Kertoisitko minulle miten teidän parisuhteessa toimitaan kun lähdette johonkin
Tämmönen kysymys olisi. Kun sinä taikka kumppanisi lähtee käymään vaikka vain kaupungilla yksikseen niin miten tarkkaan sinä ilmoitat tästä. Siis että mitä sanot kun lähdet. Kerrotko tarkkaan että missä meinaat käydä, millon tulet takaisin jne. Jos et jostain syystä kerro tarkemmin niin miten kumppanisi siihen reagoi, ärsyyntyykö tms.?
Mitä tehdä kun toinen haluaa tietää kaiken ja sinua sellainen lähinnä ahdistaa. Kun toiselle on täysin normaali käytäntö että kaikki pitää raportoida eikä edes näe siinä mitään ihmeelllistä. On sitä mieltä että on epänormaalia jos ei kerrota missä kuljetaan ja milloin. Mutta sinä tunnet olosi epämiellyttäväksi. Nyt tarvitsen mahdollisimman paljon vastauksia että tietäisin miten ns. normaaleissa suhteissa toimitaan?!
Kommentit (53)
koska työpaikka on siellä kaupungissa. Jos tiedän, että jään sen jälkeen kaupungille, niin ilmoitan, että en tule ruoka-ajaksi kotiin, muistakaa syödä jotain.
Sen enempää meillä ei selitellä tai kerrota. Perään ei soitella.
Jos olen näkemässä kaveriani keskustassa, niin kerron menemisistäni todennäöisesti näin: "lähden Minnan kanssa syömään ja sit ehkä parille. Tuun varmaan kymmeneltä (kahdelta tms.)"
Aika on arvio ja jos arvio menee paljon pieleen, niin laitan viestiä.
Tai jos miehenilähtee työkavereiden kanssa ulos, sanoo hän näin: " Lähden työkavereiden (muutamien nimet) ulos. Menee ehkä myöhään. Mennään ehkä kallioon"
Eli meillä on tapana kertoa kenen kanssa, minnepäin ja arvioitu kotiintuloaika. Kotiintullessa voi sitten kerrotaan yleensä tarkemmin missä oltiinja oliko kivaa/paljon ihmisiä/muuta mainitsemisen arvoista.
kaupungille - kävelylle - treffaamaan kaveria". Sen tarkemmin ei luetella, että missä eri paikoissa käydään. Jos venähtää paljon tuosta parista tunnista tai mitä nyt onkaan sanonut, niin sitten laitetaan viestiä - "meneekin pitempään, tuun sillon ja sillon".
Ja jos näkee sattumalta kaverin jossain ja haluaa mennä lounaalle, lasilliselle tai kahville, niin siitäkään ei etukäteen ilmotella ellei alkuperäiseen aikatauluun tule muutosta. Kotona sitten yleensä mainitaan, että "näin muuten sen ja senkin ja käytiin kahvilla".
Menee ehkä pari tuntia.
Tai, jos meillä lähdetään "yhdelle", tietää toinen automaattisesti, että tappiin asti menee.
Ei tarvitse tehdä täydellistä selontekoa.
Ja minulla on mustasukkainen mies..
jos menen yksin, sanon vaan, että menen pyörimään kaupungille muutamaksi tunniksi ja käyn ehkä kaupoissa tai museoissa tai mitä mieleen juolahtaa.
Jos menen jonkun kanssa, kerron kenen kanssa olen menossa ja suurinpiirtein mitä tekemään.
Kerron ihan oma-aloitteisesti. Mieheni ei tivaa mitään tarkkoja yksityiskohtia, koska ei se häntä nyt niin kamalasti kiinnosta.
En lähde tuosta vaan, koska täytyy meidän sopia kuka laittaa ruoan lapsille tai on vastuussa lapsista. Jos lapset olisivat isompia tai heitä ei olisi, kaupungille lähtö olisi vain ilmoitusasia.
Jos mieheni tivaisi ykityiskohtaisesti mihin menen, mitä teen tms. kokisin tilanteen ristikuulusteluksi ja ajattelisin, että hän epäilee minua uskottomuudesta tms.
sanoin, että lähden käymään apteekissa ja käyn kahvilassa kaverin kanssa.
Kävin apteekissa, kahvilla, vaatekaupoissa, ruokakaupassa. Olin poissa 3,5h.
Mies yleensä ihmettelee, miten saan ajan kulumaan, hän ei ikipäivänä jaksaisi olla yli 30 min kaupungilla.
