Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsenne ei tarvitse käydä koulua?
08.01.2013 |
Ihan ensin rajaan vakaumuksen ja kiusaamisen pois. Näistä ei ole kyse. Kyse on vain jaksamisesta ja viitsimisestä.
Lapseni ystävä käy koulussa pari kertaa viikossa. Joskus vähän ahkerammin mutta viikossa jää useampi päivä välistä. Kun ei huvita eikä jaksa. Tyttö on suosittu kaveripiirissään ja hän pärjää koulussa kohtalaisen hyvin (seiskoja ja kaseja). Nyt vain tietysti muut tytöt vähän ihmettelevät enkä oikein tiedä, miten tuohon reagoisin.
Tällä tytöllä on isosisko, joka ei myöskään käynyt koulua kuin enintään puolet kerroista. Ei ollut muusta kiinni kuin jaksamisesta. Tunnen äidin (ilmeisesti yh)vain pintapuolisesti emmekä ole tästä siis keskustelleet. En käsitä, miksi lapselle opetetaan, että on ok tehdä vain niitä asioita, jotka sillä hetkellä huvittavat. Onhan selvää, että elämässä ei tuolla asenteella pärjää kovinkaan pitkälle ja että tällaiset aikuiset ihmiset ovat itsekeskeisiä ja hyvin epäsuosittuja työkavereita.
Perheen äiti käy itse kyllä töissä. Isosisko on peruskoulunsa läpäissyt (tällä laiskalla tyylillä) ja makailee nyt toista vuotta kotona tekemättä mitään. Miksi vanhempi sallii lapseltaan tämän? Ihmettelen vain.
Kommentit (5)
Omalta 9-luokkalaiseltani kielettiin lähikaupungin lukioon tutustuminen kouluaikana (ns. avoimet ovet ko. lukiossa klo 12.00 alkaen) ja ilmoitettiin, että jos menee, on se aiheeton poissaolo ja käytösnumero laskee päättötodistukseen. Sen sijaan luokkakaverinaan oleva tyttö saa olla ihan vain omalla ilmoituksella poissa tunneilta, koska "tässä vaiheessa hänen on tärkeä tutustua moniin eri oppilaitoksiin". Ei se missään koulukokeiluissa käy vaan lintsaa.
Mutta ei siis kannata itse tehdä mitään, olla kiinnostunut mistään. Parempi jättäytyä muiden vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei vaan lähde, vaikka miten uhkailisit, lahjoisit, huutaisit ja yrittäisit pakottaa. Isoa lasta ei pysty raahaamaankaan väkisin kouluun. Mitä jos tältä äidiltä puuttuu keinot saada lapsi kouluun.
Oma tyttöni on kertonut, että lapsilla on kaikki laitteet ja vaatteet vimpan päälle, ei mitään velvollisuuksia (kotitöitä tms), ei tarvitse miettiä kesätöitä eikä työharjoittelua eikä yhtään mitään. Kotona vain maataan.
Eikö tuo ole jo lapsen pahoinpitelyä? Siis henkistä sellaista. Tuntuu oudolta, että fiksu ja lahjakas tyttö kasvatetaan laiskaksi luuseriksi, kun mitään ei vaadita eikä mitään vastenmielistä tarvitse tehdä. Jo nyt tulee välillä vähän sanomista meillä, kun ei siivoisi jälkiään eikä laittaisi esim. takkiaan naulakkoon jne. Olen joutunut ihan oikeasti ja vakavasti sanomaan, että meillä jokainen siivoaa omat sotkunsa, ja vastauksena vaan sellaista epäuskoista ilmettä. Surullista.
Ap
Jos lapsi ei vaan lähde, vaikka miten uhkailisit, lahjoisit, huutaisit ja yrittäisit pakottaa. Isoa lasta ei pysty raahaamaankaan väkisin kouluun. Mitä jos tältä äidiltä puuttuu keinot saada lapsi kouluun.
Eli kännykkä ja tietokone pois, tv kieltoon jne. Viikorahakin hyllylle.
Jos silti olisi vaikeaa, niin ottaisin yhteyttä perheneuvolaan ja sosiaalitoimeen. Ilmoittaisin, että en saa lastani kouluun enkä halua hänen jäävän kotiin makaamaan, mitä voin tehdä. Eiköhän sieltä jokin koulukoti löytyisi, ja sinne lapsi lähtisi vaikka miten kirpaisisi. Ja olisi jo kuullut etukäteen, että tämä on tie, jos ei homma pelitä. Meillä on sekä aikuisilla että lapsilla velvollisuuksia, ja ne suoritetaan. Lasten tärkein velvollisuus on koulu.
Uskon vakaasti rajoihin. Rajattomuus luo sellaista turvattomuutta, että takuulla aiheuttaa pahat arvet. En siis rupeaisi lasta väkivalloin kampeamaan kouluun, mutta aika lyhyt tie laiskottelua se meillä olisi.
Tunnen itsekin yhden yh:n, jonka lapsista vain yksi on käynyt kunnialla koulunsa ja sen jälkeen vielä lukionkin vieraskielisenä. Kaikki muut, 3kpl, ovat menneet kutosen keskiarvolla läpi peruskoulusta ja sieltä korkeintaan amikseen (kaikki eivät sitäkään). Kahdella nuorista on alkoholiongelmaa, jatkuvasti ryyppäävät- ja mikä surullisinta, äitinsä kanssa.
Joskus yritin tästä jutella tämän yh:n kanssa, mutta defenssit olivat niin vahvat että hyvä ettei käynyt päälle. Uskoi täysillä nuortensa tekosyitä, ei välittänyt laiskuudestaan ja yhteistyö koulun kanssa jäi siihen, että äiti ei suostunut antamaan puhelinnumeroaan vaan vänkäsi oikeuksistaan viimeiseen asti...yksi nuorista pyöritti äitiä mennen tullen, vaihtoi jatkuvasti koulua koska "yhyy, ope kiusaa" = oli sanonut suorat sanat 14-vuotiaalle lintsarille.