Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen hoitovapaalla ja vaadin, että mies tekee 50 % kotitöistä av:n ansiosta!
26.01.2013 |
Täältä saa niin usein lukea, että nainen on totuttanut kotona lasten kanssa ollessaan miehen siihen, ettei tämän tarvitse tehdä ollenkaan kotitöitä. Sama meno on sitten jatkunut vaikka nainen on palannut töihin.
Jäädessäni äitiyslomalle päätin, että meille ei käy niin. Yhden vauvan kanssa kotona pyöriessä ehtisin ja jaksaisin kyllä hyvin tehdä kaiken, mutta enpä tee! Käytän luppoajan palstailuun ja kavereiden kanssa kahvitteluun.
Muilla samaa systeemiä?
Kommentit (40)
Jos siihen lapsen kasvatukseen panostaa, niin kotitöitä ei kyllä pidän tärkeämpänä kuin lapsen tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ne voivat olla ihmisille nykymaailmassa niin suuri kiistan aihe edelleen?
Ruoanlaitto on pakollista, jotta pysyisi hengissä, joten siitä on vähän vaikea kenenkään valittaa. Tiskauksen hoitaa 80% kotitalouksista tiskikone - ohhoh, ompa rankkaan.
Pyykinpesun hoitaa kone, monella kuivauksenkin. Pakollisia "töitä" siis vain kaappiin laitto. Edelleen, tosi raskasta ja aikaavievää puuhaa. Not.
Imurointi ja lattian pesu. No niinno, aika hyviä apuvälineitä myös näihin juttuihin kehitetty, kuten juurikin pölynimuri ja monitoimimopit. Sairas vaiva.
Pölyjen pyyhkiminen? No, jos pöly häiritsee, ne on pyyhittävä tietenkin. Aika helppoa on kuitenkin minimoida pölyä keräävät pinnat.
Vieläkö jotain? Ikkunanpesu pari kertaa vuodessa menee samaan kategoriaan autonrenkaiden kanssa, joten ei lasketa kotitöiksi.
Kotityöt kuuluvat elämään. Ei, ne ovat elämää. Ihan sitä arkipäivää, mitä me elämme ihan kaikki. Miksi siitä on tehty joku saatanan taistelutanner? En jaksa ymmärtää. Jos ei jaksa nykytekniikan suomissa puitteissa kotiaan siistinä pitää niin ehkä on syytä vilkasta vaikka peiliin. Ihan niin miesten kuin naistenkin.
perheessä hoitovapaa oli lapsen hoitoa, eikä kodinhoitoa varten.
Täällä av:llahan vastustetaan esim. päiväkoteja. Käsketään jarjestämään sen sijaan kerhoilua ja leikkitreffejä. Minulle ainakin kerhoilut ja leikkitreffit olivat välillä tuskaa. Samoin kuin av:lla, niin kerhoissa tutustui näihin aina täysin oikeassa oleviin mammoihin, jotka mm. valittivat miestensä laiskuudesta kotitöiden suhteen. Samaan hengenvetoon kuitenkin tuomitsi meidän perheen tavat, jotka oli yhdessä päätetty. Miehellä oli hieman helpompaa, koska häneltä ei vaadittu koti-isänä täydellistä isyyttä. Toisaalta hänen oli vaikeampaa järjestää leikkitreffejä ainakaan sisätiloihin, sillä monet ottivat hänen leikkitreffipyyntönsä iskuyrityksenä, vaikka samat mammat olivat käyneet meillä minun hoitovapaani aikana.
Meistä kummastakin esim. vauvakirjan kirjoittaminen oli työlästä. Siksi sille oli varattu tietty aika päivästä, jos tämä asia tuli tehdyksi. Kasvatuskirjallisuutta luimme tietenkin siksi, että pysyisimme kärryllä siitä, mikä asia nyt on av-mammojen mieleen saadakseen ns. oikean äidin/isän tittelin :)
Miksi lapsella ei olisi sukupuolta? Hyvin harva lapsi syntyy sukupuoleltaan epämääräisenä. Tällainen tapaus on kuitenkin kaukaisen sukulaisen parissa.
