Pystyisikö perheenne asumaan 35 neliön yksiössä, jos ei olisi muuta mahdollisuutta taloudellisesti?

olen pph ja kaksi omaa lasta koululaisia.

Jos olisi tuon kokoinen asunto niin siihen loppuisi minun työt.



omalla perheellä 2+2 en kyllä siltikkään haluaisi noin pienessä asunnossa asua. Jos ei olisi muuta vaihtoehti niin kait se sitten olisi pakko.

kun olin alakoululainen meitä asui 32 neliön yksiössä kolme + koira kaksi vuotta ja vielä yhden vuoden ajan pikkusiskonikin. Siitä me sitten muutettiin 60 neliön kaksioon. Eikä oltu mitenkään köyhiä, isä yskityisyrittäjä ja talon hinta oli kiinni isän työvälineessä. Muistan kyllä että olisin kaivannut omaa tilaa mutta ainahan se ei onnistu. Nyt meitä on kolme ja asumme 120 neliössä enkä pienempään lähtisi.

2 aikuista ja 3 teiniä

muuta vaihtoehtoa ei olisi, mutta kaikki kärsisivät, voisivat pahoin. Pitäisi myydä harrasteautot (3kpl), hirvee määrä muuta tavaraa ja omaisuutta että edes sinne mahduttais, puhumattakaan huonekaluista ja muista. Meitä on 3, joka toinen viikonloppu 4, ja kaikilla on "omat" huoneet, lisäksi yhteiset tilat, 2x autotallit (1x4 auton ja 1x 1 auton)/varastot, puuliiterit/kylmät varastot/laavut jne..

kahdestaan 35 neliön "yksiössä". Lapsi on 4 vuotias. Tässä tosin tehtiin iso remontti ennen muuttoa joten tehtiin alkovista lapsen huone väliseinällä (sinne mahtuu normaalikokoinen sänky, työpöytä, lelut ovat sängynaluslaatikoissa). Lisäksi jäi kokonainen olohuone missä mä nukun vuodesohvalla, sekä erillinen keitiö minne mahtuu kunnolla ruokapöytä. Eli mielestäni meillä on riittävästi tilaa. Huonekorkeus on melkein 4 m joten se on hyödynnetty tarkkaan, kaapit + kirjahyllyt on sijoitettu tosi korkealle joten eivät vie lattiapinta-alaa.



Asutaan näin olosuhteiden pakosta kun halusin ostaa asunnon tietyltä alueelta mutta rahat eivät riittäneet isompaan. Samalla rahalla olisi tietysti saanut isomman asunnon kauempaa, mutta arvovalintoja nämäkin. Halusin asua täällä. Hyvin riittää meille :)

Tosin meitä on vain äiti ja kaksi lasta.

-

Meille tulisi kyllä avioero. Meillä on 3 lasta ja iso koira, mies ei kestäisi sitä meteliä kun lapset riehuu ja mä komennan. Tai sit mies nukkuis verkkovarastossa....

Pystyttäisiin asumaan.

Meitä on isä, äiti ja syksyllä kouluun menevä poika.

Tuollaisessa asumismuodossa hankkisin parven ja sinne ylös lapsen leikkitila eli legoja, kirjoja, piirustusjuttuja ja cd-soitin + äänikirjoja. Käyttäisin pitkän sivun suuntaista  seinää säilytykseen ja parven toiseen päähän hyllyä lattiasta kattoon. Siinä olisi säilytystilaa lapsen tavaroille ylhäällä ja alempana olisi läppäri, aikuisten kirjat, valaisin, vuodevaatteetkin voisi säilyttää siinä jossain korissa. Hyllyt olisivat siis auki sinne sänkyyn päin.

