Olipa taas inhottavaa laittaa lapsi koulutielle, kun bussipysäkillä on kiusaajia :(

Heittelevät lumikököillä, ilkkuvat ja lällättävät...

Poika menee bussipysäkille odottamaan linja-autoa (päätepysäkki). Naapuruston kaksi poikaa, jotka eivät ole pojan kavereita eikä samassa koulussa, bussipysäkillä aina to ja pe aamuisin samaan aikaan. Tuolloin meidän lapsi kulkee vieläpä ilman isäänsä, joka tavallisesti kulkee klo 8 aamuina mukana töihinsä.



Siinä pysäkillä ennen kuin bussi tulee, ehtivät jotain huudella, heitellä lumikököillä jne.



Meidän poika on tosi herkkä, ei oikein osaa pitää puoliaan ja itkee helposti. Siinäpä aineksia naapurin kakaroille!



Mitä voisimme tehdä?



ap

Ehkeivät silloin huutelisi perään, kun toinen on luurissa. Toinen ajatus ollut, että mun mies menee joku kerta samaan aikaan töihin, kun tätä tapahtuu, ja kävelee pojan jäljessä ja seuraa tilannetta. Jos jotain tapahtuisi, niin saisi kiusaajat rysän päältä kiinni.



Poika ei suostunut puhelinyhteistyöhön, eikä vastannut kun yritin soittaa myöhemmin. Äänettömällä, kuten aina. Ottaa aivoon, kun puhelin on hankittu sitä varten, että saamme lapsen kiinni!



Poika tietää, missä toinen kiusaajista asuu, ja ajattelin laittaa mieheni asialle kertomaan pojan vanhemmille tilanteesta.



ap

ottaisin itse vapaata töistä ja menisin puuttumaan asiaan!

Kerran töihin mennessäni huomasin bussipysäkillä että 3poikaa kiusasivat yhtä. Olivat ottaneet tämän pipon ja heittelivät sitä toisilleen ja yksi itku kurkussa sitä koitti kiinni ottaa. Jäin bussista,koska halusin puuttua tähän kiusaamiseen. Pyysin palauttamaan pipon omistajalleen ja laitoin lapset soittamaan vanhemmilleen ja kerroin jokaiselle vanhemmalle mitä tapahtui ja kaikkien vanhemmat olivat tyytyväisiiä, että puutuin asiaan. Pojan isä sanoi, että tiesi kyllä että näin tapahtuu. Ehkä olen jonkun mielestä muiden asioihin puuttuva ämmä (olin tuolloin 19v), mutta kyllä itse lapsena koulukiusauksen uhrina menen helposti väliin.

Olin itse 2-v:n kanssa vielä pyjamissa, ei oltais ehditty pysäkille.



Sinä, joka puutuit rohkeasti kiusaamisasiaan, HYVÄ!



Sovittiin juuri miehen kanssa, että ensi viikolla tämä menee joko to tai pe mukana pysäkille pojan kanssa.



ap

Olin itse 2-v:n kanssa vielä pyjamissa, ei oltais ehditty pysäkille.

Sinä, joka puutuit rohkeasti kiusaamisasiaan, HYVÄ!

Sovittiin juuri miehen kanssa, että ensi viikolla tämä menee joko to tai pe mukana pysäkille pojan kanssa.

ap

Tiedät päivät jolloin pysäkillä on kiusaajia. Hieman saamattomuutta odotella tuleeko pelkoa, tottakai tulee jos kiusaajia odottamassa. Olisit aamulla varautunut lähtemään mukaan, kyllä 2v sen aikaa kestää pakkastakin. Harmi lapsellesi. En haluaisi olla ilkeä, mutta olit kyllä ajattelematon.

Minä lähdin heti seuraavana päivänä perään, seurasin sivusta niin ettei lapseni tiennyt minun olevan läsnä.

Tyttö siis kertoi että koulumatkalla eräs poika on huudellut hänelle ja kerran tönäissyt ojaan.

Koulumatkaa ainoastaan n.400m joten seuraavana aamuna lähdin tytön perään, naapuri tule meille kahden pienemmän seuraksi, kävelin n.100m ja huomasin että tämä poika tosiaan liittyi tyttöni seuraan seuraavalta tieltä ja huuteli kaikenlaista, lisäksi hän "leikillään" töni tyttöäni. Otin muutaman juoksuaskeleen ja pysäytin pojan, kävelimme yhdessä kouluun rehtorin puheille, jonne soitettiin sitten pojankin vanhemmat.

Asia selvisi ja loppui siihen.

Aika omituista,ettet sitten mennyt lapsesi mukaan? 2v ulkovaate pakettiin ja itselle vaatteet ripeästi päälle... Hyvää on kuitenkin se että koululaisesi on kertonut kiusaamisesta mutta äkkiä siihen puuttumaaan!

Olet siis kotiäiti, etkä silti "ehdi" auttaa lastasi!?

Tämä varmaan vaan yksi todistus siitä...:( :(



Mun vanhempi lapsi varmaan kokee, ettei isä ja äiti ollenkaan pidä hänen puoliaan, ymmärrä häntä, dissaavat häntä jne...



Miten tästä eteenpäin? Mua huolestuttaa...



ap

itse mene pojan mukana/perässä pysäkille ja puutu tuohon kiusaamiseen?

