Lue keskustelun säännöt.
Hei oikeasti koiraihmiset: Onko koirat teille samanarvoisia (tai jopa tärkeämpiä) kuin lapsenne?!
10.09.2012 |
Viikonloppuna kahvittelin kahden kaverini kanssa. Toisella lapsia, toisella lapsi ja koira. Tuli puhetta nukkumisjärjestelyistä.
Koiraton kaverini on miettinyt koiran hankintaa, koska lapset sitä kovasti haluaisivat. Koiranomistajakaveri hymähti, että sängyssä voi ainakin tulla ruuhkaa, jos kolmen lapsen kanssa sänkyyn ilmestyy vielä koiranpentu (sanoi tämän siis puoliksi vitsillä). Koiraton kaveri vähän hämmästyi ja tokaisi aika tomerasti, että no eihän se koira sänkyyn tule nukkumaan, sille laitettaisiin oma paikka vaikka aluksi kylppäriin ja sitten esim. olohuoneeseen. Että hän ei kyllä ala koiran kanssa nukkua samassa sängyssä!
Tästä seurasi kiivas keskustelu siitä, miksi lapset saavat eri oikeuksia kuin koirat. Koirallisen mielestä siis lapset ja koirat ovat tällaisessa(kin) asiassa ihan yhtä tärkeitä, molemmilla tulisi olla samat oikeudet!
En vaan voi ymmärtää tällaista ajatusmaailmaa, laittaa nyt koirien, eläinten, hyvinvointi samalle viivalle kuin lasten! Itelläni ei ole minkäänlaisia lemmikkejä, mutta sanoohan sen nyt maalaisjärkikin, että koirat on eläimiä, ei niitä samasteta ihmisiin, ei niiden paikka ole ihmisten rinnalla vaan tulevat "laumassaan" aina ihmisten jälkeen! Koiranomistajakaveriani tällainen ajatusmaailma tuntui loukkaavan kovasti. Tuntui, että lapsi se koira on siinä kuin oikeakin lapsi!
Eikö tässä mennä vähän mönkään koirankasvatuksessa?
Kommentit (125)
Ei, mutta koirani on minulle arvokkaampi kuin jonkun toisen lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koira nukkuu meidän (vanhempien) sängyssä jalkopäässä, lapsi omassa sängyssään.
Silti lapsi on tärkeämpi kuin koira, jos pitäis valita jossakin oikeasti tärkeässä asiassa (kuten että kumman pelastaisi ensin vaikka palavasta talosta).
Meillä on 2 koiraa ja ne todellakin ovat meidän LEMMIKKEJÄ, eivät lapsia. Perheenjäseniä joissakin määrin, mutta lapset menevät aina edelle. Lemmikeillä ei ole mitään asiaa kenenkään makuuhuoneeseen, niille riittää kyllä tilaa muuallakin. Sängylle koirat ei kuulu.
En ikinä ottaisi lastakaan sänkyyni ulkokengät jalassa. En tiedä mitään ällöttävämpää kuin ihmiset, jotka ottavat koirat sänkyyn. Koirat kun pyörivät käytännössä toistensa ulosteissa aina ulkoillessaan...
Meillä koirat eivät pääse sohvallekaan, samoista hygieniasyistä. Niillä ei ole pääsyä edes kaikkiin huoneisiin. Joten en todellakaan ole näitä koiranomistajia, joiden mielestä koira on täysivaltainen perheenjäsen, vaikka koiristani pidänkin.
Ei, mutta koirani on minulle arvokkaampi kuin jonkun toisen lapset.
Sinun mielipiteelläsi ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koirat ja ihmiset on samanarvoisia. Minä en ymmärrä ollenkaan sellaista elävien olentojen arvottamista eläinlajin mukaan.
Sen sijaan toki erilajisia lauman jäseniä täytyy kohdella sen mukaan mikä niille on sopivaa, samoin kuin eri ikäisiä ihmisiäkin täytyy kohdella eri tavalla heidän kykyjensä mukaan. En esim. anna lapsen päättää raha-asioidemme hoidosta koska heillä ei siihen ole vielä kykyjä, enkä ajaa autoa, vaikka he tasa-arvoisia aikuisten kanssa ovatkin. Samoin koirat ei itse määrää mitä ja kuinka paljon syövät tms.
