Miksi urheilijatyyppiset lapset tai nuoret eivät lue? Voisiko joku itse kertoa.

Päinvastoin esim. kilpaurheilua harrastavat ovat usein tosi hyviä koulussa. Kunnianhimo lienee ainakin yksi selitys...

ja on sanonut, että ei kiinnostanut lukea, kun urheilu täytti kaiken ajan ja halusi vaan treenata.

Totta tuo mitä joku aiempi sanoi, että on myös niitä jotka on sekä hyviä koulun lukuaineissa että urheilullisia...



Mutta niin itse olin niitä jotka oli tosi hyviä liikunnassa mutta koulu ei kiinnostanut yhtään. Minusta vaan oli jotenkin ahdistavaa edes istua vaan paikallaan ja lukea. En usko että varsinaisesti olen edes "tyhmä" niin ettei aivoissa olisi riittänyt kapasiteettia jossain peruskoulussa menestymiseen, mutta kun minua tympäisi ajatuskin jossain kirjan kanssa kököttämisestä, tai tunnilla pulpetissa rauhallisesti nököttämisestä. Olin kai vain jotenkin liian energinen, liian täynnä halua purkaa energiaani nimenomaan fyysiseen toimintaan.



Enkä kyllä vieläkään voisi kuvitella tekeväni istumatyötä. Pitkästyisin varmasti hengiltä sellaisessa. Minun täytyy saada liikkua, kohdata vaihtelevia tilanteita, käyttää kehoani, että olen tyytyväinen.

Poikani on juuri tuollainen, adhd-tyyppinen, hyvin energinen, vilkas, liikunnallinen. Energiaa pitää purkaa nimenomaan ulospäin.



Jos vertaan itseeni niin olen aina suuntautunut sisäänpäin. ENkä ole ollenkaan liikunnallinen itse.



ap

Esim oman poikani kohdalla kyse on yksinkertaisessti niin vahvasta motorisesta levottomuudesta, että ei vaan pysty istumaan paikallaan ja lukemaan. Meidän pojan kanssa on jo pakko lähteä kävelylle, jos hänelle haluaa selittää jotain mikä on pakko ymmärtää.



Mutta ilmiö voi laantua iän kasvaessa. Mieheni oli samanlainen nuorena, mutta kolmikymppisenä luki jo paljon.

Minä olen urheilijatyypppi, päästötodistuksen keskiarvo yli ysin, mieheni on urheilijatyyppi, keskiarvo yli kasin. Kaksi lasta samoinkin urheilijatyyppejä, pojan keskiarvo yli ysin ja samaa luokka tulee olemaan tyttärenkin.

ja nörttilapset puolestaan alkavat liikkua keski-ikäisinä. Roolit vaihtuvat iän mukana.

Poikani on juuri tuollainen, adhd-tyyppinen, hyvin energinen, vilkas, liikunnallinen. Energiaa pitää purkaa nimenomaan ulospäin.

Jos vertaan itseeni niin olen aina suuntautunut sisäänpäin. ENkä ole ollenkaan liikunnallinen itse.

ap

Itse en ajattele että kyseessä olisi mikään vika, vaan yksilöllinen ominaisuus, josta osin on tullut ihmisille ongelma nykyajan odotusten takia. Jossain toisena aikakautena, sanotaanko vaikka kun ihminen oli keräilijä-metsästäjä tai maanviljelysaikaankin, taipumus olla fyysisesti energinen ja aktiivinen olisi ollut pelkkää plussaa. Nyt taas kun eniten arvostetaan lukemista ja pään sisällä tehtyä työtä, moni kokee ongelmaksi jos ei ole "lukuihminen". Jotkut jopa on sitä mieltä, että pitäisi lääkitä ADHD-lääkkein tällaiset tapaukset enemmän nykyaikaan sopiviksi, mitä itse ehdottomasti vastustan - minusta se on väkivaltaa kaltaisteni yksilöllisyyttä kohtaan.

