Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järki-ihmiselle "järjetön" rakkausliitto
08.01.2013 |
Minä olen aina pitänyt itseäni tietyllä tavalla kylmänä ja kyynisenä ihmisenä. En usko rakkauteen ensi silmäyksellä, enkä myöskään ikuiseen rakkauteen. Olen ajatellut aina, että kun löydän mukavan miehen jolla on samantapainen tausta ja samantapaiset harrastukset kuin minullakin, ja lisäksi sen verran hyvä työ että yhdessä saamme hyvän elintason, niin se on siinä. Kannatan siis tietyllä tavalla järkiliittoja, en 100% "pelkkään" rakkauteen perustuvia.
Mutta mutta, never say never: nytpä mut on saanut aivan sekaisin mies, joka ei täytä yhtään "järki"kriteereistäni. On kouluttamaton, tienaa vähän, on kiinnostunut kaikesta missä on moottori (minulle iso no-no). Mutta on maailman kiltein ja ihanin ja huomaavaisin ja tadaah, olen täysin rakastunut. Olemme olleet yhdessä nyt vuoden ja kihloihin menoa suunnitellaan.
Mitä mulle oikein tapahtui? Tulevaisuus tämän miehen kanssa pelottaa, sillä jos perustamme perheen, niin minä olen pääasiallinen elättäjä vaikka mies töitä tekeekin, sillä minulla on paljon parempi palkka. Entä sitten ne yhteiset harrastukset ja niistä nousevat puheenaiheet? Niitä ei ole. Mitä sitten kun rakkaus hiipuu (kuten se väistämättömästi joskus tekee, vaikka ei kokonaan katoaisikaan), eikä järkisyitä liitolle ole? Erotaan vaan?
Kohtalon ivaa tietenkin että minulle kävi juuri niin kuin vannoin että ei kävisi. Omat ennakkoluuloni estävät minua heittäytymästä täysillä, vaikka tiedostankin että olen monien mielestä väärässä ja typerä. Olen muuten tietoisen kasvatuksen tulos: vanhempani hyväksyvät mieheni hänen mukavan luonteensa takia, mutta eivät arvosta kouluttamattomuutta ja sitä, ettei meillä ole mitään "ilmiselvää" yhteistä.
Mitäs sanotte tähän? Kohtalotovereita? Yritän olla kiitollinen miehestäni, mutta olen niin kauan vannonut järjen käytön nimeen että nyt pelottaa.
Kommentit (13)
Sit voitais keskustella jos tässä ois lapsia ja heidän hyvinvointinsa kyseessä. Tai ainakin jotain herkullisia luonnehäiriöitä. Tai jotain. Mutta ei, meille on ihan sama hengaatko tyypin kanssa vai ei. Eikä kiinnosta kumpi teistä tienaa enemmän. Siinä tapauksessa ois merkitystä jos ei olis rahaa ostaa lapselle vaippoja ja tuttelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit voitais keskustella jos tässä ois lapsia ja heidän hyvinvointinsa kyseessä. Tai ainakin jotain herkullisia luonnehäiriöitä. Tai jotain. Mutta ei, meille on ihan sama hengaatko tyypin kanssa vai ei. Eikä kiinnosta kumpi teistä tienaa enemmän. Siinä tapauksessa ois merkitystä jos ei olis rahaa ostaa lapselle vaippoja ja tuttelia.
Sit voitais keskustella jos tässä ois lapsia ja heidän hyvinvointinsa kyseessä. Tai ainakin jotain herkullisia luonnehäiriöitä. Tai jotain. Mutta ei, meille on ihan sama hengaatko tyypin kanssa vai ei. Eikä kiinnosta kumpi teistä tienaa enemmän. Siinä tapauksessa ois merkitystä jos ei olis rahaa ostaa lapselle vaippoja ja tuttelia.