Toinen nimittelijöistä myös töni.



Soitin opelle ja soitin rehtorille. Tein selväksi, että ne nimittelijät lentää sieltä koulusta, jos homma ei lopu. Minä ja minun lapseni emme anna periksi.



Ope yritti vähätellä tilannetta, mutta minä kyttäsin eskarin ovella mennen tullen, soitin kaikki vanhemmat läpi tarkastaen oliko noilla nimittelijöillä muuta tilillään (ja olihan niillä), enkä antanut periksi.



Vaadin keskustelun open kanssa ja tein selväksi, että seuraan tasan silmä korvana.



Kiusaaminen loppui kuin seinään ja ope vaihtoi koulua seuraavana syksynä.

Tasan puutut ja heti. Kyyläät, kyttäät ja vahdit. Puutut kaikkeen, ilmoitat kouluun ja valitat vanhemmille.

Mitä jos poika aloittaisi esim. kamppailulaji harrastuksen. Ei siksi, että pystyisi fyysisesti pistämään kampoihin vaan ihan vaan siksi, että saisi vähän edes rohkeutta ja itseluottamusta.

Tänään se on jo liian myöhäistä ja seuraavalle päivälle (ensi to) on jo tehty suunnitelma, mitä tehdään. Enempää ap einyt voi, eikä todellakaan ole huono äiti. Itsekään en olisi samantien tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Ja ap sanoi, ettei pysäkille olisi tänään ehtinyt yhdessä, älkää jeesustelko! Lapsi olisi myöhästynyt bussista ja koulusta, se ei olisi auttanut ketään.

halukas aloittamaan mitään harrastusta. Sillä on jotain sosiaalisia paineita tms. mennä uuteen paikkaan ja ryhmään, jossa ei ole kaveria...(itse olen samanlainen)



Isänsä on harrastanut teini-iässä taek-wondoa ja olisihan se tosi kiva jos poika innostuisi vaikka siitä. Mutta on tosiaan aika vastahakoinen kaikkeen, mitä ehdotetaan.



Ollaan enemmän sitten mentaalipuolen asioita yritetty terottaa hänelle. Pitää puolensa, on välittämättä, sanoo takaisin jne...



ap

mutta sinultakin puuttuu se muna. Lapset oppii esimerkistä.



Ja muuten ne lapset rankkaa myös toistensa vanhemmat. Minusta tietää koko koulu, että minun lapsiini ei kannata kajota. Opettajien tai oppilaiden.



Eskarikiusaajista toinen vaihtaa edelleen toiselle puolelle katua kalmankalpeana, kun vain näkeekin minut vilaukselta.

Tänään se on jo liian myöhäistä ja seuraavalle päivälle (ensi to) on jo tehty suunnitelma, mitä tehdään. Enempää ap einyt voi, eikä todellakaan ole huono äiti. Itsekään en olisi samantien tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Ja ap sanoi, ettei pysäkille olisi tänään ehtinyt yhdessä, älkää jeesustelko! Lapsi olisi myöhästynyt bussista ja koulusta, se ei olisi auttanut ketään.

Ahdisti jo todella paljon! Lasken tunteja siihen, kun näen pojan taas ja pääsen kysymään kuulumiset.

Ja miehen kanssa viestiteltiin tuossa, ja hänelläkin on tosi paha mieli, kun ei tänään mennyt ysiin pojan kanssa. Ja kirjoitin hänelle, että meidän todellakin on annettava lapselle enemmän ymmärrystä, sympatiaa ja tukea. Tuntee varmaan olevansa yksin tässä paskassa maailmassa, jossa isä ja äitikin on häntä vastaan :(

Poika vaan on kovin dramaattinen, tulkitsee omalla herkkyydellä muille neutraaleja tilanteita itseään vastaan. Emme aina ole ihan satavarmoja, ovatko jotkut tilanteet olleet "oikeasti" niin pahoja. Mutta toisaalta, ne ovat olleet pojalle sellaisenaan todellisia...

ap

Mä olen tossu ja toisia miellyttämään pyrkivä...



ap

Ekalla kerralla ei tunne ketään, mutta tokalla kerralla tuntee jo useampia. Ja jos kyseessä on yksilölaji (itsepuolustuslajit), niin eihän siellä mitään kaveerata vaan keskitytään omiin suorituksiin. Ja jos tehdään jotain parijuttuja, niin ohjaaja kyllä "parittaa" ne joilla ei ole ennestään tuttuja.

Vähän rohkeutta peliin, eihän lapsi ikinä opi menemään ryhmiin ja uusiin tilanteisiin, jos niitä varotaan kuin ruttoa. Ja sitten ei osaa myöskään puolustaa, jos/kun tulee jokin haastavampi tilanne.

halukas aloittamaan mitään harrastusta. Sillä on jotain sosiaalisia paineita tms. mennä uuteen paikkaan ja ryhmään, jossa ei ole kaveria...(itse olen samanlainen)

Isänsä on harrastanut teini-iässä taek-wondoa ja olisihan se tosi kiva jos poika innostuisi vaikka siitä. Mutta on tosiaan aika vastahakoinen kaikkeen, mitä ehdotetaan.

Ollaan enemmän sitten mentaalipuolen asioita yritetty terottaa hänelle. Pitää puolensa, on välittämättä, sanoo takaisin jne...

ap