Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
13 v tyttö täysin yksin ja masentunut, tuntuu pahalta :(
25.01.2013 |
13 v tyttöni on nyt seiskan alusta asti (ja vähän kutosen lopussakin) ollut aivan yksin. Kaveria ei tunnu löytyvän, koulussa on pari tyttöä jonka kanssa voi välittunneilla olla mutta en muista milloin viimeksi olis kavereita koulun ulkopuolella nähnyt.
Kiusaamistakin on esiintynyt, mutta tyttö ei anna puuttua kun pelkää että muut eivät enää välkilläkään ole hänen kanssaaan. Opettajatkin ovat tämän huomanneet ja yrittäneet puuttua mutta kiusaaminen jatkuu vaan. On haukkumista, lyömistä, tönimistä, matkitaan ja nauretaan, jätetään ulkopuolelle.
Olis edes tämä tytön ainoa murhe, siinäkin olisi jo kestämistä, mutta ei. Olen miehen kanssa eroamassa ja se tietysti kuormittaa. Lisäksi tyttö on todella ujo ja epävarma itsestään, ahdistuu helposti sosiaalisissa tilanteissa ikäistensä kanssa. Aikuisten kanssa pärjää ja on vapautuneempi.
Ongelmat johti sitten viiltelyyn ja nyt tyttö käy joka viikko nuorisopsykiatrian poliklinikalla juttelemassa.
Mitään harrastusta ei tyttö halua ja istuu illat kotona. En tiedä mitä tehdä, keinot on jo vähissä :(
Kommentit (14)
harrastaa jotain yhdessä? Meillä aika yksinäinen 10 v tyttö ja ratkaisuksi olen keksinyt yhteiset harrastukset. Käydään laskettelemassa, uimassa, keilaamassa, elokuvissa, leivotaan, pelataan yhdessä jne. Voisiko harrastus olla jossain kauempana, missä kiusaajia ei ole. Meillä tyttö käy voimistelussa lähikunnassa ja tykkää. Tässä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun on niin arka että pelkää muiden kiusaavan enemmän jos joku sattuu näkemään hänet äidin kanssa. Lisäksi kumpikaan meistä ei niin kauhean sporttisia ole :/ Leivotaan ja tehdään muuta semmosta kyllä yhdessä ja kivaa on. Kaipaisi kuitenkin sitä oman ikäistensä seuraa.
harrastetaan jotain. Sehän on kuin huutaisi pihalla olevansa luuseri.
ongelma on se, että kun asutaan pienessä kunnassa, ei lähellä ole toista koulua. Tunnen olevani umpikujassa tämän asian kanssa.
ap
Ei kannata alistua tilanteeseen. Entä tällainen: tunnetko toisten koululaisten vanhempia? Onnistuisko yhteinen luottamuksellinen keskustelu: tyttösi ja vanhempia ja toisia oppilaita, kuraattorin tai koulupsykologin kanssa sotasuunnitelma tilaisuuteen, jos johonkin tai joihinkin oppilaisiin pystyy vaikuttamaan että pysyisivät tytön rinnalla, se ehkäisisi kiusaamista. Koulun velvollisuus on puuttua totisesti tällaiseen ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuu minusta.
Itse sairastin vakavan masennuksen ja todettiin bipoksi.
Nyt naapurin tytöllä ei ole lupa leikkiä tyttäreni kanssa.
Lapseni on monet itkut itkenyt, että mikä vika hänessä on?
Tuntuu pahalle selvittää omalle lapselle, että äitisi on sairas ja toiset vaan pelkää tätä äidin sairautta niin paljon. Lapseni sanoo minulle, että sä olet äiti ihan normaali äiti.
Niinhän minä olen normaali äiti, paitsi etten käy töissä.
