Lue keskustelun säännöt.
UTTAKAA, haluan positiivisemman elämänasenteen mutta en tiedä miten!
26.01.2013 |
Mä olen aina ollut sellainen jolle sattuu paljon. Olen jo muutaman vuoden yrittänyt ajatella, että loppupeleissä on kyse omasta asenteesta, ja olen pyrkinyt muuttamaan asenteita ja ajattelua.
Mä tiedän, että olen vuosien saatossa alkanut suhtautua koko elämään negatiivisesti ja pessimistisesti, ettekä arvaa kuinka vaikea tästä on päästä pois! Ja kun se on niin syvällä minussa se negatiivisuus, niin pienetkin vastoinkäymiset matkalla lannistavat totaalisesti.
Esim, jos olen iloinnut sateesta pitkään odotettuna ulkoilmatreffipäivänä.. ajattelen, että tulee sentään hyvä tuoksu ja onhan sisälläkin kivaa puuhaa, ja hyvillä mielin lähtenyt vastakorjatulla autolla viemään lasta lapsenvahdille.. Niin sitten kun lapsenvahti sanookin, että hän joutuu jo tunnin päästä lähtemään, soitan treffikaverille että sori myöhästyn kun MLL:n tytöt ei pääse ennen kuin parin tunnin päästä, lähden lopulta ajamaan treffipaikalle ja auto leviää motarille kaatosateeksi muuttuneeseen pikku sateeseen, eikä kukaan pääse auttamaan, niin mä en vaan pysty olemaan positiivinen enää siinä vaiheessa.
Ja tää ei valitettavasti ole mikään dramatisoitu juttu, mulle vaan satttuu näitä.
Olen lukenut kymmeniä oppaita netistä, miten pitäis tehdä ja ajatella ja suhtautua, mutta mä en vaan pääse irti tästä negakierteestä.
Oisko jollakulla mitään UUTTA tai TODELLA TEHOKASTA metodia takataskussa?? Onko joku ITSE onnistunut? AUTTAKAA!!! Haluan nauttia tästä elämästä.
Kommentit (8)
tilaa tuolta aamiaiskirje s-postiin ja muutenkin lue juuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokainen ihminen saisi elämänsä toiveensa mukaisesti (please, ei kaatosadetta tänään ku MÄ en nyt tykkää siitä) niin elämä olisi pelkkää kaaosta.
Lopeta vittuuntuminen asioihin joihin et voi vaikuttaa.
Ole vähemmän itsekäs. Ajattele vähremmän minä-minä lähtöisesti ja johan helpottaa.
esim. noissa auton hajoamisissa keskittymään siihen mihin minä voin siinä vaikuttaa. Eli en voi enää vaikuttaa siihen, että se auto hajosi, mutta voin vaikuttaa siihen mitä teen seuraavaksi.
kaikillehan noita sattuu, eikä positiivinen elämänasenne tarkoita sitä, etteikö välillä vituttaisi oikein tosi rankastikin!
Ehkä kyse on nyt enemmän siitä, että niihin jää vellomaan eikä näe mitä kaikkea hyvää tapahtuu? Minullakin meni tänään yksi tosi tärkeä, pitkään suunniteltu työhön liittyvä juttu mönkään lapsen sairastumisen vuoksi. Ja se otti ihan hirveästi päähän, vähän itkinkin.
Mutta toisaalta: nyt minulla on koko viikonloppu aikaa siivota kaappeja (lempipuuhaani). Ei harmita enää, eipä tuolle nyt mitään voi ja täytyy yrittää jossain kohtaa paikata tilanne. Kohta pääsen päiväunille :)
pystyy olemaan iloinen ja positiivinen, kun isompi onnettomuus toisensa jälkeen osuu kohdalle. Auton hajoaminen on paha juttu ja sekoittaa rutiinit viikkotolkuksi.
