Onko järkeä yrittää lasten ystävyyttä,

kun melkein joka kerta päättyy kyyneliin? Useimmiten oma lapseni itkee, mutta on se toinenkin itkenyt. Asutaan lähekkäin, saman ikäiset lapset, mutta tuntuu niin rasittavalta, kun leikkimisen sijaan, lapset suuttuvat ja itkevät tai ei onnistu lelujen jako. Jonkun toisen kanssa omallani sujuu paremmin. Tiedän sen, että jos lopetan tai harvemman vähiin yhteyteydenottoni, ei paljoa sen jälkeen sattumalta nähdä ainakaan niin, että lapset ehtisivät leikkiä. Alle kouluikäisistä siis kyse.