Lue keskustelun säännöt.
Tietääkö kukaan mihin otan yhteyttä?
17.01.2013 |
Vuosi mt-ongelmien vuoksi sairaslomalla.. mitään kuntoutusta tai terapiaa en ole saanut. Ainostaan massiivisen lääkityksen (neuroleptit)
Pitäisi palata tästä noin vaan työelämään psykiatrin mukaan.
En jaksa enää, sydän pysähtyy tuskasta, häpeästä ja toivottomuudesta.
Kela ehdottaa kuntoutuskursseja, mutta hoitava lääkäri ei kirjoita niihin B-todistusta, koska olen niin hyväkuntoinen.
Olen loppu, aivan loppu; kuolen kohta tähän tuskaan.
Kuvittelin pahimman olevan takana, mutta mä sekoan kohta. Pelkään.. olo on aivan epätodellinen.
Pakkohan mun on saada hoitoa???
Kommentit (6)
vai aiheutuuko ne tuosta töihinpaluun ajatuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantaja voi saada kuntouttamistukea tai mikä lie olikaan nimeltään, eli että palailisit työelämään vähitellen. Ei niin että kertarysäyksessä siis täyspäiväiseksi kannattaisi töihin mennä...
Mutta töihin kannattaa mennä siis kyllä. Tekee hyvää päälle, sosiaalinen verkosto, raha, yhteiskunnan verojen kartuttajaksi... Onhan noita syitä.
Älä anna itsellesi periksi nyt, usko itseesi ja tulevaan ja ota päivä kerrallaan!! Tsemppiä ja kysele psykiatrilta noista vaihtoehdoista. Mutta ei oletusarvona voi olla se että olet loppuelämäsi työkyvytön. Kyllä terveydenhoito olettaa että työkyky pyritään palauttamaan, myös potilaan itsensä toiveesta.
Valoa päiviin!!
Ota yhteys vaikka terveyskeskukseen tai lähimpään mielenterveyskeskukseen, siellä osataan kyllä auttaa. Kuulostaa hieman siltä, että häpeät omaa jaksamattomuuttasi etkä kerro kaikkea, sen takia lääkäri ei ole ottanut oloasi tosissaan.
Itse kamppailen tällä hetkellä samojen asioiden kanssa, ja voin sanoa ettei se pelkkä lääkitys auta ilman terapiaa.
ja yksi kunnon psykoosi myös alla. Kukaan ei oikeasti käsitä miten huonossa kunnossa olen.
Pelkään taas joutuvani psykoosiin.. tunne on samanlainen parhaillaan kuin silloin viimeksikin.
Ei kukaan kestä tätä..
Minulla ei ole enää vakituista työsuhdetta, koska sanoin itseni irti juuri siksi ettei töihin tarvitse lähteä.
ja yksi kunnon psykoosi myös alla. Kukaan ei oikeasti käsitä miten huonossa kunnossa olen. Pelkään taas joutuvani psykoosiin.. tunne on samanlainen parhaillaan kuin silloin viimeksikin. Ei kukaan kestä tätä.. Minulla ei ole enää vakituista työsuhdetta, koska sanoin itseni irti juuri siksi ettei töihin tarvitse lähteä.
Svidu, mä sain ihan vaan kolmen käynnin ja kahden kuukauden sairasloman ja lääkityksen jälkeen...
Vaihda lekuria.
jos tilanne on tuo niin ainoa ja helpoin ja nopein tapa saada oikeaa apua on itsemurhayritys.
En tarkoita et sun tarvis tehdä mitään jossa on todellinen kuolemanvaara mut tekaise tilanne jossa sut otetaan todesta.
Mene julkiselle paikalle hyppäämään auton alle tai ota pillereitä just sen verran et jäät henkiin tms.
Eihän sun elämä voi noin jatkua.