Eikö lapsen ruokavalio muka sovi aikuiselle?

Olen jo palannut työelämään, mutta hyvin useinhan se menee just noin. Oli töissä tai ei.



Aamulla syödään yhdessä aamupala kotona koko perhe, ja on muuten todella usein puuroa, sillä varsinkin mieheni on puurohullu.



Lapset lähtee kouluun ja syö siellä lounaan, minä ja mies töissä. Mies käy jossakin lounaspaikassa ja minulla usein eväät, sillä lounaspaikkaa ei lähellä.



Sitten tulee kahviaika, ja sehän on aikuisten välipala. Minulla on yleensä jotakin itsetehtyä, ja sitä samaa on lapsille jääkaapissa odottamassa, kun palaavat koulusta. Noh, joskus sorrun pullaan.



Illalla syödään päivällinen ja sitten iltapalakin on hyvin samanlainen kaikille. Lapset syö joskus muroja, itse en niistä välitä.

Mutta en voi siis ymmärtää myöskään, miksi näin ei voisi toimia.

Moni sanoo, että ei syö välipaloja, mutta käy silti päiväkahvilla. Tekeekö se siitä erikoisen?

Itse olen aiemmin syönyt huonommin ja esikoisen tullessa siihen ikään, että alkoi hiljalleen tajuta jostain jotain otin ihan tavoitteeksi siirtyä esimerkkimielessä lapsen ruokavalioon. Hänelle olen aina tehnyt parhainta, puhtainta ja laadukkainta ruokaa mitä on mahdollista tehdä. Joskus sitten salaa syön sillä "aikuisten tavalla", Saarioispizzaa, suklaata ja esanssimättöjä, joita välillä himoan. Ois ihanaa, jos osaisi tyytyä siihen lasten ruokaan aina. Joskus meillä tosiaan on lasten ruokaa myös satunnaiset mäkkärisetit ja muut ravintolajutut sekä kotona joskus kunnon pihvi lisäkkeineen, mutta pääosin todella hyvälaatuista kamaa oikeilla ravintoainesuhteilla.