Jokohan mulle viimeinen ehdottaa lekuri pysyvää eläkettä? PM
Kuntoutustuella ollut nyt kaksi vuotta ja mielenterveysongelmia jo vuodesta 2002, välillä kyllä olen opiskellut ja ollut töissäkin, nyt ei enää huvita.
Viimeisin diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuus en kuulemma sitten olekaan.
Kommentit (9)
oon jaksanut. Hädintuskin jaksaa kakaroita kerran viikossa tavata, muuten menee enimmäkseen sängynpohjalla.
Kerran viikossa kauppaan ettei tartte koko viikolla pistää nokkaansa ulos kämpästä.
Väkisin aikovat minut johonkin mielenvirkistysryhmään tunkea, tuskin tulee mentyä.
vasta kun poliisikyydillä vievät ja pakkohoitoon sulkevat ni sitten on hoitoon jäätävä.
en jaksa reagoida, siinähän perivät sitten ulosoton kautta.
hyvä se on,että edes kerran viikkoon jaksat lapsias tavata.
Vaikka olet niin äärettömän negatiivinen ihminen, toisaalta mielenkiintonen... Ihana olisi joskus lukea positiivisen ja iloisen psykiksen tekstiä! :)
On kai sulla joskus hyviä ja mukaviakin päiviä?
maniassa elokuussa. Sotkin asiani perusteellisesti, mutta ikinä ennen ei ole ollut niin hauskaa mitä silloin.
Nykyisellään en viitsi enää sitä tilaa tavoitella, meinasi lähtä kämppä alta ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.
Elämysmatka tosiaan.
Mukavuus rajoittuu siihen kun nukun, rakastan uniani, en haluaisi herätä ollenkaan, kun unien katselu on niin mukavaa.
Onlinellä? Ja lapsia oli vaikka kuinka?
Nyt otat itteäs niskasta kiinni... tässä on kuule itsekin töppäillyt ja menettänyt muutaman duunipaikan sen. Ihan löytyy bipoa ja persoonallisuus häiriöitä sen muuta. Pahin on kyllä toi pitkään jatkunut psykoosi, mutta silti en anna periksi.
mt-toimisto kyllä keskusteluavullaan vaan sotkee päätäni ja juttelevat ihan höpöjä (mm siitä kodin siivoamisesta, etten saisi siivota päivittäin kuin 9 minuuttia) kaikkea paskaa. Olen mukamas jutuissa mukana ja höh ja pöh.
Kunhan vaan saan pääni taas psykoosin jäljiltä selväs, mä etsin töitä ja yritän unohtaa tän kaiken.
Sä oot just niin potilas kun haluat olla. Mäkin olin viime kesänä heittämässä hanskoja tiskiin ja ajattelin, että menkööt laskut ulosottoon ja antaa kaiken kaatua.
Periksi en antanut, elin pari kuukautta 30 eurolla (loput meni laskuihin) siis tuolla summalla söin parin kuukauden ajan. Jos olisin luovuttanut, olis mennyt luottotiedot ja asunto sekä auto. Elin niin helvetin vaikean ajanjakson yli ettei kukaan uskokaan.
Ja tässä ollaan.. monet itkut on itketty. Monet lääkekokeilut takana. Monet zombiolot alla, mutta kaikesta on selvitty vain sen vuoksi, kun periksi ei anneta.
innostua nykyisellään mistään. ei voi edes hakea opiskelemaan kun ei tiedä jatkuuko kuntoutustuki. luottotiedot meni kuukausi sitten ja opintolainaakaan en saa koska edelliset jäi maksamatta.
töitä en hae koska niitä ei ole terveillekään. Opiskella voisin jos rahoitus järjestyisi.
en ole antanut periksi, ei vaan kiinnosta mikään tällä hetkellä.
ei tule kuuloonkaan eläke.. töihin tai kouluun