kaikissa tällä palstalla olevissa miljoonissa parisuhdeongelma-ketjuissa ole osallisena lapsosia, ja silti usein löytyy joku tarjoamaan vertaistukea
on mullakin tuota järkeä, mutta erittäin vahvasti tunneihmisenä en vaan osaa samaistua tuohon niin että voisin sitten kuitenkaan sanoa mitään. Sä oot sä, sun prioriteetit on sun prioriteetit. Vain sä voit tietää mikä on sulle paras ratkaisu, eikä sitä aina edes tiedä tehdessään, voi mennä pieleenkin kun ei elämässä vaan voi tietää. Et sä taida olla kovin rakastunut, et ainakaan siten miten itse sen tunteen koen ja käsitän, koska muuten sä et näkisi noin vahvana vaihtoehtona eroa tuossa vaiheessa. Mutta kuten sanoin ollaan varmaan niin erilaisia ihmisinä ettei sanomisellani ole merkitystä.
Pelkkä fyysinen rakkaus ja kemioiden pelaaminen yhteen ei riitä. Tarvitaan myös samanlaista arvomaailmaa, huumorintajua ja sitä, että arvostaa toista sellaisena kuin hön on. Toki vastakohtaparikin voi toimia, jos molemmat toistaan arvostavat ja tietävät toisen täydentävät itseään.
Vuosi on pitkä aika, teillä voi olla vielä ensihuuma-vaihe päällä, mutta yritä nyt miettiä että voitko kuvitella olevasi hänen kanssaan vielä vanhoilla päivinäsikin..?
Raha-asioihin tai koulutukseen en ota kantaa, varmaan Itse tiedät parhaiten onko ne ongelma vai ei.
Jos jokin asia hänessä oikeasti häiritsee, niin ei se lakkaa häiritsemästä, päin vastoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin se tuntuu vain menevän niin, että kun jotain oikein sanoo niin omalle kohdalle osuu. Ylpeys käy lankeamuksen edellä.
Kälyni dissaili yksinhuoltajia. On nyt itse yksinhuoltaja.
Isäni dissaili taiteilijoita. Mikäs muu hänen lapsestaan tuli kuin taiteilija.
Ja niin edelleen...
Olen sitä mieltä, että kun oikein vakuuttelee jotakin niin kohtalo tarttuu peliin ja pääsee tarkistamaan asenteitansa.
Sanon sinulle, että jatka avoimin mielin. Järkevä oli näkemyksesi tietyllä tapaa, mutta nyt olet saanut enemmän ja siihen sisältyy mahdollisuus. Kasvun paikka?
Pitää tuohon edellisiin tarinoihin vielä lisätä, että kälyni oli sitä mieltä, että yksinhuoltajien lapsista tulee poikkeuksetta rikollisia ja kukaan ei halua yh:aa töihin. Voi käly parkaa mitä meni möläyttämään...
Millaiset on teidän rahan käyttötavat? Jos ne on suunnilleen samanlaiset, vaikka tulotasonne olisi ihan erilainen, niin sitten teillä on mahdollisuus. Mutta jos jo nyt "riitelitte" rahasta, niin se tietää huonoa tulevaisuutta.
Te itse luotte sen oman yhteisen elämän ja mahdollistatte omalla tahdolla yhteisen onnellisen pitkän avioliiton. Mikään ei tule itsestään ja esim. vauva- ja pikkulapsivuodet on rankkoja, jos yhteistä tahtoa ei löydy. Mutta jos teillä on yhteinen tahto, tavoite ja päämäärä, niin sitten ei erilaisuus haittaa.
Kannattaa siis nyt laittaa ne kortit pöydälle ja jutella avoimesti mikä teitä yhdistää ja mikä erottaa. Ja jos/kun päätät pysyä miehen kanssa yhdessä, niin älä koskaan ala hävetä häntä (esim. jos etenet uralla tms.) tai hänen kouluttautumattomuuttaan vaan aina muista mikä hänessä on hyvää.
Olet tainnut ennenkin kirjoitella tänne aiheesta? Olet kulttuuri-ihminen ja mies ei yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset on teidän rahan käyttötavat? Jos ne on suunnilleen samanlaiset, vaikka tulotasonne olisi ihan erilainen, niin sitten teillä on mahdollisuus. Mutta jos jo nyt "riitelitte" rahasta, niin se tietää huonoa tulevaisuutta.