Oikeastihan se ainoa ongelma on nykyajan arvostukset, ei mikään muu. Joillekin varsinkin erilaisille vanhemmille on kova ongelma, jos heidän lapsensa ei valitse arvostettua akateemista tai muuta lukemista vaativaa uraa. Omat vanhempanikin ovat insinöörejä ja aivan erilaisia kuin minä, eivätkä jotenkin ollenkaan voineet ymmärtää että elämässä voi pärjätä hyvin ja olla onnellinen vaikka olisikin pelkkä "amis". Mä olen täysin sinut oman elämäntieni kanssa enkä toivo ollenkaan että olisin ollut toisenlainen. Myös meitä fyysisen työn tekijöitä tarvitaan aina, ja se on niiden muiden ongelma jos he haluavat halveksivasti leimata paskatyön tekijöiksi ja duunareiksi meidät. Kuitenkin sitten tarvitsevat palveluksiamme välillä vaikka niin ollaan ylimielisiä ;-)

jotka lukevat oikeastaan vain pakottamalla. Älykkyyden kanssa tällä ei minusta ole mitään tekemistä, molemmat ovat tosi hyviä koulussa, alle ysin numeroita ei meillä ole vielä nähty. Molemmat harrastavat (fudista, sählyä, jumppaa, jääkiekkoa) viisi kertaa viikossa.



Mutta lukemaan heitä ei saa millään, varsinkaan isompaa. Hän sanoi, ettei vaan tykkää lukea, kerran myös, että on tylsää istua hiljaa paikallaan...

Toinen onkin vasta ekalla, ja lukuttaito ei vielä niin hyvä, että lukisi oikeasti jotain.

Molemmat ovat pienenmpinä tykänneet tosi paljon, että heille luetaan, päivässä saatettiin lukea 5-10 kirjaa.

Jos koulu loppuu kolmelta, kotona ollaan puoli neljä, läksyt ja välipala ja puoli viisi lähdetään jäähallille, josta kotiudutaan klo 20, niin siinä syödään iltapala ja sänkyyn. Missä välissä tuossa jotain lukee kolmosluokkalainen? Hyvä kun ehtii tehdä läksyt ja syödä. Ja tätä on 4x viikossa. Joskus ois ihan kiva vaikka rakennella legoilla tai nähdä kavereita. Mutt akyllä meilläe tuo sama poika pärjää lukuaineissa erittäin hyvin, ympäristöopin ja uskonnoonkokeista tulee käytännössä pelkkiä kymppejä ihan ilman lukemistakin, riittää kun on hyvä muisti ja kuuntelee tunnilla. Riittää siis toistaiseksi.

Minulla on paljon opiskelijoita, jotka ovat sekä urheilullisia että lukuhaluisia. Lukuharrastus viriää yleensä kodin mallin ja tuen avulla. Koulu toki tukee tässä, samoin kirjasto. Itsestään se ei yleensä tapahdu, vaan tarvitaan aikuisten panosta. Oma poikani on innokas urheilija, mutta lukee kyllä myös. Ei aina sitä, mitä toivoisin, mutta jotakin kuitenkin.

Myöhemmin koulussa ei kyllä lukematta menesty.

näitä asioita voisit tiedustella sinua hoitavalta henkilöltä.

joten kannattaa muistaa myös se tyyppi, joka ei ole urheilullinen, ei hyvä koulussa, eikä juuri missään muussakaan.



Sitten kannattaa huomioida ne kellaribändien tulevat starat, jotka eivät jaksa koulua eiväkä liiku.



Sitten kannattaa huomioida ne kitaristit, jotka pelaavat jalkapalloa ja menestyvät koulussa.



Eli ei urheilullisuuden ja koulumenestyksen välillä ole mitään negatiivista yhteyttä. Monet opettajat ovat todenneet, että huomattava osa hyvistä oppilaista harrastaa myös liikuntaa.



Tietenkin, jos jokin mielenkiinnon kohde on tarpeeksi vahva, se vie yksinkertaisesti ajan muulta.



Täysin toinen asia taas on tässäkin ketjussa esiin tulleet ihmiset, joilla jostain syystä on vaikeuksia keskittyä. Nämä eivät viihdy lukemisen parissa siksi, että se edellyttää paikoillaanoloa.



Oscar.

tuohon lisäisin pelireissut. Joita on ollut 2/kk.

Meillä poika kyllä ahmii kirjoja sitten illalla sängyssä. On lukenut tässä kuukauden sisälläkin yli 10 nuortenkirjaa. Hyvää vastapainoa aktiiviliikunnalle.

Koulumenestys kiitettävä.

Jos koulu loppuu kolmelta, kotona ollaan puoli neljä, läksyt ja välipala ja puoli viisi lähdetään jäähallille, josta kotiudutaan klo 20, niin siinä syödään iltapala ja sänkyyn. Missä välissä tuossa jotain lukee kolmosluokkalainen? Hyvä kun ehtii tehdä läksyt ja syödä. Ja tätä on 4x viikossa. Joskus ois ihan kiva vaikka rakennella legoilla tai nähdä kavereita. Mutt akyllä meilläe tuo sama poika pärjää lukuaineissa erittäin hyvin, ympäristöopin ja uskonnoonkokeista tulee käytännössä pelkkiä kymppejä ihan ilman lukemistakin, riittää kun on hyvä muisti ja kuuntelee tunnilla. Riittää siis toistaiseksi.

