Jos tienaat 3000e tai yli, ketä voit kiittää tästä onnesta?

eli minun on kiittäminen 90-luvun lopun IT-huumaa, että sain jalan oven väliin oikeaan paikkaan vaikka hainkin töitä YO-merkonomin papareilla. Palkkahan ei aluksi päätä huimannut, mutta tässä pikkuhiljaa on saanut hilattua ansiotason ihan kohtuulliseksi. Tästä lienee sitten kiittäminen oikea-aikaista työpaikan ja -roolin vaihdosta.

Minä olen kyllä varakkaasta kodista ja minua on opinnoissa rahallisesti tuettu, mutta kyllä minä olisin samat opinnot käynyt ilman vanhempien tukeakin. Ja alani olen tottakai valinnut itse, ei kai nyt kenenkään ihmisen alaa joku muu valitse tänä päivänä... Lapsena ei vanhemmat puuttuneet mitenkään meidän koulunkäyntiin, ei tarvinnut, koska pärjättiin hyvin itseksemmekin.

Vain ja ainoastaan.

Itse hain ja pääsin lukemaan Tampereelle tiedotusoppia. Maksoin täysin itse opintoni. Tulin työmarkkinoille pahimpaan mahdolliseen aikaan eli 1991, kun toimittajia oli karmeasti työttömänä laman ja US:n konkurssin takia - mutta sinnittelin määräaikaissopimuksilla, kunnes minut vakinaistettiin valtakunnalliseen tiedotusvälineeseen. Nyt olen erikoistoimittaja ja esimies, liksa on ihan kohtuullinen, mutta ei kamalan hyvä (4300 e kuussa). Monella muulla alalla olisi tällä työkokemuksella ja koulutuksella paljon parempi liksa, mutta tykkään työstäni.

Työpaikkani olen saanut aina täysin omilla ansioilla, en suhteilla.

Kiitän lasteni isää ja tämän yhteiskunnan tukia, että sain opiskella ammattiini kahden lapsen yksinhuoltaja äitinä.



t. bussikuski ja torimyyjän tytär

opiskelemaan. On mulla ollut tuuriakin matkassa, mutta ennen kaikkea osaan työni.

Vanhempani olivat pitkäaikaistyöttömiä ja alkoholisoituneita joten rahaa ei ihan oikeasti ollut. Osa-aikaduunilla ja kirjaston ja kirppisten avulla selvisin lukion. Kaiken siis maksoin itse: kirjat , laskimet jne. Lukioon poljin kirppiksestä ostetulla mummopyörällä. Läppärin ostin kesätyörahoilla. Yliopistossa en saanut tukea vanhemmilta tai sukulaisilta. Valmistuin diplomi-insinööriksi ja nyt palkka on 5500 e/kk. Suomessa on ihan oikeasti mahdollisuuksien tasa-arvo. Turha on kotona vinkua ja valittaa, senkin ajan voisi tehdä jotain tulevaisuutensa eteen!

Vanhemmat ei olleet korkeastikoulutettuja, mutta arvostivat kyllä kouluttautumista. Kehuivat kauheasti jo 8:n arvosanoista, joten paineita ei sillä tavalla luotu. Käytös- ja huolellisuus oli heille tärklein numero. Kyllä näkisin kuitenkin, että pohjan on antanut tasapainoinen lapsuus.



Tuurilla menin opiskelemaan yliopistoon dippinssiksi ajattelematta, että siitä tienaisi ehkä sen mediaanipalkan verran alkupalkkana.



Tuurilla kai sain sitten työpaikankin. Hyvä todistus yliopistosta varmasti auttoi kuitenkin, mutta oli siinä paikan saamisessa niin monta mutkaa ja muuttujaa, että tuuria se sitten lopulta oli. Kiitollinen olen.

tein töitä päästäkseni alan koulutukseen, opiskelin valmistuin ja hain työtä ja näin tottakai paljon vaivaa asioiden eteen.

Kohtaloa kai voisin kiittää siitä, että olen löytänyt hyviä työnantajiakin jotka ovat ilomielin pulittaneet minulle taidoistani hyvää palkkaa.

Jos ihan "juurille" mennään, niin lähtökohta on varmasti asenne, jonka kotikasvatus minulle soi. Pitää olla valmis ahkeroimaan ja pitää kohdella muita kuten haluaa itseään kohdeltavan.

- vanhempiani, jotka takasivat turvallisen kodin. Läksyt tuli kutakuinkin tehtyä. Lisäksi auttoivat tarvittaessa opiskeluaikoinakin rahallisesti, vaikka itselläänkin oli tiukkaa.

- itseäni, jaksoin lukea maisteriksi ja onnistuin hankkimaan heti koulutusta vastaavaa työtä alalta, jolla se ei ole itsestäänselvyys.

- yhteiskuntaa, jonka keräämillä verovaroilla kouluttauduin ja opiskelin

- työnantajaani, joka uskoi nuoren ja kokemattoman mutta asiastaan innostuneen työntekijän kasvavan vaativan tehtävänsä tasalle. Kiitän myös myöhemmin tarjotusta mahdollisuudesta urakehitykseen.

Itse halusin hakea opiskelemaan, vanhemmat toki tuki, mut koskaan ei ole painostettu. Ei maksettu valmennuskursseja. Rahat junalippuun pääsykokeeseen sain kyllä.



Työpaikat on kans aika löytyneet omilla ansioilla, tai vähintäänkin ajoituksen ollessa sopiva. Suhteita mun alalle ei tuttavapiirissä tai suvussa ole.

Itselle otan 70 % ansiosta, kun jaksoin pakertaa koulun ja yliopiston. Loppu 30 % menee silkalle onnelle, sillä se on potkaissut minua 2 kertaa oikein isolla kengällä.

työnantajaani ja tietysti yhteiskuntaa ilmaisista opinnoista ja muusta tuesta. Kävi myös tuuri että satuin päätymään miesvaltaiselle alalle (en tätä juurikaan miettinyt opiskelupaikkaa valitessa), mikä on varmaankin jonkin verran auttanut minua rekrytointitilanteissa kun on haluttu tasapainottaa yrityksen sukupuolijakaumaa.