Pystyisikö perheenne asumaan 35 neliön yksiössä, jos ei olisi muuta mahdollisuutta taloudellisesti?

vai lyhytaikaisesti? Ja jos lyhytaikaisesti, niin miten pitkästä ajasta olisi kyse?

vai lyhytaikaisesti? Ja jos lyhytaikaisesti, niin miten pitkästä ajasta olisi kyse?

meillä ei ole kuin yksi, alakouluikäinen lapsi, joten kai me sinne mahduttaisiin jos vaihtoehtoa ei olisi.



Perhesopu voisi kyllä olla koetuksella kun ollaan kolmisin tähän 160 neliöön totuttu.



Ja tuo harrastus-/ulkoilukamamäärä pitäisi myös ilmeisesti tunkea sinne yksiöön..? Nyt jo tuntuu, että eteisen kaapit, työhuone + autotalli ovat täynnä mm. soittimia oheiskamoineen (lapsi soittaa selloa ja pianoa), lapsen nappiksia, koko perheen lumilautakenkiä, luistimia, suksia ja monoja, mailoja, koko perheen lumilautoja, kypäröitä, koko perheen laskettelusuksia monoineen, lapsen tenniskamat, omat jumppakamat jne. jne.

jos ei olis muuta mahdollisuutta niin miel. 35 neliön yksiö kuin kadulla.

Sitten vaan makuuparvet kaikille ja huonekaluiksi sellaisia jotka saa taiteltua pois jaloista (esim. ruokapöytä sellainen joka on seinässä kiinni ja pöytälevyn voi taittaa seinää vasten kun ei ole käytössä). Tuolit taiteltavia. Kaikki turha tavara pois.

Sopu sijaa antaa mutta jos on kitkaa perheessä niin tulee äkkiä seinät vastaan.

Näköesteiksi voi hankkia vaikka srmejä (esim. japanilaistyylisiä jotka ovat ns. hengittäviä, eivät raskaita. Ainakin Hobby Hall myy) ja niitä voi helposti siirrellä tarpeen mukaan. Makuuparvien reunoilta alas asti voi laittaa verhot/kankaat niin että jokaiselle jää oma yksityinen soppi/työtila sinne alle.

Et maininnut minkäkokoinen perhe/minkäikäisiä yksiöön pitäisi mahduttaa, onko yksi vai kaksi vanhempaa jne.

Sohvaksi vuodesohva tai jos sohva ei mahdu niin vaikka säkkituoleja tai lattiatyynyjä.

Jos on niin pieni lapsi/pienet lapset että makuuparvi ei käy, hänelle oma sänky esim. makuuparven alle. Jos ei muu mahdu niin matkasänky jonka saa pakattua pois päiväksi.

Me asumme 1h k ,6 henkeä nyt muutama kkausi talon rakentamisen vuoksi.Alku oli shokki,mutta tämähän on aika kivaa!Näinhän ne ennenvanhaan..voisin asua näin ainakin.

Nyt asutaan pienessä kaksiossa. Pienihän tämäkin on, mutta olemme mahtuneet asumaan n. 17 neliöönkin. Halvat yksiöt vain on aika huonolla sijainnilla täällä noin yleensä, onni käynyt, kun löysin tämän halvan pienen kaksion hyvältä sijainnilta. Mutta tähän ei saa autopaikkaa mistään.

Asuttiin vakuutusyhtiön pienessä kaksiossa 2kk. Oli ihanan tilavaa kun ei ollut kuin huonekalut ja muutamia henkilökohtaisia tavaroita ja vaatteita.



Nykyisellä tavara määrällä ei mahduttaisi, mutta tavaroille voi vuokrata varaston ja myydä liikoja pois.

en voisi hulluksi tulisin , valiaikaisesti olisi ok , mutta ei yli 6 kk . Jos teita on esim 3 h perheessa teille on oikeus 3h lainsaadanto kelan sivuilla nakyy taulukot, esim meidan 5 henkiselle perheelle 3 h 74 neliota aivan liian pieni, mut olen kyllankin liian vaativa , olemme muuttamassa isompaaan.



Pyytakaa kaupunkia jarjestamaan isompi asunto tuo ei ole inhimillista , jos teita on 1 aikuinen , 1 lapsi niin kaksio on myos ok

mutta ei se kivaa olisi, kun kellään ei olisi mitään yksityisyyttä. Meitä on neljä.

onnistuisiko asuminen, jos ei olisi varaa isompaan. Kyse ei ollut siitä mihin on oikeus.

järjestelyjä sänkypaikkojen suhteen, mutta onhan se mahdollista, moni ihminen maailmassa elää sellaisissa olosuhteissa. Nyt neliöitä 210.

Kun oltiin kahdestaan ja lapsen pari ekaa vuotta asuttiin ok -talossa, joka oli käytännössä yksiö. Neliöistä en tiedä ja olihan vintissä vielä yksi huone mutta se oli talvisin kylmillään. Varastotilaa oli paljon ja kylppäri oli ihan tilava. Ihan hyvin mahduttiin, suurin ongelma oli säksättävät vanhemmat tyyliin "ette te näin voi asua, lapsi kärsii".

Karmeaa se olisi.

