En osta kummilapsille joululahjaa, jos lapsesta tai äidistä ei ole kuulunut mitään

Ja laittaa nekin rahat sellaiseen lasten lahjoihin, joihin on yhteys

ottanut mitenkään yhteyttä kummilapseesi viimeisen vuoden aikana? Meillä tilanne, että lapsen kummi ei ole ollut meihin yhteydessä, eikä ehdottamani tapaaminen koskaan toteudu hänen puoleltaan. En todellakaan edes halua että ostaa jotain turhaa krääsää lapsellemme. Lapsi ei juurikaan enää edes muista kummiaan, kun tämä ei vaivaudu koskaan näkemään.

lapsen kummi ei halua ottaa yhteyttä eikä halua tulla pyynnöistä huolimatta kylään saati että kutsuisi hänelle itselleen. Paha mieli lapsen puolesta, kun lapsi ajattelee hänestä vain pelkkää hyvää ja on ylpeä kummistaan. Muistaa siis vielä.

parempi on, että irtisanot kummisuhteesi, jos et ole vuoden aikana kertaakaan viitsinyt ottaa yhteyttä.

ei kummin ja lasten vanhempien. Monet ihmiset eivät voi sietää joitain lapsia ihan vain heidän vanhempiensa perusteella, vaikka olisivat heidän kummilapsia alunperin.



Sitten ihmetellään konflikteja lähi-idässä. Israelissa ja palestiinassa?? Melkoista tekopyhyyttä.



Väittäisin näin kuulopuheiden ja tuttujen perusteella, että hyvin harva kummi on luonut vilpittömästi suhdetta lapseen tai edes ajatellut mitäko lapsi hänestä voi tulevaisuudessa ajatella.

Ei lapsi sellaisia toivo. Äidin toiveita!

Ai,mä oon kyllä ymmärtäny et kummi on se joka pitäis mieluumminkin lapseen yhteyttä!!Vai oonks mä ymmärtäny kummi jutun väärin..En mäainakaan oleta et mun kummilasten vanhemmat muhum pitellee erityisesti yhteyttä,mähän oon omasta vapaasta tahdostani lupautunut lapselle kummiksi.

Meillä nuorimman lapsen kummit taitaa ajatella just noin kun ap,tai tuntuu ainaki siltä..Eipä ainakaa oo usein kummilastaan muistanu,nytkin oli just synttärit,niin ei edes korttia tullu,ja ei tuu joulunakaan,sen tiedän jo,aiempien vuosien kokemuksella!

Vaan eipä toi tyttö edes muista enää et kyseiset henkilöt on hänen kummejaan..ja mä en edes näe velvollisuudekseni puhua näistä kummeista mitään,tytölle (7 v) tulis vaan paha mieli,kun eivät mitenkään koskaan muista..

Ja kyse ei ole siitä,etteikö oltais oltu näitten ihmisten kanssa missään tekemisissä.Ovat miehen puolelta sukulaisia ja omien sanojensa mukaan(ainekin viime syksynä) muistaa kyllä kummilapsensa..mikä ei kyllä käytännössä näy mitenkään.Harmi.Sen oon päättäny et en mä tällasia kummeja aio kyllä aikanaa pyytää lapsen rippijuhliinkaan,mitäs ne sinne tulis täyttämään enää "viimestä velvollisuuttaan",kun ei niitä oon lapsi tähänkään asti kiinostanu..

Mieletäni kummien ei tarvitse olla lahja automaatteja. Mieluummin vaikka aina tavatessa voisi kysellä kummilapsen kulumisisa ja vähän jututtaa. Ei nykyajan lapset tarvitse lisää tavaraa, vaan välittäviä aikuisia ympärilleen.

Mites se nyt menikään, kummin pitäisi opettaa lapselle jotain uskonnosta ja sen sellaisesta, auttaa lasta tutustumaan kirkkoon..



Just. Ja sitten kummi onkin jo lahja-automaatti.



