Vieläkin tuntuu lapsuus pahalta.

Vanhempani kärsivät mielenterveysongelmista ja joutuivat eläkkeelle jo alta 50v.Sisareni muuttivat pois kotoa jo kun olin vasta 4v.Lapsuuteni oli kamala

Vanhempani eivät tulleet ikinä vanhempainiltoihin,joulu tai kevätjuhliin avoimien ovien päiviin tms.

Taksvärkkipäivinä jouduin aina menemään kouluun koska äiti ei antanut rahaa siihen keräykseen muut olivat kotona ja siivosivat ja saivat raht keräykseen.

Minulla oli vain puusukset muilla tietysti lasikuituiset niistä jouduin naurunalaiseksi.

Äitini vei minut kasvatusneuvolaan 6v-13v asti ja puhui paskaa psykiatrille sain niin kovat lääkkeet että sain lääkkeiden yliannostuksen kun olin 13v ja jouduin sairaalaan.Vanhemmat sanoivat että yritin muka itsemurhaa vaikka äitini syötti pakolla niitä lääkkeitä.

Jouduin pitkäksi aikaa sairaalaan eivät käyneet katsomassa,eivätkä hakeneet viikonloppulomille kun eivät halunneet nähdä minua.

Luokkaretkeä varten eivät antaneet leipoa koska siihen olisi mennyt rahaa vaikka olisin maksanut lapsilisistä aineet.

Miten näistä pääsee yli?