Minun bipouteni oli työnarkomaniaa ja rahan kanssa pelaamista. Ei mitään draamaa tai alkoa tai pettämisiä.
ap liitoutuisi hänen lastaan kiusaavien lasten ja heidän vanhempiensa kanssa? Mä veikkaan, että lapsi kuolisi häpeästä ja häntä kiusattaisiin entistä ankarammin. Ja toiseksi, kuinka moni vanhempi uskoo oikeasti lapsensa kiusaavan? Hyvin harva. Ainahan se menee niin, että ei meidän nico-petteri kiusaa ketää, hän ottaa aina kaikki huomioon jne.
Koulun vaihtoa mäkin suosittelisin, mutta tiedän ettei se ole helppoa ja jos lapsi on ujo, niin vielä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on eron syy? Jos ei väkivalta, alkoholismi tmv vakava syy niin oikeasti: tyttönne viiltelee itseään!!! Ihan oikeasti: tilanne on vakava!!!
Teillä on vanhempina vastuu ensisijaisesti lapsestanne. Miksi olette eroamassa? Miettikää vielä kerran. Se, että teidän eronne menee edes vähäksi aikaa "tauolle" ja mietitte asiaa uudelleen ei varmasti poista tytön ongelmaa mutta se on nyt osa kokonaisuutta ja sen vuoksi asiaa on pakko harkita uudelleen.
muutatte isommalle paikkakunnalle ja tyttö pääsee uuteen kouluun? Jätätte kirjaimellisesti vanhan taakse?
Vai onko siteitä nykyiseen paikkaan, ikääntyneet vanhemmat tms? Hankala ex? Työpaikka?
Nyt asiat puntariin ja tosissaan miettimään mikä painaa vaa'assa enemmäm.
Jos on pakko tohon läpeen jäädä niin sitten kouluun nostamaan kissa pöydälle ja lisää tukitoimia tytölle.
Tiedän ettei lemmikki korvaa kaveria, mutta josko esim koira tai joku muu eläin josta tyttö tykkää veisi pahimman yli? Olisi pakko lenkittää ainakin ?
Tsemppiä joka tapauksessa ja voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastetaan tytön kanssa yhdessä lähikunnissa, jossa ei koulukavereita ja mahdollisia kiusaajia ole.
Toinen vaihtoehto on tosiaan tuo koulun vaihtaminen. Ystäväni tyttö vaihtoi koulua 12-vuotiaana pitkän koulukiusaamisen jälkeen. Kiusaamista oli loppujen lopuksi kestänyt lähes koko ala-asteen ajan. Ongelmat lakkasivat siihen ja sai uudesta koulusta kavereita. Asuvat tosin isohkossa kunnassa ja pystyi vaihtamaan koulua kunnan sisällä. Sai kunnan puolesta koulukyydin, kun uusi koulu oli n. 10 kilometrin päässä, kun vanha oli alle 2 kilometrin päässä. Kaikki keinot vaan käyttöön!
opettajat yrittävät puuttua kiusaamiseen. Nyt on lopetettava "yrittäminen" ja ihan tosissaan _PUUTUTTAVA_ kiusaamiseen. On kertakaikkiaan huolehdittava, että kiusaaminen loppuu kokonaan. Koulun velvollisuus on huolehtia siitä. Jos opettajat ovat kykenemättömiä asiassa, sitten yhteys rehtoriin tai tarvittaessa koulutoimenjohtajaan. Älkää alistuko!
