpäivä, niin sovitaan sitten yhdessä vaikka tulevalle viikonlopulle joku yhteinen meno tai yhteinen juttu. En muista olenko saanut kerran kukkia sitä erikseen pyytämättä. Yleensä joudun pyytämään tai ostan itse.

N43

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä tunteiden kaari vuodesta 2013 vuoteen 2019, samat tunteet ja ongelmat. Mikään ei ole muuttanut.

Miksikäs se nyt muuttuskaan :)

Vierailija kirjoitti:

Opin onneksi jo seursteluaikana palasen siitä kuinka toinen ihminen voi ajatella asioista eri tavalla. Puolisolleni oli ihan arkipäivää käydä syömässä jossain ulkona, kun minulle se oli harvinaista herkkua. Hänen näkemyksensä ulkona syömisestä ei sisältänyt siis mitenkään romanttista yhdessä syömisen ajattelua, vaan mennää yhdessä täyttämään se vatsa. Kotonakin se vähän parempi ruoka on sitä vatsantäytettä. Se hotkaistaan siinä missä arkilounaskin. Röyh.

Tuohon on minun tarvinnut oppia. Opin myös hyvin aikaisin sen, että jos haluan hääpäivältä tai joltain muulta päivältä jotain erityistä, niin siitä puhutaan ajoissa. Olen itsekin vähitellen kasvanut siihen ajatteluun että ei lataa yksittäisiin päiviin liikaa odotuksia. Jos tärkeälle päivälle osuus tavallinen arkipäivä tai työpäivä, niin sovitaan sitten yhdessä vaikka tulevalle viikonlopulle joku yhteinen meno tai yhteinen juttu. En muista olenko saanut kerran kukkia sitä erikseen pyytämättä. Yleensä joudun pyytämään tai ostan itse.

N43

Romanttista <3

Mitä iloa teille on lahjasta, joka on ostettu väkipakolla muistutuksen jälkeen?

Et saa.

Nämä nyt on semmosia ihmetyksen aiheita, että pitääkö....itseäni ei kiinnosta minkään näköset syntymä, nimi yms. päivät pätkääkään, ei omat eikä muiden. Jos joku vetää herneen nenään niin se on sitten ihan hänen oma ongelmansa. Monikaan ei edes tietäisi jos ei facebookki niitä kirkuisi, sitten toivotellaan onnea, fyysisesti ei olla nähty 10 vuoteen tai viimeksi ala-asteella.....

Ei ole mies muistanut syntymä- nimi- ei kihla- eikä hääpäivänä ja yhdessä on oltu jo yli 50 vuotta. Ensimmäisen joulun jälkeen en ole saanut joululahjaakan häneltä.

Pari kertaa tuonut ulkoa muutaman luonnonkukan tai heinä ulkoa tullessaan. Joskus ollaan hääpäivänä käyty puistossa juomassa termaripullosta kahvit ja otettu mukaan mun leipomaa kakkua tai pullaa.