Päivittäiseen asenteeseen voi kuitenkin vaikuttaa. Se vaatii vain itsekuria. Joka aamu opettelet sanomaan itsellesi, että tästä päivästä tulee hyvä päivä, ja illalla sanot itsellesi, että kaikki on ihan hyvin eikä haittaa ne pienet vastoinkäymiset. Opettele luettelemaan itsellesi kaikki pienet ilon hetket, joita päivän aikana tapahtui.
Mieti valmiiksi jokin elämässäsi tapahtunut tosi hauska juttu, ja kun oikein ottaa päähän, sulje silmäsi ja kuvittele itsesi siihen hauskaan tilanteeseen.
Kun sinulle tapahtuu jotain vastoinkäymistä (kilometrin mittainen kassajono vain seisoo kun joku on unohtanut punnita appelsiininsa ja joku toinen haluaa maksaa 10 sentin kolikoilla satasen ostokset), vedä syvään henkeä, pakota kasvoillesi hymy ja ajattele, että elämä on pitkä, tämä hetki lyhyt. Jo se, että edes yrittää hymyillä, viestii aivoille, että tilanne ei ole niin paha kuin miltä tuntuu. Hetken päästä sinusta oikeasti tuntuu siltä, ettei tämä nyt niin paha juttu ole.
Ja muista hengittää syvään ja rauhallisesti. Ruumiin kireys johtaa hengen kireyteen. Rento ruumis - rento mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se toinen, joka antoi kiitollisuusvinkin.
Mä kaipasin nimenomaan näitä konkreettisia neuvoja, koska kuten sanoin, EN OSAA olla stressaamatta ja välittämättä. Ja jään vellomaan tunteisiin, vaikka en haluaisikaan. Ja just siitä haluaisin löytää tien ulos. Mä nyt olen tunne-elämältäni tällainen joka menee hyvin syvälle, hyvässä ja pahassa. Ja juuri se on ongelma.
Jos se olis mulle niin helppoa, että "lopeta vittuuntuminen" niin en kai olis tätä kirjoittamassakaan :)
ap
että hyväksyn olevani keskimääräistä neuroottisempi ja negatiivisempi. Se on mun temperamentti ja persoonallisuus, what can I do?
Toisaalta, iän myötä (olen nyt 40) angstit helpottaa.
Nuorepmana mua auttoi se, että ajattelin pahan hetken tullessa: "huomenna tämä ei tunnu oikeastaan yhtään pahalta", ja "nukun tämän yli, miein tosissaan vasta aamulla."
Tästä huolimatta vietän vieläkin öitä puolivalveilla, murehtien huomisesta reissusta tai asiakastapaamisesta. Erona on se, että totean vaan, että nyt on paha hetki ja se kestää sen, minkä kestää, ja sitten on uusi päivä.
Me ihmiset kestetään aika paskamaisia asioita, joskus jopa pitkäaimaisesti. Parin yön unettomuus on aika mitätön juttu.
Huumoria! Jos löydän itseni itkemästä sinkkuuttani tai raha-asioita, yritän ajatella, mitä antiikin tragediataiturit olisivat aiheesta kirjoittaneet. Ah, kurjuus kuolema maastakarkoitus, kärsimyksilläni ei rajaa liene lain!
Draamalle ei mahda mitään, asioita sattuu. Siinä tilanteessa on vaikeaa nähdä mitään positiivista, mutta jälkikäteen yritä löytää komiikka. Ajattele, jos elämästäsi tehtäisin leffa, se voisi olla aika uskomattoman koomista.
Mutta neuvoni positiivisuuden suhteen on kiitollisuus. Joka ilta mieti yksityiskohdat, joista voit ola kiitollinen. Pikku juttuja: löysin parkkipaikan oven edestä, linnut lauloivat ekaakertaa, onnistuin tekemään hyvää ruokaa, yms.
Suuntaa valokeilasi kiitollisuuden aiheisiin. Jätä huomioimatta epäonnistumiset.