Sanat sekaisin useasti, pitäskö huolestua?

Hei,tämä viestiketju on jo monta kuukautta vanha mutta jos ap olisi vielä paikalla niin kiva :)

Eli mulla on ihan samanlaiset oireet kuin ap:llä. Onko sulle selvinnyt että mistä oireet johtuvat??

Väsymys saa minut puhumaan "sekavia". Sanon päinvastaista mitä tarkoitan yms. Uskon, että syy voi olla myös aivojen säköisessä toiminnassa. Olen myös migreenipotilas ja toisinaan ilmaisuvaikeudet johtuvat siitä, että migreeni on laukeamassa. 

Ysi tarkoittaa tietysti aivojen sähköistä toimintaa.

9

[quote author="Vierailija" time="09.01.2013 klo 12:56"]

itse olen "yliälykäs" (ja tämä ei ole leuhkimista vaan tämä taipumus on ongelma minulle, olen äo:ni on yli 140 mensan testillä) ja ajatukseni vilistävät jatkuvasti niin kovaa vauhtia ja useissa aihepiireissä yhtäaikaisesti, että sanat eivät pysy perässä. Aloitan yhden lauseen, ja samalla ajattelen aivoissani jo kolmea muuta asiaa, ja loppulauseeseen sotken vahingossa sanoja niistä muista ajattelemistani asioista. Töissä tätä käy tosi usein ja on aika kiusallista, varsinkin esimiehenä olen joskus vahingossa sanonut alaisista jotain mitä ei olsii pitänyt... eli siis jotain mitä ajattelin mutta ei pitänyt sanoa.
[/quote]

"Kiva" kuulla, että tällaisia on muitakin kuin minä :) Itselleni puhuminen varsinkin virallisissa tilanteissa on hirveän vaikeaa, tuntuu että takeltelen sanoissani koko ajan ja se on tosi noloa. Tuntuu, etten voi ollenkaan keskittyä puhumiseen kun aivoissa pyöriin niin monta prosessia samaan aikaan. Olen epäillyt, että minulla on jokin keskittymishäiriö...

t. Mensan jäsen

Mensan jäsenelle vain tiedoksi, että ei se jäsenyys tee sinusta sujuvaa puhuvaa tai edes älykästä kuin niillä mittareilla, jotka Mensassa ovat käytössä. Toivottavasti osaat edes syödä veitsellä ja haarukalla, sitä ei Mensassa nimittäin testata.

Mulla on ihan samanlaista, puhun ihan mitä sattuu. Lapset sitten naureskelevat, koska he ovat jo tottuneet siihen, ettei äidin suusta tule kovin usein järkevää lausetta. En ole itse huolestunut, koska pystyn keskittyessäni puhumaan ihan normaalisti - esim. töissä en sekoile sanoissani juuri ikinä, kun keskityn esittämääni asiaan. Kotona taas olen "rennompi" ja ajattelen ja teen montaa asiaa yhtä aikaa, ja niinpä ajatus on jo kaukana muualla kun sanat vasta tulevat suusta ulos.

Kirjoitan työkseni, ja uskon, että jos aivoissani olisi jotain todella vialla, en pystyisi jäsentelemään isojakin asiakokonaisuuksia sillä vauhdilla, millä nyt pystyn. Aivot vaan tekevät monella tasolla hommia samanaikaisesti, eikä tulostus ole aina täydellistä...

n41, kolme lasta, kokopäivätyö

Minullakin esiintyy tuota jonkin verran. En pidä sitä mitenkään erikoisena tai kovin huolestuttavana. Ajatukset poukkoilevat välillä asiasta toiseen kesken puhutun lauseen ja tulee sanottua jotain väärin. Samanlaisia virheitä tulee myös kirjoitettuun tekstiin. Ulosantini voi olla kimuranttia, jos annan sen tulla ns. tajunnanvirtana.

voipi poksahtaa suoni päässä vielä.

Itse teen ihan samaa. Asiakaspalveluhommissa _todella_ rasittavaa. :(

itse olen "yliälykäs" (ja tämä ei ole leuhkimista vaan tämä taipumus on ongelma minulle, olen äo:ni on yli 140 mensan testillä) ja ajatukseni vilistävät jatkuvasti niin kovaa vauhtia ja useissa aihepiireissä yhtäaikaisesti, että sanat eivät pysy perässä. Aloitan yhden lauseen, ja samalla ajattelen aivoissani jo kolmea muuta asiaa, ja loppulauseeseen sotken vahingossa sanoja niistä muista ajattelemistani asioista. Töissä tätä käy tosi usein ja on aika kiusallista, varsinkin esimiehenä olen joskus vahingossa sanonut alaisista jotain mitä ei olsii pitänyt... eli siis jotain mitä ajattelin mutta ei pitänyt sanoa.