Kyllä mä avoimesti kerron minne oon menossa, tai missä oon ollut, mutta ainahan suunnitelmiin voi tulla muutoksia, eikä maailma siihen kaadu.
Jos sanon, että palaan kuudelta, ja löydän itseni siihen aikaan vielä shoppailemasta tms, niin toki soitan miehelle ja sanon, että meneekin vähän kauemmin...
eikä meillä ole isovanhempia tms. paikkaamaan, joten meidän on pakko määritellä menemisemme ja tulemisemme hyvin tarkkaan.
- Haluaisin mennä huomenna käymään kaupungilla, käykö sinulle että olen poissa klo 15-17?
Siinä vaiheessa mies soittaa perään, kun kaupat on menneet jo kiinni enkä ole vielä kotona. Paitsi, että jos kaupat on tunnin matkan päässä niin sit soittaa kun kaupat on olleet tunnin kiinni.
Paitsi että jos olen lähtenyt jo aamulla niin saattaa soittaa ja varmistaa, että oonko illalla ruoka-aikaan kotona.
Yleensä kotiin tulon jälkeen kerron missä kävin ja näytän mitä ostin ja mies kuuntelee ehkä puolet siitä mitä kerron. Ja sit m pikkusen jäkätän kun se ei jaksa keskittyä mun ihanaan shoppailureissuun.
Koskee yhtä lailla kaupoilla käyntejä kuin ulos kavereiden kanssa lähtemistä. Jos en tule arvioimaani aikaan, laitan viestiä että menee pidempään. Mies ja teinit toimii samoin.
Kerrotaan aika tarkastikin, minne mennään ja kenen kanssa ja monelta tullaan kotiin. Jos lähden vaikka kaverin kanssa töiden jälkeen ulos syömään, niin totta kai kerron suunnitelmista. Sitten kun tulen kotiin, saatan kertoa aika yksityiskohtaisesti illan tekemisistäni.
Jos taas vaikka lähden kauppaan, niin kerron menenkö vain ruokakauppaan vai onko tarkoitus käydä myös muilla asioilla. Ja monelta suurin piirtein tulen kotiin. Jos aikataulu kovastikin muuttuu, laitan tekstarin tai soitan.
Myös puoliso kertoo samalla tarkkuudella omista menoistaan.
tarkemmin kuin mies "vaatisi". Eli tyyliin "lahden kaymaan kaupassa, piipahdan varmaan kirpparilla ja saatan kayda kahvilassa". Kaytannossa kotiin jaavalle jaa aina myos lastenhoitovastuu, joten taman takia musta on reilua kertoa toiselle, miten pitkaa reissua suunnittelee, mutta ei me kumpikaan mitaan metelia nosteta, jos suunnitelmasta poikkeaa. Mulla itse asiassa monesti kestaa pidempaan kuin arvelin, koska olen vaan tosi huono arvioimaan ajankulua.
sen kauanko suunnilleen kestää. Esim. "Käyn kaverin kanssa kaljalla, tuun ehkä kello 22." Jos en sitten tulekaan klo 22 niin ei mieheni sitä kysele, saatan itse ilmoittaa, että meneekin koko yö tms. jos todella paljon kauemmin menee kuin ekana ajattelin.
silloin ilmoitan jos tartten auton käyttööni (meillä vain yksi auto). Jos näyttää että esim. ostosreissu venyy, niin saatan soittaa että eivät odota mua syömään tai syön kaupungilla. Jos teini-ikäinen tyttö lähtee mukaan, niin mies tietää että ollaan koko päivä liikenteessä, käydään yhdessä syömässä jne. Samoin iltariennot, kumpikaan ei kysele millon toinen tulee, aina menee neljään. Ei tehdä selontekoa jälkeenpäin, ehkä jos jotain yhteisiä tuttuja toinen nähnyt, niin siitä voi mainita.
yleensä kerron turhankin tarkkaan kaikki suunnitelmat, ei mies niistä kuuntele varmaan kuin sen että olen menossa jonnekin. Olen vaan niin kova puhumaan niin kaikki tulee selitettyä. Mutta ei se koskaan ihmettele jos vaikka meneekin pidempään kuin ajattelin tms. Ei siis itse utele tai tivaa mitään menemisistäni, ellei sitten joskus kysy että olenko menossa myös sinne ja sinne suuntaan jos hakisin hänellekin jotain siellä suunnalla olevasta liikkeestä.
