Ihminen joka ei ole koskaan tyytyväinen

tuo voi olla ihan lapsuudesta asti kantava juttu.

karu lapsuus ja syrjivät, laiminlyövät vanhemmat. Hokee jatkuvasti, että on sen ja sen tavaran/asian arvoinen, että jotenkin lahjoo itseään, koska on kärsinyt niiin paljon lapsuudessaan.

Psyykkistä, siis. Ikävintä on, että tämä henkilö on veloissa korviaan myöten, koska ostelee jatkuvasti kaikkea kivaa ja elää yli varojensa.

On krooninen valittaja ja kadehtija, sisäinen tyhjyys kolisee kilometrin päähän. Täyttää sisintään ostelulla, innostumalla uusista harrastuksista ja ideoista, joita ominut toisilta. Käyttää tuttaviaan lähinnä omien tarpeittensa tyydyttämiseen, eli kaveeraa niiden kanssa, joista on jotakin hyötyä hänelle uran, ideoiden jne. suhteen. Ikävä ihminen.

milloin mistäkin ja olla tyytymätön. Se voi olla joillekin myös vain tapa yrittää sopia joukkoon.



Minusta on aikamoista kaksinaismoralismia haukkua muita negatiivisuudesta kun sitä varmasti itsekin joskus harrastaa.



Tietty sellaisiakin ihmisiä on, jotak ihan jatkuvasti valittaa jostain. Eihän sellaista kyllä jaksa.



Mutta ärsyttää kyllä jos jonkun ystävän kanssa ei saa yhtään jakaa sellaisia asioita, jotka ottaa itseään pattiin. Ystäväthän on sitä varten, että ne ymmärtä ja tsemppaa vaikka ois paha päivä. Monesti hyvälle ystävälle tulee kaadettuakin ne kaikki huonot asiat, koska sitä ajattelee että se ystävä kyllä ymmärtää. Joku outo ei ehkä ymmärtäisi.

tuo voi olla ihan lapsuudesta asti kantava juttu.