Sujui oikein mukavasti. Tosin meillä oli jättikokoinen parveke, joka toimi ylimääräisenä huoneena kesällä. Suurin osa omaisuudesta olikin Pelicanin varastokopissa. Joskus jopa ikävä sitä aikaa, nyt kun neliöitä on neljä kertaa tuo 32.

Sujui oikein mukavasti. Tosin meillä oli jättikokoinen parveke, joka toimi ylimääräisenä huoneena kesällä. Suurin osa omaisuudesta olikin Pelicanin varastokopissa. Joskus jopa ikävä sitä aikaa, nyt kun neliöitä on neljä kertaa tuo 32.

Oli vaan siihen mennessä asuttu anopin kanssa samassa talossa liian pitkään.

Ei mitään ongelmaa niin kauan kuin lapset olivat pieniä. Nukkumapaikkana seinänmittainen yläsänky, jossa kahdelle lapselle nukkumapaikat, yksi nukkui vuodevaatelaatikossa.

Hyvin sovittiin, mutta muuta tilaa oli ympärillä runsaasti, myös varastointiin. Kouluikäisille piti sitten alkaa järjestämään enemmän omaa tilaa, ja varsinkin rauhaa.

en voisi hulluksi tulisin , valiaikaisesti olisi ok , mutta ei yli 6 kk . Jos teita on esim 3 h perheessa teille on oikeus 3h lainsaadanto kelan sivuilla nakyy taulukot, esim meidan 5 henkiselle perheelle 3 h 74 neliota aivan liian pieni, mut olen kyllankin liian vaativa , olemme muuttamassa isompaaan.

Pyytakaa kaupunkia jarjestamaan isompi asunto tuo ei ole inhimillista , jos teita on 1 aikuinen , 1 lapsi niin kaksio on myos ok

Jos on varallisuutta tai tuloja niin ei kaupunki järjestä yhtään mitään. Vaikka ei olii tuoja, mutta on omaisuutta esim. Mökki, niin ei silloin mitään asumistukea saa. Silloin on valittava haluaako käyttää rahansa turhiin neliöhin vai johonkin muuhun..

Mutta kyllä se olisi aika kamalaa kun on tottunut hyvälle.

Molemmat lapset...tyttö ja poika...ovat teinejä niin kyllä menisi elämä riitelyksi.

Ja aamulla saisi olla vessajonossa jos kaikki lähtisivät samaan aikaan...

jos on pakko.



Meitä 2+4 ja kyllähän tuollainen menisi väliaikaisesti ja erikoisjärjestelyin eli sänkyjä ei olisi kaikilla ja muutenkin kaikki tekemisen ja tavaroiden tila olisi minimaalinen. Ainoa oman tilan paikka olisi kylppäri.

Tavaraa, vaatetta yms. pitäisi karsia aika reilusti ja lisäksi huushollin alituista kaaosta olisi pakko sietää silmissään päivittäin. Kaikki lapsemme ovat vielä ns. leluikäisiä eli leikkivät paljon leluilla.



Kovin pitkäaikaiseksi ratkaisuksi en tuota näkisi, ennemmin sitten vaikka ero paperilla ja yhteiskunnan tuet ylemmäs ja isompi asunto jos näyttäisi että vuosikausia olisi moinen tilanne. En kyllä ymmärrä miten tuon kokoisessa asunnossa pitäisi asua perheellisellä...

Meillä oli kakkosasuntona 32m2 yksiö. Pystyttiin siellä asumaan ja pystyttäisiin asumaan pysyvästikin tiukalla asenteella (meitä siis 4).



Meidän ratkaisut olivat:



- paljon säilytystilaa - asensimme huoneeseen 6 täyskorkeaa kaappia ja eteisessä oli 2 kaappia, lisäksi oli vielä kellari- ja vinttivarastot.



- parisängyn alla oli vuodevaatelaatikko, jossa nukkui toinen lapsista ja toinen lapsista nukkui kaapissa säilytettävällä taittovarapatjalla



Ongelmaksi viime metreillä tuli se, että lapsilla oli niin erilainen unirytmi eli oltaisiin sen takia tarvittu mielellään kaksio tai edes 1h+k (tuossa oli vain keittokomero), jolloin toisen lapsen olisi saanut toiseen huoneeseen nukkumaan. Jos molempien lapsien unentarve olisi samankaltaisempi, niin tuo asunto olisi varmaan meillä vieläkin.

ja sinä aikana asuivat jomman kumman sinkkuasunnossa.



90 % omaisuudesta mummolaan ja rakensivat siihen kohtaan mistä ulko-ovi aukeaa, eli aulan yläpuolelle parven äidille ja isälle.

Vastapäätä oli iso ikkuna, jonka alle tuli sohva ja sen alle tälläinen vedettävä liinavaatevetolaatikko. Sohva oli vuodesohva ja siinä nukkui vanhempi lapsi ja laatikossa nukkui nuorempi.

Avokeittiö, tietenkin ja 1 pöytä, 4 tuolia, joista syöttötuoli oli ainoa ns perustuoli, 3 muuta oli taitettavia klappituoleja.

Ja sohvan vieressä oli 3 isoa kaappia, lattiasta kattoon asti. Yhdessä oli lasten lelut ja vaatteet jne.



Asuivat tuolla varmaan 1,5 v eli sanoi aika pienellä sitä tuli toimeen. Koti ei voinut olla ikinä yhtään sotkuinen, kun se olisi näkynyt heti.



Neliöitä oli n 20.