Mies yleensä sanoo että käy asioilla ja mainitsee ehkä sen pääasian mitä on menossa hoitamaan, saattaa käydä muuallakin ja kertoo sitten kun tulee. Ei viivy koskaan kauaa, on nopea shoppaaja ja muutenkin nopea asioissaan.
Että jos lähden kauppaan niin sanon minne suuntaan menen tai kauppoja/asioita joita käyn, mies osaa siitä sitten laskea että meneekö alle tunti vai muutamia tunteja.
Jos joku pitkittää, käyn vaikka kahvilla jonkun tutun kanssa niin ilmoitan että menen juoruamaan.
Minusta siinä ei ole raportoimista että toinen tietää missä kumppani on. Ei meillä ole salaisuuksia, ainakaan tietääkseni.. :)
Jos menisin päivällä jonnekin ja tulisin illalla kotiin niin melko kamalaakin se olisi jos toinen ei siitä mitään mieltä olisi.
Olen joskus ollut miehelle mustasukkainen eikä se mene ohi ennenkö kumppani todella pitkään vannotti ettei ole mitään hätää.
Joskus taas toisen käytös voi olla vaan niin epäluotettavaa ettei hänen kanssaan ole mukava elää. En voisi kuvitella elämää jonkun kanssa joka lähtisi jonnekin kun pääsee töistä ja tulee kun lystää. Sellainen ei ole minulle parisuhdetta.
Lisäksi meillä on lapsia ja harrastuksien hoitamiseen menee viikossa 4 päivää joten itsepäisesti meneminen ei vaan ole vaihtoehto. Elämä onnistuisi silloin paremmin eri yksiköissä. Jos näiden päivien lisäksi tahdotaan harrastaa liikuntaa itse niin ei ole varaa ottaa vaan aikaa miten itsestä tuntuu.
Minusta "kaupat" on todella leveä merkitys, minulle se on joko lähikauppa tai isopi marketti matkan takana ja joku taas ajattelee että se on vaatteiden katselua 10 kaupassa!
Jos oma kumppani juoksisi kauppoja miten tykkää niin melko nopeasti se olisi entinen suhde.
Jos menen ruokakauppaan, sanon vaan käyn kaupassa. Jos menen vaatekauppoihin tms sanon menen kauppakeskukseen ja tulen noin parin tunnin päästä.
Jos lähden baariretkelle sanon keiden kanssa menen ja mihin ravintolaan (missä vietetään suurin osa ajasta). Voidaan käydä myös muualla, ne kerron sitten jälkikäteen. Meillä on oletus että jos lähtee baariin menee aina tappiin asti. Sama miehellä.
Aika monet kertovat melko tarkasti että mitä tekevät millonkin. Mua lähinnä ärsyttää ja käy hermoille jos ja kun joudun selittää mitä teen. Siis, kyllähän mä sanon että meneekö mulla kuinka kauan aikaa, noin. Ja kerron että käyn jossain kaupassa mutta en millään haluaisi alkaa selittää että kuinka monessa paikassa käyn, en aina itsekään tiedä etukäteen. Minusta siinä ei ole vaan mitään järkeä? Mitä sillä tiedolla on merkitystä? Käynkö kahdessa vaiko viidessä paikassa. Jos kuitenkin kerron kuinka kauan aikaa olen poissa kotoa. Kyllä mulle tulee olo että mua kytätään :( Eikä luoteta siihen mitä mä sanon...
ap
ja kenen kanssa, mies on kuuntelevinaan :) Mies kertoo myös, hänellä on kyllä aina aikataulut ja paikat selvillä eikä lähde spontaanisti esimerkiksi jatkoille. Jos olen viikonlopun pois, soitan aina pari kertaa ja kerron miten on mennyt ja monelta olen kotona.
Yleensä kyllä tiedän milloin olen lähdössä niin tietää mieskin olla kotona. Hänellä kun ei ole säännölliset työajat joten parempikin aina varoittaa ajoissa :)
Ajan sanon suurinpiirtein jos tiedän kauanko menee, jos näen kavereita, ajasta en osaa sanoa :D
Mies toimii samallalailla :)
Ilmoitan vaan että lähden käymään kaupassa. Ja mies kysyy menetkö lähikauppaan vai ajatko kauemmas isompaan kauppaan. Ja sitten sanon kumpaan menen. Ja mies muistuttaa että ota puhelin mukaan (koska auto ei aina starttaa) Ja sitten sanon hei.