Meillä lapsen alakulo loppui kun kiusaaminen saatiin loppumaan. Toivoa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
murehdi! Todella kurja tilanne. Murrosikä on niin herkkää aikaa ja silloin pitäisi saada sitä omaa jalansijaa:( En tiedä auttaisko se että muutatte toiselle paikkakunnalle. Ehkä. Tärkeintä olis saada tytön itsetunto nousemaan. Olen itse kärsinyt yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta nuoruusikäni, en kuitenkaan viillellyt itseäni, mutta olin muuten itsetuhoinen. Nähkää vaivaa että tyttö löytää hyvän teraputin tuon nuorisopsykiatrian lisäksi; ei mitään kukkahattutätiä vaan sellainen, joka oikeasti herättää tytössä luottamusta ja kunnioitusta. Hyväksytyksi tuleminen kavereiden kesken on tosi tärkeää. Jos heitä ei ole koulussa niin sitten harrastuksiin. Miten olisi kirjeystävät? Jonkun kanssa pitää saada kasvaa yhdessä! En missään nimessä halua teitä syyllistää, koska parhaansa kukin tekee, mut olisko ahdollista teidän nähdä myös vaivaa itsenne kanssa? Pohtia miten tunteet ja tarpeet on teidän perheessä kohdattu, millaisia ovat omat pelkonne, nuoruuden sosiaaliset suhteet ja muu. ja vaikka tytölle ei voi antaa valtaa päättää erosta, laittaisin minä äitinä eron jäihin kunnes lapseni saadaan parempaan kuntoon. Kuten moni sanoikin, tilanne on vakava. Kannattaa rohkeasti kyseenalaistaa asioita ja nähdä ja tehdä muutoksia. Käsittääkseni nuori viiltelee siksi että on niin paha olla. ja fyysinen kipu helpottaa sitä henkistä kipua. Eli kannattaa panostaa siihen, mikä se tytön pohjimmainen paha olo on. En tiedä nuorisoprykiatriasta, kai se voi olla ihan hyvääkin, mutten ihan sen varaan kaikkea laskisi. Tyttö tarvitsee toiveikkuutta. Ja sen että joku jaksaa hänen kanssaan kantaa sen häpeän mitä kaveripiirin hylkääminen aiheuttaa. Se on niin raskas taakka että sitä tuohoaa joka itseään tai muita. Miksi tyttöä kiusataan? Mun vaiekuteni johtuivat pitklti siitä, että vanhempani myös tekivät eroa ja olivat aivan hirveitä toisilleen ja lisäksi molempien sosiaaliset taidot olivat surkeat- ja aina kun yritin itsenäistyä, mokasin jotenkin koska se mitä kotoa opin, sillä ei pärjännyt ystävyyssuhteissa. Voimia!
opettajat yrittävät puuttua kiusaamiseen. Nyt on lopetettava "yrittäminen" ja ihan tosissaan _PUUTUTTAVA_ kiusaamiseen. On kertakaikkiaan huolehdittava, että kiusaaminen loppuu kokonaan. Koulun velvollisuus on huolehtia siitä. Jos opettajat ovat kykenemättömiä asiassa, sitten yhteys rehtoriin tai tarvittaessa koulutoimenjohtajaan. Älkää alistuko!
Meillä lapsen alakulo loppui kun kiusaaminen saatiin loppumaan. Toivoa on!
ja kovat piippuun. Minun luokkatoverini jonka olemusta naurettiin sekä ala-että yläasteella tappoi itsensä 14-vuotiaana. Jos ei kelpaa ihmisille- eli tuossa iässä ikätovereille, ei ole mitään syytä elää. Elämä on toisen ihmiset. Kiusaajille pitäisi tämä kertoa. On hurjaa nostaa asia esille ja varmasti tytölle vaikeaa, mutta jos opettajat ovat viisaita, he voisivat pelastaa tytön tuolla toiminnalla.
Alue: Aihe vapaa
Mulla tytöllä samantyylinen tilanne, väkivaltaa ei sentään ole eivätkä opettajat ole mitään huomanneet.
Se on niin kamalaa ja sydäntä särkevää, kun oma rakas lapsi on NIIN YKSIN! Silloin kun pitäisi olla hauskaa, hivenen vastuutonta, riekkumista kavereiden kanssa, niin lapsi istuukin kotona kaikki illat. Vähemmästäkin sitä tulee epävarmaksi, kun "kaverit" ovat mitä ovat ja jos asuu pienellä paikkakunnalla, niin harrastuksestakaan ei ole kavereiden takia ainakaan hyötyä, koska niissä pyörivät ihan ne samat lapset kuin koulussakin.