Itsellä todella ikävä tilanne. Olen siskoni molempien lasten kummi ja ollut läheinen lapsille kymmenisen vuotta ja nuo kuuluisat lahjatkin aina antanut ilomielin, mutta sittemmin siskoni laittoi välimme poikki, eikä tullut edes lapseni (jonka kummi hän itse on!) 1v syntymäpäiville, saati muistanut lasta mitenkään, joten minulla ei enää mahdollisuutta pitää yhteyttä omiin kummilapsiini.



No, surullisintahan tässä on se, että nuo lapsethan on sukua.



Vaikkei kummius useimmiten olekaan mitään kirkollista, niin kyllä olisi hienoa, jos sen kautta lapset saisi elämäänsä läheisen ja turvallisen aikuisen.

vaan ihminen. Eikö hyviin tapoihin kuulu yhteydenpito molemmin puolin?



Opettakaa lapsille tapoja, please.

Kun sen kunnian on kerran ottanut. Ei ole kysymys äidistä tai perheen yhteydenotoista, vaan kummin suostumuksesta kummiuteen.

Olet nolo, jos et kummina lasta halua muistaa ilman, että vanhemmat pyytää.

opastaa kristillisessä kasvatuksessa.

Kun sen kunnian on kerran ottanut. Ei ole kysymys äidistä tai perheen yhteydenotoista, vaan kummin suostumuksesta kummiuteen.

Olet nolo, jos et kummina lasta halua muistaa ilman, että vanhemmat pyytää.

Olisi minusta ollut kiva, jos olisin kummilapselta saanut edes valokuvan kerran vuodessa, kun kuitenkin kahdesti vuodessa lahjat lähetin. Mitään yhteydenottoa ei tullut, ei kiitosta, ei mitään. Koskaan.

kerran laitoin kirjeen kummilapselle, siinä oli kuvia minusta ja perheestäni. En saanut minkäänlaista vastausta. Ei siihen alakouluikäinen lapsi olisi vastannutkaan, mutta vanhemmat ehkä ? Tai vanhemmat yhdessä lapsen kanssa?

Onko se kummius siis sitä, että kummi kirjoitta, lähettää paketteja jne, eikä lapsen tai tämän vanhempien tarvitse reagoida, ei edes kiittää? Laitoin aina joulun aikaan kyselyn, mistä lapsi tykkäisi jne, en saanut siihenkään vastausta.

Lopetin sitten yhteydenpidon kokonaan. Nyt kummilapsi on muistaakseni 14 v. ?

Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa on monta sataa km, olimme opiskelukavereita ja pidimme yhteyttä valmistumisen jälkeenkin. Kaveri pyysi minut ja silloisen mieheni kummiksi ja ilahduin suunnattomasti. Ei minu ahaitannut etten ollut sylikummi, mutta jo kastejuhlissa huomasin, että emme ole oikeastaan kummeja lainkaan. en tiedä miksi hän meidät / minut kummiksi pyysi. Kummirivistö oli pitkä, ystäviä, sukulaisia, sitten me jonon hännillä, kuvia otettiin vaikka kuinka paljon, kaikista, ja siinä vaiheessa, kun vauva tuli, vihdoin viimein, minun syliini, kaikki ihmiset poistuivat huoneesta.

Olihan hämmentävä tilanne, mutta viesti oli selvä.

ensin hössätään, hyöritään, otetaan kuvia, vauva siirtyy taas seuraavaan syliin, sitten joku jo antaa vauvan minulle - ja saman tien aivan kaikki poistuvat huoneesta. Ei kuvia, ei ketään, ei mitään.

Ajattelin kuitenkin, että kummiksi olen luputunut ja kummin tehtävän hoidan, mutta kun edelleenkin kiinnostus oli niin selkeän yksisuuntaista, lopetin sen kokonaan. Olkoot.