Voi johtua siis aivojen hermoradoista ja "tietojen käsittely ylikuormituksesta" jos olet ns. nopea-ajatuksinen ja vikkelä mieleltäsi.



Joskus voi olla dementian ensioire, joskus taas juuri esim aneyrysma aivoissa eli joku "kasvi" painaa puhekeskusta. Kannattaa käydä lääkärissä ihan oikeasti. Sillä jos siellä on jotain tällaista niin pienenä sen saa leikattua, isona enää ei.

Ehkä n. puoli vuotta sitten. Ennen saattoi joskus käydä noin mutta ei todellakaan useasti, eikä päivittäin, eikä varmaan edes viikoittain.

Nyt olen vain asian hoksannut, todella ärsyttävää.

Muuten olen ihan normaali, en mikään tyhmä, mutten mikään huippuälykäskään, tosin koulussa/opiskeluissa aina keskitasoa parempi.



Pitää kysästä lääkäriltä asiasta, viikon päästä on muiden asioiden takia meno.

-ap

Ei ollut mitään vikaa niissä. Lukihäiriön tyyppisiä oireita minulla on ollut vasta nyt aikuisiällä, jokaisessa viestissä melkein on kirjain väärässä kohtaa/unohtunut/liikaa ja puhun hassusti. Esim. lause jossa on peräkkäin sanat, jotka alkavat L-kirjaimella sekä R-kirjaimella, niin ne vaihtavat paikkaa ("Älä Lauri rymyä" -> "Älä Rauri lymyä"). Noloa ja turhauttavaa.



Olen tehnyt Mensan testin joskus, sain siitä n. 120 ja koska olen aika normaalisti elämäni elänyt, en pidä itseäni ihan heikkolahjaisenakaan. Tuon tunnistan, mitä ylempi vastaaja kuvasi ajatusten lentelystä eli siis sanon ääneen jotain, mitä en ole ehtinyt edes pohjustaa vielä kuulijalle -> hämmennystä.

En tiedä, että pitäisikö juuri sinun huolestua. Vertaa minun ja sano sinä.

Neljä lasta noin 1,5-2 vuoden ikäeroilla, mies töissä normaalisti klo 7.00:sta 18.00-18.30:sta. Lapset herättävät minut noin 2-3 kertaa yössä, mutta saan helposti unenpäästä kiinni. Olen rättiväsynyt huonosti sujuneen yön jälkeen. Viimeksi mninulla oli vapaata synnytyssairaalassa synnytyksen jälkeen. En halunnut perhehuonetta juuri että sain vain olla. Tätä väsyttävää rytmiä on jatkunut viimeiset 6 vuotta.



Vauvalla oli koliikki, joka onneksi jo helpotti, kaksi vuotias on vähän uhmainen, mutta neljävuotias on eniten huomionkipeä. Kuusi vuotias on helppo.



Lapset ovat puheliaita ja vilkkaita. Vaaratilanteita tulee usein eteen, mutta olemme selvinneet niistä säikähdyksellä. Vahdin lapsiani kuin haukka. Sanani menevät sekaisin väsymyksestä, kun yksi lapsi haluaa toista kuin toinen, jätän kesken pyykkien ripustuksen, käyn lisäämässä makaronit kiehuvaan veteen, yhden peppu täytyy pyyhkiä, toinen alkaa antamaan silloin liikaavauhtia pienemmälle sisarukselleen, joudun kiltämään jne.



Illala voisin lähteä ulos, mutta jaksan enintään puolen tunnin yksinäisen kävelyn ja mies muutenkin jo soittaa, että vauvalla on äitiä ikävä. Haluaisin palata töihin, mutta silloin arki olisi entistä raskaampaa miehen työvuorojenkin vuoksi. Ärsyttää, kun olen joutunut luopumaan monesta asiasta tilapäisesti näin kauan. En valita. Elän. Huolestun, kun sekoitan sanoja. Odotan aikaa jolloin nuorinkin on kolme ja yritän ymmärtää itseäni.

Perus ADHD aivot; salainen supervoimasi. Menisin tutkimuksiin. 

Tästä keskustelusta huomaa, miten paljon parempi palsta oli kymmenen vuotta sitten.