Klassinen musiikki kehittäämatemaattisia ja kielellisiä kykyjä. Samalla sen kuuntelu opettaa rauhoittumaan ja keskittymään. Voisihan nämä asiat toki saavuttaa muillakin keinoin, mutta miksi te pilkkaatte tapaa, joka ei ole teille ehkä tuttu?
Meidän perheessä on ollut se periaate, että niin vanhempainvapailla kuin hoitovapaallakin ollaan kotona lasta, ei kotitöitä varten. toki paljon on hommia, jotka liittyvät kotiin, kun lapsi on pieni.
Meillä oli lapsen ollessa 1-2-vuotias seuraavanlainen rutiini:
7.30 aamupala (+aamiaisjälkien korjaus), pukeminen ja hammaspesu
Aamulorupussi, sylileikkejä ja muutama laulu
Perhekerho/muskari/ulkoilu
11.30 lounas
Päiväunet
Päiväunien välillä vanhempi sai puolituntisen itselleen. 0,5-1h käytettiin lapsen seuraavan päivien ruokien valmistukseen. Samalla monesti tuli tehdyksi myös päivällisruoan valmisteluja. Vauvakirjan täyttöä. Tätä teimme joka päivä noin vartin verran. Lisäksi oli varattu tähän kasvatusaiheisen kirjallisuuden lukemista.Välipala 13.15-13.30
Kirjojen lukua puoli tuntia (lapsi rakasti kirjoja jo ihan pienenä) ja vartti vauvahierontaa, klassisen musiikin kuuntelua sylikkäin yms.
n 15.00 leikkitreffit sisällä/ulkona (monesti tässä aikuinen saattoi myös seurustella muiden kotona olevien kanssa). Silloin kun leikkitreffit kotona, niin pyykkikone saattoi pyöriä, kotona kun oltiin. yleensä edellsisen päivän iltana oli kone kuitenkin valmiiksi täytetty.
17.00 Päivällinen. Tähän mennessä se toinen vanhempi oli tullut kotiin ja siirtyi leikkimään lapsen kanssa. Kotona oleva valmisti päivällisen.
Hirveästi ei kumpikaan meistä (vuorotellen olimme kotona) tehnyt niitä kotitöitä lapsen kanssa. noin tynti illassa käytettiin kotitöihin yhdessä.
Tuohan on pelkkää laiskottelua. Täysin järjetöntä toimintaa.Vaadit miestä joka oikeasti tekee töitä tulemaan kotiin siivoamaan kun sinä olet laiskotellut päivän?
Tähän kun lisää vielä klassisen musiikkihetken päiväunien jälkeen niin onhan siinä jo töitä yllin kyllin. Ai niin, ja kasvatuskirjallisuustuokio. :D
Mutta siis hehän puolisonsa kanssa olivat vuorotellen kotona, joten kumpikin teki vuorotellen ei mitään.
Olen melko varma, että lapsen nimi on Matti-Maaria, jolla ei ole sukupuolta.
Siis siitä normaalista elämästä, mihin kaiken maailman kotiaskareet kuuluvat?
Millaiseen maailmaan on valmis lapsi, joka on opetettu siihen, että vanhemmat ovat 100% läsnä koko ajan ja kaikki elämää ylläpitävät toiminnot hoidetaan lapsen katseelta ja tietoisuudelta piilossa, sillä onhan lapsi niin arvokas, että on ansainnut kaiken huomion aina hereillä ollessaan? Aika pelottava skenaario, mutta ilmeisen yleistä nykyään.
Tärkeintä lapsen"kasvatuksessa" on lapsen sosialisoiminen ympäröivään yhteiskuntaan. Ei mikään kuplaan kasvattaminen.