Lapsella on kummeja ja "kummeja" pilvin pimein, hoitakoot hommansa, minun osuus oli - jotain. Miksi pyydetään kummiksi jos ko. ihminen ei oikeasti kiinnosta lainkaan?

Vaikka sama se, kyllä me ilmankin sun lahjaa pärjätään. Kortti on oikein hyvä, tulis vaan edes se....

Sain 18-vuotiaaksi asti joka syntymäpäivä vähän rahaa kirjekuoressa. Ja jouluna aina kortin ja samoin myös hän sai aina minulta kiortin. Ja aina kylään mennessä kukkia, maailman parhaan kummit mulla :))

Itsellä vähn samoja mietteitä kun 16 v ei edes kiitä lahjoista. En tiedä yhtää mitään hänen elämästään. Ollaan Facebook-kavereita kyllä mutta blokannut sivunsa minulta eli en näe sitäkään kautta hänen kuulumisiaan. ja ymmärrän että teinit ei halua vanhojen lukevan päivityksiään mutta voisi edes joskus jakaa niitä minullekin.



Miksi ihmeessä lähetän silti ne lahjat, olen nössö

palata kummiuden ytimeen. Mikä onkaan kummin oikea tehtävä? Miten olisi lahjaideana vaikka lapsen ikätasonmukainen lasten Raamattu?

Lapsen vanhemmille ei ikinä sovi tapaaminen kun ehdotetaan. Asumme eri paikkakunnilla ja käymme 1-2 krt vuodessa heidän paikkakunnallaan. Syyt ovat olleet mm että pitää siivota tai että on kesäloma .



Kyselen välillä kummilapsen kuulumisia. Vastaus on aina tyyliin Pekka on 116 cm pitkä ja jalan koko on 29. Mitään muuta lapsesta ei kerrota.



Ilmeisesti vaatepaketit ja jalkineet kelpais, mutta tavata ei ehditä.

ilmoittaa kummille, mitä lapselle kuuluu. Lapseni kummisetä lupailee, että tulee käymään tällöin ja tällöin, muttei ikinä kuitenkaan sitten tule. En viitsi edes kertoa lapselle, että kummisetä lupasi tulla käymään, koska lapsihan siinä pettyy, kun taas menee viikonloppuriennot kummilapsen edelle. Kummisetä ilmestyy myös aina krapulaisena lapseni synttäreille. Häntä näkyy muutenkin vain 2 kertaa vuodessa, synttäreinä ja joulun alla tuo tuomassa lahjan. Yleensä nämä lahjat ovatkin sitten kauhean isoja ja kalliita, koska potee huonoa omatuntoa, kun ei tule käymään. Enpä lähetä edes korttia!



Muistamme vain sylikummia, joka pitää ahkerasti yhteyttä. Soittelee tai tekstaa joka viikko oma-aloitteisesti ja kysyy, mitä lapselleni kuuluu. Jos lupaa tulla käymään, hän myös tulee ja tuo yleensä vielä lapselle jotain kivaa aina mukanaan. Itse en ole koskaan vaatinut, että pitää tuoda jotain saatikka edes lahjaa ostaa. Hän aina kysyy joulun alla ja synttäreinä, että onko jotain mitä tarvitsee.

ja silti halutaan kummeja.

Minä suostuin aikoinaan kummiksi vain siksi, että eivät olisi muuten saaneet kastettua kun ei kummeja ollut ylenmäärin tarjolla. En suostunut ottamaan vastaan mitään velvollisuutta.

Eikö teidän pitäisi olla kiitollisia, että joku edes suostuu kummiksi, että saatte ne lapsenne kirkonkirjoihin. Mitä tekemistä sillä asialla on lahjojen ja muun kanssa.

lapsen kummi ei halua ottaa yhteyttä eikä halua tulla pyynnöistä huolimatta kylään saati että kutsuisi hänelle itselleen. Paha mieli lapsen puolesta, kun lapsi ajattelee hänestä vain pelkkää hyvää ja on ylpeä kummistaan. Muistaa siis vielä.