Te itse luotte sen oman yhteisen elämän ja mahdollistatte omalla tahdolla yhteisen onnellisen pitkän avioliiton. Mikään ei tule itsestään ja esim. vauva- ja pikkulapsivuodet on rankkoja, jos yhteistä tahtoa ei löydy. Mutta jos teillä on yhteinen tahto, tavoite ja päämäärä, niin sitten ei erilaisuus haittaa.
Kannattaa siis nyt laittaa ne kortit pöydälle ja jutella avoimesti mikä teitä yhdistää ja mikä erottaa. Ja jos/kun päätät pysyä miehen kanssa yhdessä, niin älä koskaan ala hävetä häntä (esim. jos etenet uralla tms.) tai hänen kouluttautumattomuuttaan vaan aina muista mikä hänessä on hyvää.
Olet tainnut ennenkin kirjoitella tänne aiheesta? Olet kulttuuri-ihminen ja mies ei yhtään?
emme riitele ainakaan vielä, mikä on kai sitten hyvä merkki. Sitä sen sijaan pelkään että alan hävetä miestäni, en haluaisi todeta näin mutta tiedän kyllä omat vikani tarpeeksi hyvin :(
En kyllä ole kulttuuri-ihminen, mitä nyt kirjoja luen ja pienenä soitin pianoa :D Eikä ole kyllä mieskään. Minä olen enemmän elämästä nautiskelija ja matkustelija. Mies ei ole.
ap
Kun rakastumisvaihe ym alkuhuumat on ohi tulee tahtominen tilalle, niinhän vihkikaavassakin luvataan. Tahdotko rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rakastumisvaihe ym alkuhuumat on ohi tulee tahtominen tilalle, niinhän vihkikaavassakin luvataan. Tahdotko rakastaa?
vihkikaavahan se onkin yhtä kuin rakkaus? On niitä sellaisiakin parisuhteita ettei mitään valoja edes vannota mutta rakkaus on ja pysyy.
kun"rakkaus" loppuu. Anteeksi jos ette ole naimisissa, kaikki tekevät valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko rauhassa katsella mitä tuleman pitää huuman väistyessä (tai jäädessä)? Kun kerran olet sellainen järki-ihminen ja tiedät että se huuma todennäköisesti väistyy parin vuoden sisään niin eikö sitä voisi vaan katsella että miten asiat etenee jos suinkin on kellossa aikaa vielä?
Ei se tosiaan miltään järki ratkaisulta vaikuta tuossa vaiheessa alkaa ylipäänsä kenenkään kanssa pikanaimakauppoja ja lapsia tekemään kun selkeästi hormonit vielä hyrräilee ja on mahdollisesti vielä vain niissä keloissa että 'ihanan miehekäs mies, aah'.
Tiedä näistä sitten. Täällä palstalla näkee kirjoituksia siitä kuinka 'järkiavioituneet' tukahtuu kodissaan kun ei ole mitään kumppanuutta sen kanssa, toisaalta taas hetken huumat päättyy kipeisiin eroihin ja siihen että näkee viimein sen toisen sellaisena kuin se on.
Itse olen tavannut miehen joka täytti unelmakumppanin kriteerit kutakuinkin täydellisesti. Emme koskaan ryhtyneet yksiin omista syistämme mutta tutustuimme kuitenkin. Pitkään luulin että menetin siinä ainoan toisen puolikkaani, mutta nykytiedon valossa uskon että random mies vaikka Prismasta voisi olla paljon parempi minulle kuin hän. Tuolloin en kuitenkaan ollut vielä ihan selvillä siitä mitä oikeasti tarvitsen vaan lähinnä siitä mitä ihannekuvissani haluaisin.
Kovin vaikeaa on ennakkoon siis tietää mistä lopulta tulee hyvä ja mistä ei. Ei auta muu kuin rohkeasti katsella miten asiat etenee. :)
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei tunnusta ajattelevansa samalla lailla? Tai edes eri lailla :D
ap