Yhteinen talous, yhteiset kotityöt, yhteinen lapsi. Miksi äidin pitäisi huolehtia yksin lapsi ja koti? Kyllä meillä ainakin on itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät kotitöitä, vaikka olin äitiyslomalla.
Näin meilläkin. Tekeväthän työssäkäyvät muutenkin kotitöitä, miksi äidin/isän vanhempainvapaa olisi tähän mikään poikkeus, joka vapauttaa työssäkäyvän kotitöistä?
Olisi mitenkään poikkeus. Kyllä meilläkin kummatkin vaan tekee kotitöitä, vaikka toinen onkin lasten kanssa kotona. Mieskin sanoi suoraan, ettei suostu olemaan laiskapaskamies, vaan hoitaa puolet kotitöistä, niin kuin ennen lapsiakin. Kummatkin meistä osaa korjailla autoa, vaihtaa renkaita yms. "miehien" hommia. Kummatkin osaa yhtä hyvin käyttää astianpesukonetta, pestä pyykkiä, osaa imuroida ja pestä lattioitakin. Siinä samassa yhdessä hoidetaan myös lapsia.
Yhteinen talous, yhteiset kotityöt, yhteinen lapsi. Miksi äidin pitäisi huolehtia yksin lapsi ja koti? Kyllä meillä ainakin on itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät kotitöitä, vaikka olin äitiyslomalla.
Näin meilläkin. Tekeväthän työssäkäyvät muutenkin kotitöitä, miksi äidin/isän vanhempainvapaa olisi tähän mikään poikkeus, joka vapauttaa työssäkäyvän kotitöistä?
Olisi mitenkään poikkeus. Kyllä meilläkin kummatkin vaan tekee kotitöitä, vaikka toinen onkin lasten kanssa kotona. Mieskin sanoi suoraan, ettei suostu olemaan laiskapaskamies, vaan hoitaa puolet kotitöistä, niin kuin ennen lapsiakin. Kummatkin meistä osaa korjailla autoa, vaihtaa renkaita yms. "miehien" hommia. Kummatkin osaa yhtä hyvin käyttää astianpesukonetta, pestä pyykkiä, osaa imuroida ja pestä lattioitakin. Siinä samassa yhdessä hoidetaan myös lapsia.
Toinen ei tee töitä. Lastenhoito ei ole työtä. Sulla on aika säälittävä mies. Jos se ei osaa pitää puoliaan.
Kyllähän työttömänkin pitää hoitaa kotityöt koska ei ole töissä.
Eihän siinä ole mitään järkeä että toinen tekee täyden työpäivän ja tulee kotiin siivoamaan toisten sotkuja. Samalla yksi nyhjää päivät pitkät himassa ja sotkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihan hyvästä aiheesta. Meillä on aina ollut itsestäänselvyys, että mies osallistuu kotiin ja perheeseen, huolimata siitä olenko töissä vai kotona. Ei me edes tehdä siitä mitään asiaa, ihan luonnollinen juttu.
Sinä et tee mitään muuta kuin sotket päivät ja miehesi tulee työpäivän jälkeen ne siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahdonpa vain kysyä, jos mies jäisi isyysvapaalle kun sinä palaat töihin, olisitko rehellisesti silloinkin samaa mieltä siitä että töissäkäyvä tekee puolensa kotitöistä?
Jos kyllä, niin eipä siinä mitään, kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tästä kuultaa läpi äärimmäinen katkeruus. En olisi päivääkään kanssasi samassa taloudessa. Ymmärrän miestäsi. Parasta ottaa ero.
Yhteinen talous, yhteiset kotityöt, yhteinen lapsi. Miksi äidin pitäisi huolehtia yksin lapsi ja koti? Kyllä meillä ainakin on itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät kotitöitä, vaikka olin äitiyslomalla.
Näin meilläkin. Tekeväthän työssäkäyvät muutenkin kotitöitä, miksi äidin/isän vanhempainvapaa olisi tähän mikään poikkeus, joka vapauttaa työssäkäyvän kotitöistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kyllä käytännössä taitaa valitettavasti mennäkin niin, että äiti tekee suurimman osan kotitöistä myös silloin kun käy töissä ja mies on isyysvapaalla.