Mutta tuohon nyt on jokaisen perheen oma asia toki että nukkuuko koirat sängyssä vai ei. Mitään pahaa siinä ei ole jos nukkuu, eikä siinäkään jos ei nuku. Kumpaankin tapaan eläimet ja ihmiset tottuvat. Meillä nukkuu 3 koiraa vanhempien sängyssä ja 1 vanha koira esikoisemme sängyssä. Ei siinä ole kyse siitä että koirien pitäisi saada samat "oikeudet" kuin ihmisten vaan siitä että me nautimme koirien kanssa nukkumisesta! Ne on suloisia siinä tuhistessaan ja lämmittäessään mukavasti. Ne jotka kokevat toisin toki opettavat koiransa nukkumaan lattialla tai omissa pedeissään.
Ja mitä tulee tuohon väitteeseen että koirat tulevat laumassa ihmisten jälkeen. Yleensä ottaen koirat eivät pidä ihmisiä laumaansa kuuluvina eivätkä selvittele tai pidä yllä arvojärjestyskäsityksiä näiden suhteen. Esim. meillä koirilla kyllä selvästi on keskenään arvojärjestykseen liittyviä käytöksiä ja kiipimistäkin, mutta ihmisiä kohtaan ne eivät koskaan osoita mitään sellaisia eleitä. Ja pikkulapsia nyt koirat ei toki pidä itseään "ylempinä", eikä se olisi toivottavaakaan, paras on jos koirat suhtautuu niihin oman lauman suojeltavina pentuina.
Ei, mutta koirani on minulle arvokkaampi kuin jonkun toisen lapset.
Kyllä minun koirani lopetettaisiin, jos se purisi lasta, oli sitten kenen lapsi tahansa. Ja lapsen pelastaisin ennen koiraani, oli kenen lapsi tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sentään on tervejärkistä porukkaa...
Kyseinen keskustelu meni niinkin pitkälle, että kaverit väittelivät rahankäytöstä: jos rahaa ei ole paljoa, miten se jaetaan koirien ja lasten tarpeiden kesken. Koiranhankintaa miettivä kaverini sanoi, että koira saa pärjätä tiukassa tilanteessa isäntäväen ruokien jämillä, eli jos rahaa on vähän, sitä ei tuhlata kalliisiin erikoisruokiin ja koiran varusteisiin jne. Toinen kaverini oli ihan kauhistunut, että eihän kukaan lapselleenkaan syöttäisi mitään jämäruokia, vaan aina parasta, mitä vaan voi hankkia. Eli tässäkin lapsi ja koira samanarvoisia!
Itse kuuntelin vähän sivusta hiljaa mielessäni kummastellen koirallisen kaverini ajatusmaailmaa. Mietin jo, että onko tämä kovinkin tavallista koiraihmisten keskuudessa... Että hurahtaako siihen koiraharrastukseen aina noin totaalisesti.
ap
Meillä koirat ja ihmiset on samanarvoisia. Minä en ymmärrä ollenkaan sellaista elävien olentojen arvottamista eläinlajin mukaan.
Sen sijaan toki erilajisia lauman jäseniä täytyy kohdella sen mukaan mikä niille on sopivaa, samoin kuin eri ikäisiä ihmisiäkin täytyy kohdella eri tavalla heidän kykyjensä mukaan. En esim. anna lapsen päättää raha-asioidemme hoidosta koska heillä ei siihen ole vielä kykyjä, enkä ajaa autoa, vaikka he tasa-arvoisia aikuisten kanssa ovatkin. Samoin koirat ei itse määrää mitä ja kuinka paljon syövät tms.
