Minulla oli vkl 41-v syntymäpäivät, toinen vanhempi ei muistanut ollekaan, toinen tekstarilla.
Hei!
Jäin vain miettimään, että näinkö tärkeä minä olen vanhemmilleni ollut. Vanhenpani ovat eronneet, äitini laittoi tekstarin.
Sinällään "hauska", että sain tekstarin myös ex-mieheni vanhemmilta sekä jopa lahjan uuden mieheni vanhemmilta.
Mitä ajatuksia teissä herättää tämmöinen?
Kommentit (34)
erikseen tekstareita, joten saan vain yhden. Miehen vanhemmat laittaa jonain vuonna kortin jonain ei. Mä huolestuisin, jos enemmän hössöttäisivät. Lapsille sitten tuovat senkin edestä heidän synttäreinään
Siitäkö se on kiinni, että synttäreinä juhlitaan. Höpölöpö.
ja odotit jotain isoa? ei kai tossa vaiheessa enää muisteta kuin viiden vuoden välein (45, 50 jne.)
Piru vie, mä en ole edes 30 ja hädin tuskin muistan itsekään synttäreitäni tai ikääni. Isä nyt ei ainakaan muista, ja just äiti arpoi, että minkäs ikänen nyt olinkaan :D
rakkautta mitataan jollain ihan muulla kuin muistamisten määrällä.
Itse kyllä muistan synttäreillä vanhempiani, sekä isän- ja äitienpäivänä. Ehkä minun päivääni ei tarvitse muistaa.
Tämä jotenkin oikein nyt korostuu, kun mieheni vanhemmat muistivat oikein lahjalla...
ap- lapsellinen?
Mulla on kavereita, jotka aina muistaa kaikkien synttärit ja lähettää tekstareita ja kortteja jne. Minä taas en oikein osaa aikuisten synttäreitä pitää niin kummosina juttuina. Tietysti, jos joku järkkää juhlat tai pyytää synttärikahveille tms., niin mielelläni menen ja onnittelen ja ostan lahjan.
Mutta jossei mitään tuollaista, niin en välttämättä muista aikuisia synttäreinä. Omien vanhempien ja sisarusten synttärit koetan muistaa ja just tekstarilla tai s-postiviestillä kuitata, mutten kyllä joka vuosi taida muistaa.
En vetäisi pelkästään tuosta muistamattomuudesta mitään johtopäätöksiä. Mutta ihmiset on tietysti erilaisia. Mun oma äiti on just vähän ap:n tyylinen, joka vatvoo jotain korttien saamisia tai saamattomuuksia eri juhlapäivien yhteydessä.
Minä en oikein osaa suhtautua siihen, lähinnä ärsyttää ja joo, tuntuu lapselliselta. Mutta eihän se niinkään ole. Ollaan vaan erilaisia.
Hei!
Jäin vain miettimään, että näinkö tärkeä minä olen vanhemmilleni ollut. Vanhenpani ovat eronneet, äitini laittoi tekstarin.
Sinällään "hauska", että sain tekstarin myös ex-mieheni vanhemmilta sekä jopa lahjan uuden mieheni vanhemmilta.
Mitä ajatuksia teissä herättää tämmöinen?
mutta iän myötä olen lakannut pohtimasta muiden käytöstä. Tuntuu tosi kivalta, kun joku onnittelee. Jos joku toinen ei onnittele, niin ei onnittele.
Joillakin on tapana laittaa kalenteriinsa muistutus koko tuttavapiirinsä syntymäpäivistä, ja muistaa tekstarilla tai kortilla. Joku toinen taas onnittelee, jos sattuu muistamaan, jos ei muista, ei onnittele.
Minä kuulun niihin, joilla on puhelimen kalenterissa muistutus, mutta en itse tee mitään suurempia johtopäätöksiä sen perusteella, että joku jättää onnittelematta minua. Sinänsä syntymäpäivä on minusta vain päivä muiden joukossa. Itse lähetän tekstarin tai kortin, koska minusta on kiva ilahduttaa ihmisiä. Ei oikein tunnu kivalta, jos sitä tekstaria pidetään velvollisuutena, niin kuin sinä tunnut pitävän.
Kannattaisi vain ajatella, että jokainen saatu onnittelu on bonusta, ja kaikki muu ihan normaalia.
Mutta luulisi nyt, että omat vanhemmat muistavat oman lapsensa syntymäpäivät? Mutta eihän se sitten näköjään niin mene, niinkuin vastauksista käy ilmi :).