Siis edes omia jälkiään mies ei korjannut, saati että olisi tehnyt mitään varsinaisia kotitöitä.
Lisätään tähän vielä talouden epätasa-arvo: mies maksaa perheen isot hankinnat, kuten auton, asunnosta nyt puhumattakaan ja nainen jokapäiväiset, arkiset menot kuten ruuat, puhelin- ja sähkölaskut, vakuutukset jne. Mitä naiselle jää erossa käteen?
Entä se, kun monet naisethan täällä kehuskelevat jopa maksavansa vanhempainvapaansa säästöillään, mies sitten elelee täydellä palkallaan ja kulut, ne tietenkin laitetaan puoliksi. Eli käytännössä nainen kituuttaa, mies voi elellä huoletta, kuten ennenkin.
rempahuoneessa? Olet kuitenkin selvästi kykenevä ihminen. Lapsiahan teillä ei näemmä ole joten ihan vertailukelpoinen tilanteesi ei ole.
Yksi idea tässä keskustelussa on nimenomaan olla läsnä sen lapsen kanssa. Sillä tavalla, että keskityt siihen lapseen ja ymmärrät hänen tarpeensa vaikka kirjaa lukiessa. Senkin asian kun voi tehdä niin monella tavalla.
Paneutuva äiti selittää ja kertoo välillä miksi pikku Iina siinä kirjassa hyppi ilosta! Lapsi kun ei välttämättä ymmärrä sitä asiaa suoraan luettuna. Sitäpaitsi lapsi haluaa myös miettiä lukemaansa ja kerrata.
Joku lukee hutasemalla ja toinen kasvattaa lapsensa älyä uhraamalla aikaansa ja joku imuroi mieluummin kuin käyttää sitä aikaa lapseensa! Näin se vain menee. Työksi se muuttuu vasta kun se tehdään päiväkodissa:))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisää näitä kommentteja, että teillä onkin lapsia. No, pystyvä olet ja onhan miehesikin lasten kanssa!
Tosin mitä useampi lapsi sen helpommalla vanhempi pääsee, KOSKA lapset leikkivät paljon keskenään. Itse huomasin, että jo toinen lapsi perheessä antoi äidille enempi sitä omaa aikaa vaikkapa ommella!
Yhteinen talous, yhteiset kotityöt, yhteinen lapsi. Miksi äidin pitäisi huolehtia yksin lapsi ja koti? Kyllä meillä ainakin on itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät kotitöitä, vaikka olin äitiyslomalla.
Näin meilläkin. Tekeväthän työssäkäyvät muutenkin kotitöitä, miksi äidin/isän vanhempainvapaa olisi tähän mikään poikkeus, joka vapauttaa työssäkäyvän kotitöistä?
Toinen tekee työtä ja toinen ei. Lapsen hoito ei ole työtä vaan lomaa.
Mielestäni ap:lla on ihan hyvä pointti ja myös klassinen musiikki äidin päivä oli mielestäni oikein hyvä lapsen kannalta (tosin mahtaako tuohon kukaan pystyä mutta varmasti ideaalitilanne sekä lapselle että vanhemmille, tärkeintä oli mielestäni se, että äidilläkin oli aikuisseuraa ja vauva saa hyviä, itse en ollut noin järjestelmällinen mutta kävin pitkillä kävelyillä vauvan kanssa, vauvakahviloissa, muskarissa, vauvojen värikylvyssä, luin paljon vauvalle, loruttelin, vauvahieroin, kuunneltiin musiikkia ym ym... vallankaan pienen vauvan jättäminen yksin lattialle lelujen seuraan ei kyllä ole mikään ideaalitila...). Totta on, että jos toinen vanhemmista jättäytyy pois kotitöiden teosta tämä helposti jatkuu loputtomasti.