Mutta tuohon nyt on jokaisen perheen oma asia toki että nukkuuko koirat sängyssä vai ei. Mitään pahaa siinä ei ole jos nukkuu, eikä siinäkään jos ei nuku. Kumpaankin tapaan eläimet ja ihmiset tottuvat. Meillä nukkuu 3 koiraa vanhempien sängyssä ja 1 vanha koira esikoisemme sängyssä. Ei siinä ole kyse siitä että koirien pitäisi saada samat "oikeudet" kuin ihmisten vaan siitä että me nautimme koirien kanssa nukkumisesta! Ne on suloisia siinä tuhistessaan ja lämmittäessään mukavasti. Ne jotka kokevat toisin toki opettavat koiransa nukkumaan lattialla tai omissa pedeissään.
Ja mitä tulee tuohon väitteeseen että koirat tulevat laumassa ihmisten jälkeen. Yleensä ottaen koirat eivät pidä ihmisiä laumaansa kuuluvina eivätkä selvittele tai pidä yllä arvojärjestyskäsityksiä näiden suhteen. Esim. meillä koirilla kyllä selvästi on keskenään arvojärjestykseen liittyviä käytöksiä ja kiipimistäkin, mutta ihmisiä kohtaan ne eivät koskaan osoita mitään sellaisia eleitä. Ja pikkulapsia nyt koirat ei toki pidä itseään "ylempinä", eikä se olisi toivottavaakaan, paras on jos koirat suhtautuu niihin oman lauman suojeltavina pentuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapset ovat LAPSIA eli ihmisiä. Ihminen on AINA eläimen yläpuolella. Tietysti nyt voi saivarrella siitä että onko joku rapajuoppo tai narkki arvokkaampi kuin oma rotukoira, no eipä nyt saivarrella.Ihmisiä nekin-lain mukaan.
MUTTA koira on laumassa samanveroine jäsen kuin ihmiset-vaikka sillä on koiran paikka johon ei kuulu samoja oikeuksia kuin ihmisille. KOira on myös 100% ihmistn armoilla, joten moni asia menee siis tavalla tai toisella sen ehdoilla. IHmiset tuntuvat sekoittavan asiat toisiinsa;
1. Koiran pitää saada olla koira ja se on onnellinen vain lauman alimpana jäsenenä. Koira on iloinen ja rento kun sen ei tarvitse ottaa vastuuta. Se myös rakastaa selkeitä rajoja (vähän niin kuin lapsi siis:))
2. KOira ja varsinkin pentu on avuton, ihmisten armoilla; se tarvitsee laumansa hyväksynnän, turvan, rakkauden. Eli sille pitää olla tarpeeksi suuri paikka perheessä niin asunnossa kuin sydämessä. KOiran ovat poikkeus eläinkunnassa- yksikään muu laji ei ole evoluution tuloksena sopeutunut tulkitsemaan toista lajia niin hienovireisesti kuin koira ihmistä. Sitä on siis kohdeltava hyvin ja hellästi.
Siis koiran on oltava TÄRKEÄ mutta myös KOIRA- lauman alin jäsen. Sekä koira että lapset tarvitsevat oikeudenmukaisen ja tunneälyisen JOHTAJAN.
Se että nostaa koiran itsessään jalustalle tai lastensa ohi on kyllä mielenhäiriö. Mutta koiran ajatteleminen joksikin avottomaksi ja tunteettomaksi olennoksi on myös häiriö. Lapsen kun kasvattaa huonosti, ne voi potkaista kadulle muita häiriköimään, mutta huono koirankasvatus on jatkuva käyntikortti huonosta koirankasvattajasta:)
Meillä koiralla on koiran paikka mm niin ettei sillä ole asiaa sänkyyn. ja kulkee ovista viimeisenä, jonon jatkona. Ihana, onnellinen koira on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. meillä koirilla kyllä selvästi on keskenään arvojärjestykseen liittyviä käytöksiä ja kiipimistäkin, mutta ihmisiä kohtaan ne eivät koskaan osoita mitään sellaisia eleitä.
