Uusi mammailu blogi :)

Miten..? Miksi..? Millä edellytykin..? Äh, ei vaan pysty nytten edes lausetta muodostaa tältä hämmennykseltä.

Taidampas lisätä omaan listaani.

Toi imetysjuttu. Eiks kannattais lähtee purkaan sitä aihetta niin päin, että mitä voin tehdä että saan imetyksen tällä kertaa onnistumaan, miksi se on minulle niin outoa, miksi minä en halua imettää lastani? Jos ihan aluksi lukisit läpi muutaman tutkimuksen siitä miten tärkeää imetys on. Ja sen jälkeen jos viä oot sitä mieltä nii vasta sanoisit että "mutku mua ei huvita ees yrittää".

V***n ärsyttäviä tollaset jotka vinkuu jotain maidonestolääkitystä jo synnärillä. Ei sit viitti ees yrittää. Mistä sitä tietää jos toisen kanssa se sujuiskin? Jos se tuntuis hyvältä, oikealta? Tai jos tosiaan saat mielestäsi pois sen (VÄÄRÄN) uskon että korvike on samaa tavaraa, kiinnostaisko sit panostaa?

Uskon kylläkin ton imetysjutun oleen provo, jolla nyt hakee lukijoita aivan todella surkealle mammailu (voi apua) blogilleen.



En voi kuin ihmetellä, miten tollasille riittää lukijoita. Vai riittääkö? Joistain, ja ilmeisen useista, naisista tulee ihan idiootteja kun ne lisääntyy.

Eiköhän nämä ole kirjoittajan omia ajatuksia, jotka on halunnut muiden kanssa jakaa juuri siitä syystä, että myös tämä puoli asiasta tulisi ihmisten tietoisuuteen. Ethän sinä pääse toisen pään sisään, saati tiedä mitä toinen tuntee.

Se, että jotkut eivät vain viitsi tai kun tuntuu kurjalta, on kyllä ollut tiedossa jo surullisen pitkään ihan kaikilla palsoilla, joissa nyt mammoja pälisemässä käy.

En ala lukijaksi. Itse kanssa imetys-postaus särähti korvaan ja pahasti. Nimittäin täällä toinen, joka inhoaa imettämistä koko sielun voimin ja siitä huolimatta olen lapseni imettänyt, nyt jo puoli vuotta, ja ekat kuukaudet vielä luovutinkin kun ylituotantoa oli ja paljon. Aluksi se sattui, nykyään se on vaan vaikeaa ja epämielyttävää. En ole oppinut pitämään imetyksestä, mutta se on pakollinen paha joka kuuluu tähän hommaan (jos siis onnistuu). Ongelmana on tosi isot tissit. Oon varmaan sitten marttyyri äiti, mutta ajattelen kyllä että ensin lapsi sitten minä. Aina kaikki ei voi olla mukavaa, mutta sen kyllä kestää. Ei ollut kiinnostava blogi.

OKSENNAN!!!!