G: Kuinka usein itket?

itkin ihan fyysisen kivun takia, kun se kipu kesti kauan.

Tuli tuosta Iholla-keskustelusta mieleen, että onko yleistäkin itkeä aina kun puhuu jostain vähänkin "vaikeasta" aiheesta? Tuntuu että joka jaksossa joku poraa jotain.

Itse tarvitsen itkemiseen jonkun kunnon syyn. Esim. paskassa parisuhteessa ja heti eron jälkeen tuli itkettyä usein, mutta elämän normalisoiduttua mulla ei ole ollut mitään syytä itkeä.

Aikuiset ei itke

En puhuessa, vaan ollessani yksin, usein suihkussa tai lenkillä. Eikä siihen yleensä mitään suurempaa syytä ole, väsyneenä vaan kaikki pienetkin murheet tuntuu ylivoimaisilta.

Minullakin on nyt normaali elämä, rankemmassa vaiheessa (eron jälkeen) itkin useita kertoja päivässä, silloinkin itsekseni.



Nämä oli siis sellaisia pahan olon itkuja. Liikutun herkästi, ilosta sekä harmista, kyyneleet nousee silmiin melkein päivittäin (lukiessa, tv:tä katsoessa, musiikkia kuunnellessa, ihan arkisissa tilanteissa), mutta niitä ei lasketa. ;)

hätätapauksessa saa 20. päivä myös.

ehkä kerran puolessa vuodessa?

En puhuessa, vaan ollessani yksin, usein suihkussa tai lenkillä. Eikä siihen yleensä mitään suurempaa syytä ole, väsyneenä vaan kaikki pienetkin murheet tuntuu ylivoimaisilta.

Minullakin on nyt normaali elämä, rankemmassa vaiheessa (eron jälkeen) itkin useita kertoja päivässä, silloinkin itsekseni.

Nämä oli siis sellaisia pahan olon itkuja. Liikutun herkästi, ilosta sekä harmista, kyyneleet nousee silmiin melkein päivittäin (lukiessa, tv:tä katsoessa, musiikkia kuunnellessa, ihan arkisissa tilanteissa), mutta niitä ei lasketa. ;)

hormoneissa vikaa tai sitten olet liian herkkä. Mitä sitten jos sinulle tapahtuisi oikeasti pahaa? Raiskattaisiin, lapsi tapettaisiin , talo palaisi jne? Itkisitkö kuukausi tolkulla?

Piti olla todella järeä syy. Muistan tasan kaksi tapausta, toinen oli kun pappa kuoli ja toinen, kun minulta lähti kyynärpää pois paikaltaan (=kipu)



Nyt, reilusti yli 30-vuotiaana, olen huomattavasti herkempi. Itken moninaisissa tilanteissa. En viikottain, ehkä kuukausittain. JA voi olla pieni silmien kostuminen tai sitten ihan kunnon itku.



"Itku puhdistaa", on ihan viisas sanonta.

En puhuessa, vaan ollessani yksin, usein suihkussa tai lenkillä. Eikä siihen yleensä mitään suurempaa syytä ole, väsyneenä vaan kaikki pienetkin murheet tuntuu ylivoimaisilta.

Minullakin on nyt normaali elämä, rankemmassa vaiheessa (eron jälkeen) itkin useita kertoja päivässä, silloinkin itsekseni.

Nämä oli siis sellaisia pahan olon itkuja. Liikutun herkästi, ilosta sekä harmista, kyyneleet nousee silmiin melkein päivittäin (lukiessa, tv:tä katsoessa, musiikkia kuunnellessa, ihan arkisissa tilanteissa), mutta niitä ei lasketa. ;)

hormoneissa vikaa tai sitten olet liian herkkä. Mitä sitten jos sinulle tapahtuisi oikeasti pahaa? Raiskattaisiin, lapsi tapettaisiin , talo palaisi jne? Itkisitkö kuukausi tolkulla?

Eikä ole edes kaukaa haettua, jos ihminen itkisikin "kuukausia", jos kokee mittavaa surua. Ei nyt koko ajan ja tauotta, mutta usein.

Varmaan pari kertaa kuussa. Plus sit ne itkut mitä tulee telkkaria katsoessa.



Eli kyllä mä joka viikko itken jollekin ohjelmalle. Viimeks eilen kun katoin UK kadonnutta etsimässä netistä.



Ai niin ja jos mun vaikka talo palais, niin en välttämättä hirveesti itkis sen takia. Mut jos joku olis hirveen ystävällinen ja auttavainen niin voisin itkeä liikutuksesta.



Ikinä en ole itkenyt esim. koulujen päättäjäisissä tai häissä ja harvemmin hautajaisissakaan.

en itkenyt juurikaan.

nyt mennyt kolme kuukautta niin,että itken päivittäin useamman kerran.

Mitä sitten jos sinulle tapahtuisi oikeasti pahaa? Raiskattaisiin, lapsi tapettaisiin , talo palaisi jne? Itkisitkö kuukausi tolkulla?

En ole aina ollut näin herkkä, en minäkään teininä itkenyt paitsi silloin kun pappa kuoli. Reilu parikymppisenä oli parin vuoden rankka jakso, jolloin kuoli useampi läheinen, oli vakavia sairastumisia (oma ja läheisten) ja parisuhdeongelmia. Silloin itkin jatkuvasti ja se jäi jotenkin päälle, vaikka siitä on jo vuosia. Nyt olen yli 30-vuotias.

Liikuttunut olen aina herkästi, mutta se taitaa olla perinnöllistä.

Kyllä tuo hormoneihinkin varmasti liittyy, menkkojen jälkeen olen aina herkimmilläni. Enkä itkeskele tuntitolkulla kerralla, se on sellainen muutaman minuutin puhdistautuminen.

Olen aina pitänyt itkemistä sellaisena heikkoutena. En tiedä, mistä moinen kumpuaa. Mutta siis, siksi itken tosi harvoin ja kun teen niin, olen yksin. En halua näyttää muille sitä.

Olen ihan samanlainen "itkupilli" :)



Raskausaikoina olen itkenyt lähes päivittäin, siis joskus viikkoon ei ja sitten taas viikon ajan jatkuvasti.



Imetysajat meni samalla kaavalla.



Viimeksi itkin tänä aamuna miehen ja minun riidan jälkimainingeissa...



Tuo miehen käytös mua raskausaikanakin itketti ehkäpä eniten,toki hormooneilla suuri osuus mutta miehen kylmyys on häiritsevää.