Mutta eikö tämä kerro siitä, että teidän koiranne ymmärtävät paikkansa laumassaan? Ymmärtävät (aikuisten) ihmisten olevan laumanjohtajia eivätkä siis kapinoi arvojärjestystä vastaan? Minä pidän tätä siis onnistuneena koirankasvatuksena.
ap
ja lapset ovat LAPSIA eli ihmisiä. Ihminen on AINA eläimen yläpuolella. Tietysti nyt voi saivarrella siitä että onko joku rapajuoppo tai narkki arvokkaampi kuin oma rotukoira, no eipä nyt saivarrella.Ihmisiä nekin-lain mukaan.
ihminen ja laumaeläimenä koiran paikka on ihmislaumassa jonon viimeinen, mutta jokainen ihminen, koira kuin lintukin on TASAVERTAINEN. Yksikään luojanluoma ei ole vähempiarvoinen kuin toinen . Toisilla vain on ymmärrys tästä, toisilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sentään on tervejärkistä porukkaa...
Kyseinen keskustelu meni niinkin pitkälle, että kaverit väittelivät rahankäytöstä: jos rahaa ei ole paljoa, miten se jaetaan koirien ja lasten tarpeiden kesken. Koiranhankintaa miettivä kaverini sanoi, että koira saa pärjätä tiukassa tilanteessa isäntäväen ruokien jämillä, eli jos rahaa on vähän, sitä ei tuhlata kalliisiin erikoisruokiin ja koiran varusteisiin jne. Toinen kaverini oli ihan kauhistunut, että eihän kukaan lapselleenkaan syöttäisi mitään jämäruokia, vaan aina parasta, mitä vaan voi hankkia. Eli tässäkin lapsi ja koira samanarvoisia!
ap
Ymmärrän toki ettei esimerkiksi uusia varusteita osteta koiralle kun rahasta on tiukkaa, mutta kyllä perusruokinta ja esimerkiksi tarpeelliset eläinläkäärikäynnit olisi hoidettava asiallisesti. Jos ei ole varaa, ja tilanteesta näyttää tulevan pitkällinen, ehkä koiralle on löydettävä toinen koti.
Meinaan mikään ihmisruokien jämäruokavalio ei ole koiralle pitkän päälle ollenkaan terveellinen ja hyvä, ja varsinkin kasvavalla koiralla se aiheuttaa usein epätasapainoisen kalsium-fosforisuhteen tms takia kasvuhäiriöitä. Aikuinen koira kestää kauemman tuollaista koiralle erittäin epäsopivaakin ruokaa tosin mutta kyllä jos pitkään niin on niin pitäisi lisätä siihen ihmisruokaan kivennäisainelisää päivittäin. Ei koira ole mikään jätemylly vaan lihansyöjäeläin, jolla on lajille ominaiset ravinnetarpeensa!
Täällä sentään on tervejärkistä porukkaa...
Kyseinen keskustelu meni niinkin pitkälle, että kaverit väittelivät rahankäytöstä: jos rahaa ei ole paljoa, miten se jaetaan koirien ja lasten tarpeiden kesken. Koiranhankintaa miettivä kaverini sanoi, että koira saa pärjätä tiukassa tilanteessa isäntäväen ruokien jämillä, eli jos rahaa on vähän, sitä ei tuhlata kalliisiin erikoisruokiin ja koiran varusteisiin jne. Toinen kaverini oli ihan kauhistunut, että eihän kukaan lapselleenkaan syöttäisi mitään jämäruokia, vaan aina parasta, mitä vaan voi hankkia. Eli tässäkin lapsi ja koira samanarvoisia!
Itse kuuntelin vähän sivusta hiljaa mielessäni kummastellen koirallisen kaverini ajatusmaailmaa. Mietin jo, että onko tämä kovinkin tavallista koiraihmisten keskuudessa... Että hurahtaako siihen koiraharrastukseen aina noin totaalisesti.
ap
Kuten ihmistenkin. Koiralle sopivaa ruokaa ei ole pelkästään ruoantähteet, jo ihan siitä syystä, että koira tarvitsee enemmän proteiinia ja rasvaa, hiilareita vähemmän.