Ehkä olen kohtuuton. ap
Ei muistanut hänen äitinsä, eikä minun äitinikään. Minä onnittelin, mutta mies itsekään ei tajunnut ensin, että mitä horisen.
Silti: mitään epäilystä siitä, etteikö mieheni olisi läheisilleen tärkeä ei ole. Me nyt vaan satumme olemaan merkkipäivien suhteen tavallista hajamielisempi suku.
Minäkin täytin juuri 41, isä laittoi tekstarin seuraavana päivänä. Äidistä ei kuulunut. Viime vuonna kun täytin 40, isä tekstaroi sentään oikeana päivänä (äidistä ei silloinkaan havaintoa). Tämä onkin joulun lisäksi se ainoa vuosittainen yhteydenotto ;P
Mutsi on alkoholisti, faijaani tutustuin vasta teini-iässä.
lähisukulaisilta. Kaverit muisti ja onnitteli, samoin mies ja lapset.
Ja mikä hauskinta, anoppi antoi jopa lahjan :)
jos ei onnittele omaa lastaan tai vanhempaansa hänen syntymäpäivänään! Kyllä se nyt kuuluu ihan normaaliin perheen sisäiseen kommunikointiin.
Appivanhemmilta ei tarvitse mitään odottaa, mutta mielestäni sekin kuuluu jo käytöstapoihin että oman lapsen puolisoa muistaa, edes jotenkin.
Ei se lahja ole tärkeä vaan huomointi. Ei tässä maailmassa niin montaa läheistä ihmistä kenelläkään ole että olisi varaa heidät unohtaa.
Itse saan aina vanhemmiltani syntymäpäivänä kukkia ja lahjan. Monesti vielä lisäksi kuohuviinipullon.
Appivanhemmat muistavat kortilla ja toisinaan kukilla ja pienellä lahjalla (viime aikoina ollut lahjakortti, esim. kauneushoitolaan).
Mekin muistamme omat vanhempamme aina merkkipäivinä, ei niitä loputtomiin kenelläkään ole. Muistamme syntymäpäivät ja isän- ja äitienpäivät. Joskus nimipäivinäkin puolin ja toisin.
AP:llä hieman rajoittuneet vanhemmat.... :(
Mä en edes muista muistivatko omat vanhempani minua kun täytin 41 1,5 v sitten.
Itsekin olen huono muistamaan. En pidä asiaa tärkeänä.
Kumpikaan mun vanhemmista ei muista lasteni synttäreitä, mutsi ei muista edes toisen nimeä oikein. Yritän olla välittämättä. Mutta tiukkaa tekee kun miehen vanhemmat (lasten isäpuolen, siis) muistaa mun lasten merkkipäivät mutta omat ei.
T. 12
Olet jo aikuinen. Ei tuossa iässä pitäisi enää miettiä, mitä vanhemmat ajattelevat.
Murehtimisen sijaan mieti, miksi olet edelleen noin kiinni vanhemmissasi. Se tekee hyvää loppuelämällesi.
En todellakaan ole kiinni vanhemmissani. Aivan mahtavia analyyseja saa av-palstalta :D.
En varmaan huomasi omien vanhempieni toimintatapaa, mutta nyt kun ex-appivanhemmat ja uuden miehen vanhemmat muistivat, niin jotenkin tämä asia korostui :).
ap
ei soittanut eikä tullut korttia eikä tekstariakaan laittanut viime syntymäpäivänäni. Ei hän aiemminkaan paljon ole muistaa jaksanut, yleensä melkein poikkeuksetta muisti myöhässä, ihan säännönmukaisesti aina jo lapsuudessa.
Viesti on aina ollut ihan selvä. Mun synttärit eivät ole minkään väärtti, mua voi muista myöhässä tai ei ollenkaan.
En varmaan huomasi omien vanhempieni toimintatapaa, mutta nyt kun ex-appivanhemmat ja uuden miehen vanhemmat muistivat, niin jotenkin tämä asia korostui :).
ap
Sekö, että haluaisit omien vanhempiesi olevan samanlaisia kuin nykyiset ja ex-appivanhempasi?
Ihmiset ovat erilaisia, eri asiat ovat heille tärkeitä. Jos itse miettisin kritiikkiä omista vanhemmistani, ei kyllä ensimmäisenä eikä edes viidentenäkymmenentenä asiana tulisi mieleen miettiä, onnittelevatko he minua syntymäpäivänäni.
En pidä koskaan mtiään juhlia, niin enpä muuta odotakaan. Ikävää ettei toinen vanhempasi muistanut ollenkaan.
38-v.