Mä ainakin muistan, että kun lapseni, joka on jo neljä syntyi oli tosi raskasta. Väsytti ja imetys (ja alkuun vielä maidon pumppaus, jota oli pakko sairaalan ohjeiden mukaan tehdä) vei tosi paljon aikaa. Silloin kun vauva oli pieni en meinannut ehtiä tehdä ns. välttämättömiä kuten itselle ruokaa ja pyykkäystä. Varmaan tähän enemmän vaikutti väsymys esimerkiksi yöheräämisten takia kuin se, ettei aikaa oikeasti olisi ollut, nukkuihan vauva pitkiä unia.
Nyt taas kotityöt menee aikalailla kaiken sivussa vaikka toki työllistävätkin kovasti (meillä esim. syödään yleensä aika hyvin). Asiaa kuvastaa ehkä hyvin se, että kun lapseni oli vauva ihmettelin miten jotkut selviävät esim. useamman lapsen kanssa pienillä ikäerolla. Nyt taas ajattelen, että voisin toimia vaikka perhepäivähoitajana. Se siis onnistuisi rutiinien puolesta hyvin ja ehtisin sivussa tehdä ruokia ja vähän hoitaa kotiakin (meillä ei ole supersiistiä).
Työt pitäisi mielestäni jakaa suht tasan mutta tietenkin ottaen huomioon perheen kokonaiselämäntilanne. Toiset esim. kokevat, että vauvan kanssa on helpompaa kuin mikään mutta monelle taas on tosi paljon vaativampaa hoitaa vauvaa kuin vaikka olla vaativassa työelämässä.
Itse ihmettelen suuresti näitä teen kaikki kotityöt ja elän eri elintasolla kuin mieheni äitejä. Tai siis ymmärrän, että niin voi käydä ja ärsyttää, että niin ääliöitä miehiä on, jotka ajavat kumppaninsa ja perheensä sellaiseen tilanteeseen. Jotenkin eivät vaikuta kypsiltä vanhemmuuteen.
Itse vietin lapsuuteni maalla maatalossa. Äiti teki kaikki kotityöt eläinten hoidon lisänä. Isä teki eläintehoidon ja viljelyn lisäksi metsätöitä ja paljon kaikenlaista remppaa ja muuta mahdollista niin, että teki pitkiä päiviä vallankin kesäaikaan. Kummankin vanhemman elämä oli erittäin työteliästä oli arki tai pyhä.
Mutta me taas tehdään miehen kanssa kummatkin vaativaa asiantuntijattyötä omissa töissämme. Miehen työhön liittyy välillä ihan fyysisiäkin juttuja, enemmän kuitenkin suunnittelemista, mittaamista, raportoimista...
Asumme kerrostalossa, olemme autottomia ja liikumme pyörillä ja julkisilla. Kotityöt ovat siivoaminen, ruuanlaitto, pyykkäys ym. Perinteisiä miestentöitä ei juuri ole. Mies aika paljon säätää meidän tekniikan (lähinnä tietokoneen kanssa)mutta tästä hommasta ehkä 10 % on välttämätöntä muu hänen hupiaan josta saan lähinnä harmaita hiuksia kun järjestelmät ym. muuttuvat jatkuvasti kun juuri opin yhden.... Tässä meidän kivassa talossa on kyllä askartelutilakin eli joskus mies tekee siellä esim. puutöitä ja lapsikin on näissä hommissa usein mukana ja tosi iloinen näistä. Asiat kuitenkin asioina. Ns. miesten töitä on valtaosassa suomalaisia kotitalouksia niin vähän että niistä on mielestäni turha jauhaa. Asioiden kustantaminen on sitten mielestäni oma juttunsa eikä varsinaisesti mikään työ. Siitäkään mieheni ei suoranaisesti ole päässyt nauttimaan. Tuloissamme on vain pieni ero hänen hyväkseen ja minä olen taustaltani varakkaampi joten minua ei ole juuri tarvinnut elättää edes hoitovapaa-aikani (sinänsä hoitovapaalaista mielestäni kuuluu perheen työssäkäyvän elättää mutta meillä tähän ei olllut tarvetta).