Jos miettii omaa lajiani, niin suuri osa on korkeakoulutettua väkeä nyt vanhempana. Lukeminen ja koulu sujui itseasiassa paremmin kun oli vastapainona urheiluminen, jaksoi paremmin keskittyä ja olla paikallaan jos muuten oli treenannut kovaa. Nyt vanhempana ei malttais lukea yhtään, eikä urheiltuakaan tulee enää niin usein.



Pitää ottaa erikseen huomioon henkilöt jotka ovat ylivilkkaita tai eivät malta pysyä paikallaan, en usko että he lukisivat vaikka eivät edes olisi urheilutyyppejä.

Jos koulu loppuu kolmelta, kotona ollaan puoli neljä, läksyt ja välipala ja puoli viisi lähdetään jäähallille, josta kotiudutaan klo 20, niin siinä syödään iltapala ja sänkyyn. Missä välissä tuossa jotain lukee kolmosluokkalainen? Hyvä kun ehtii tehdä läksyt ja syödä. Ja tätä on 4x viikossa. Joskus ois ihan kiva vaikka rakennella legoilla tai nähdä kavereita. Mutt akyllä meilläe tuo sama poika pärjää lukuaineissa erittäin hyvin, ympäristöopin ja uskonnoonkokeista tulee käytännössä pelkkiä kymppejä ihan ilman lukemistakin, riittää kun on hyvä muisti ja kuuntelee tunnilla. Riittää siis toistaiseksi.

Meillä on auton takapenkki täynnä kirjoja. Lapset lukevat paljon pelimatkoilla yms.

Pitää ottaa erikseen huomioon henkilöt jotka ovat ylivilkkaita tai eivät malta pysyä paikallaan, en usko että he lukisivat vaikka eivät edes olisi urheilutyyppejä.

Heillä on taipumus ja tarve fyysiseen ilmaisuun, eikä lukeminen tietenkään muuttuisi heille yhtään palkitsevammaksi sillä jos urheilu (ja muu fyysisen toiminnan mahdollisuus) poistettaisiin heidän elämästään. Siinähän vain ahdistuisi ja masentuisi sitten, ei mitään muuta.

Kukaanhan ei väitä että urheilu olisi syy minunlaisteni tyyppien "ei-lukuihmisyyteen", vaan urheilu ja liikunta on seuraus halusta käyttää kehoaan ja toimia fyysisesti aktiivisesti. Se on myös nykyisessä, ainakin kouluiässä kovasti ja kapeakatseisesti vain lukutyyppejä suosivassa maailmassa kaltaisilleni lähes ainoa paikka tuntea olevansa hyvä ja pärjätä. Siksikin urheilusta tulee monelle vilkkaalle tärkeää, kun on kerrankin jotain jossa on hyvä, eikä aina vaan se ongelmalapsi joka on levoton eikä osaa rauhoittua ja keskittyä.

Mutta ei siinä lapsessa mitään ongelmaa ole, vaan hän ei vain ole tällä hetkellä oikein sopiva koulumaailman "muotiin". Onneksi muussa elämässä hän voi löytää paikkansa kyllä, koska ei sentään kaikki työt ole menneet nykyaikanakaan pelkäksi koneen ääressä naputteluksi tai istumatyöksi.

t. 4 & 9

tosi hyviä pointteja. On niitä jotka eivät ole hyviä kummassakaan vaan jossain ihan muussa. Tai sitten eivät erityisen hyviä missään vaan tasaisia kaikessa, jopa huonoja kaikessa. Tai ovat käytännöllisesti suuntautuneita.



Hm, entä jos joku on hyvä rikollisuudessa ja kiinnostunut siitä?

Meillä kotipaikkakunnalla poikien urheiluporukoilla oli hyvin vahva sisäinen hierarkia, josta ei saanut poiketa. Kaikkien piti olla samanlaisia perinteisiä poikatyyppejä, eikä näissä piireissä hyväksytty "homoharrastuksia" kuten lukemista tai muutakaan kulttuuriin viittaavaa. Osittain tästä syystä en itse lapsena siis urheillut, nuo piirit olivat hyvin ahdistavan oloiset.



No, kotipaikkakunnallani nyt muutenkin oli aika juntti meno.