Hyllyn ja seinän väliin jättäisin puolen metrin välin ja siinä välissä säilyttäisin patjoja pystyssä ja vuodevaatteita. Nukkuminen olisi siis laadukkailla vaahtomuovipatjoilla, jotka ovat kokemukseni mukaan parempia kuin vuodesohvat. Patjat siis päivällä pystyyn koloon ja peitot ja tyynyt päälle. Edessä verho silloin kun halutaan.

Parven alle sohva ja istuiminakin toimivat jalkarahit. Tarjottimen kun laittaisi rahin päälle niin olisi myös sohvapöytä.

Tuo veisi tilaa noin 270 * 100 cm plus rahit, sohva kokonaan parven alla ja rahit niiltä osin kuin mahtuisi. 

Laittaisin tilaan suuren ruokapöydän ja 8 tuolia. Läksyt (kun syksyllä alkaa) lapsi tekisi toisessa päässä ja hänelle olisi rullakko koulutarvikkeille. Sen saisi tarvittaessa työntää syrjempään. Pöydän ääressä pelattaisiin, ruokailtaisiin, juteltaisiin. Pöytä veisi melkein saman kuin sänkysetti.

TV:tä en laittaisi ollenkaan, radio-CD lapselle parvelle ja lisäksi läppäri sohvan luokse.

Parven luokse varaisin verhon niin, että parven alla voi lukea / katsella läppäriä kuulokkeilla niin ettei se haittaa nukkujia. Verho voi olla kiinni parven alapohjassa tai ihan vaan joku irtokangas, joka viritetään parven reunaan.

Ihan hyvin pärjättäisiin.

Ei. Asuttiin niin avomiehen kanssa, mutta aika vaikeaa hänen lasten oli olla siellä. Lapset tykkäsi, kun oltiin paljon ulkona ja käytiin kaikissa viidekeskuksissa. Kotona oli vaikea kaikkien neljän olla. Lapset ja mies mahtui sänkyyn ja itse nukuin lattialla ja ei siihen sitten muuta mahtunutkaan. Se kotiarki ontui. Loma-ajat vietettiin muualla. Lasten äiti oli lähihuoltaja.

- Hieman ohi aiheen, mutta sanon silti: Joskus ihmettelen niitä kymmniä ellei satoja suomalaisia perheitä, jotka viettävät kesänsä asuntovaunuilemalla, veittäen  karavaanielämää... -Harvassa asuntovaunussa on 35 -neliö tilaa

Asumme 50 neliön kaksiossa mieheni, minä ja 3-vuotias tyttö sekä iso koira. Hyvin mahtuu eikä tarkoitusta vielä muuttaa. Onnistuisi yksiössäkin asuminen kun pieneen olemme tottuneet.

Hetkellisesti kyllä, jos aivan pakko olisi. Varmaan olisi sopu tiukilla mutta kai siitä selvittäisiin. Hankalimmaksi tekisi se, että kun toisella vanhemmalla olisi lepopäiväpäivä työpäivän jälkeen, pitäisi muun perheen olla hiirenhiljaa tai poissa kotoa, että saisi levätä ja palautua rauhassa.

jos on pakko niin on pakko ja silloin onnistuu. Meillä on 5 hlön perhe, että pitäisi varmaan parviratkaisuja viritellä ja sovitella asiat niin, että lapsilla olisi omaakin rauhaa. Tosin usein tuntuu, että aikuiset luulee, että lapset kaipaa omaa rauhaa ja lapset haluaakin olla läjässä. Teinit on sitten tietysti jo oma juttunsa. Meillä lapsista parasta aikaa oli se, kun rempattiin tätä taloa ja asuttiin vaan osassa eli kaikki esim. nukkui samassa huoneessa. En sitten tiedä jos tilanne olisi jatkunut vuosia niin olisiko tullut toisiakin totuuksia. Just juteltiin ja ruotsin risteilyjen parasta antia kuulemma on, kun kaikki nukutaan ahtaasti samassa hytissä.

Totta kai voisin. Kokeiltu 4 hengen veneasumista, tilaa n.puolet tuosta.