Mieheni kyllä tykkää fyysisitä töistä ja tekee niitä sitten minun vanhempieni luona ja anoppilassa. Itsekin tykkään esim. marjastaa ja hoitaa kasvimaata mitä pääsen tekemään noissa paikoissa ja toki joskus kaupungissakin.
mutta ihan hyvästä aiheesta. Meillä on aina ollut itsestäänselvyys, että mies osallistuu kotiin ja perheeseen, huolimata siitä olenko töissä vai kotona.
Ei me edes tehdä siitä mitään asiaa, ihan luonnollinen juttu.
Meidän perheessä ei toimittaisi näin. Kun olin äitiyslomalla, minusta oli mukava tehdä kotityöt ja viettää miehen kanssa yhdessä yhteinen aikamme sen sijaan, että hän alkaisi tehdä asioita, jotka olisin aivan hyvin voinut tehdä itse jo aikaisemmin. Tällä hetkellä mieheni on kotona ja itse olen töissä, mutta siitä huolimatta teen kotitöitä. Minusta on mukava tiskata ja laittaa pyykkiä lapsen leikkiessä vierellä. Mies puolestaan hoitaa kaikki ruokaan liittyvän, sillä hän pitää ruoanlaitosta ja minä en.
Itse olen siis sitä mieltä, että paras ennaltaehkäisy kotityökriiseissä on se, että kumpikin tekee mikä tuntuu mukavalta ja kumpiki kuitenkin haluaa tehdä mahdollisimman paljon, jotta yhteistä aikaa muille asioille jää. Eli 50% ei aina ole mielestäni reilua eikä varsinkaa aina lisää kotonaolon viihtyvyyttä, vaan tarkkaa laskemista ja autttamisenhalun kadottamista.
Alue: Aihe vapaa
perheessä hoitovapaa oli lapsen hoitoa, eikä kodinhoitoa varten.
Täällä av:llahan vastustetaan esim. päiväkoteja. Käsketään jarjestämään sen sijaan kerhoilua ja leikkitreffejä. Minulle ainakin kerhoilut ja leikkitreffit olivat välillä tuskaa. Samoin kuin av:lla, niin kerhoissa tutustui näihin aina täysin oikeassa oleviin mammoihin, jotka mm. valittivat miestensä laiskuudesta kotitöiden suhteen. Samaan hengenvetoon kuitenkin tuomitsi meidän perheen tavat, jotka oli yhdessä päätetty. Miehellä oli hieman helpompaa, koska häneltä ei vaadittu koti-isänä täydellistä isyyttä. Toisaalta hänen oli vaikeampaa järjestää leikkitreffejä ainakaan sisätiloihin, sillä monet ottivat hänen leikkitreffipyyntönsä iskuyrityksenä, vaikka samat mammat olivat käyneet meillä minun hoitovapaani aikana.
Meistä kummastakin esim. vauvakirjan kirjoittaminen oli työlästä. Siksi sille oli varattu tietty aika päivästä, jos tämä asia tuli tehdyksi. Kasvatuskirjallisuutta luimme tietenkin siksi, että pysyisimme kärryllä siitä, mikä asia nyt on av-mammojen mieleen saadakseen ns. oikean äidin/isän tittelin :)
Miksi lapsella ei olisi sukupuolta? Hyvin harva lapsi syntyy sukupuoleltaan epämääräisenä. Tällainen tapaus on kuitenkin kaukaisen sukulaisen parissa.
Klassinen musiikki kehittäämatemaattisia ja kielellisiä kykyjä. Samalla sen kuuntelu opettaa rauhoittumaan ja keskittymään. Voisihan nämä asiat toki saavuttaa muillakin keinoin, mutta miksi te pilkkaatte tapaa, joka ei ole teille ehkä tuttu?