Meillä on koiria ja lapsia. Ikinä ei ole tarvinnut miettiä järjestystä niiden välillä. Molempien pitää kunnioittaa toisiaan, kaikilla on mahdollisuus omaa rauhaan ja ketään ei saa kiusata. Lapset meillä ovat aina nukkuneet omissa sängyissään ja koirat vanhempien kanssa.
Koirat ja ihmiset ovat eri lajia, joten ne eivät muodosta yhtä laumaa.
mennee ehdottomasti omat koirani toisten lasten edelle, ei tarvitse edes kahta kertaa miettiä, enkä ruoski tästä itseäni
Minullekin on taatusti omat koirat tärkeämpiä kuin muiden ihmisten lapset, vaikka en koiriani "ihmisinä" pidäkään ja ne eivät nuku sängyssä. Olen vaan niin SAIRAS luonteeltani. Mielestäni ihmiset ovat eläimiä siinä kun muutkin eläimet, eivät ihmiset ole mitenkään ylempiarvoisia. Ja lisäksi pidän omia perheenjäseniäni tärkeämpinä kuin vieraita ihmisiä, ensin pelastaisin palavasta talosta omat lapseni ja lemmikkini, sitten vasta vieraat ihmiset.
Esim. meillä koirilla kyllä selvästi on keskenään arvojärjestykseen liittyviä käytöksiä ja kiipimistäkin, mutta ihmisiä kohtaan ne eivät koskaan osoita mitään sellaisia eleitä.Mutta eikö tämä kerro siitä, että teidän koiranne ymmärtävät paikkansa laumassaan? Ymmärtävät (aikuisten) ihmisten olevan laumanjohtajia eivätkä siis kapinoi arvojärjestystä vastaan? Minä pidän tätä siis onnistuneena koirankasvatuksena.
ap
se onnistunutta koirankasvatusta toki on, mutta eri asia haluaako asiaa tulkita sen laumajärjestysteorian kautta, joka on muodostettu vankeudessa elävien susien käytöstä tarkkailemalla ja jonka soveltuvuus kotikoiran ja ihmisen suhteeseen on varsin kyseenalainen.
Mutta se nyt on lähinnä teoreettinen kysymys että tulkitseeko asian laumajärjestysteorian kautta, käytännössä pääasia on että ihmiset osaavat saada koiransa käyttäytymään kuten toivovat eikä ongelmia esiinny. Toisinaan johtajuusteoriaan uskominen kyllä johtaa epämiellyttäviin lopputuloksiin, jos ihminen uskoo että koiran ongelmakäytökset katoavat esim. selättämällä ja alistamalla, kun tosiasiassa sellainen ei koiralle mitään opeta vaan ne halutut käytökset pitäisi sille ihan viitsiä kouluttaa.
Itse käytän palkkioihin ja ehdollistamiseen perustuvaa positiivisen vahvistamisen menetelmää kouluttamisessa - sitä samaa mitä esim. delfiinien koulutuksessa käytetään. Se toimii erinomaisen hyvin myös ns. miellyttämishaluttomiin ja itsenäisiin rotuihin joita omat koirammekin ovat, sillä koiran motivaatio rakennetaan siinä sen oman hyödyn kautta, ei sen kautta että koiran pitäisi itsestään haluta totella ihmistä tai tehdä jotain tämän kanssa.
t. kasvattaja
Koiranhankintaa miettivällä kaverilla ei siis rahasta niin tiukkaa, etteikö koira saisi asianmukaista ravintoa, jos sellaisen hankkisivat. Keskustelu vaan meni tällaisiin äärijuttuihin, JOS joskus pitäisi tinkiä jonkun hyvinvoinnista, niin kenen hyvinvoinnista silloin tingittäisiin. Ja tästä esimerkkinä tämä ruokajuttu. Tässäkin vaan huomasi tämän eron arvomaailmoissa.
Te, joilla omat koirat menee toisten lapsien edelle: teillä ei varmaan ole omia lapsia? Eli olisiko tässä kyse siitä, että koirat ovat teillä "korvaamassa" lasta ja siksi ajattelette noin?
ap
tai edes yhtä tärkeä kuin lapsi!
Mutta sen verran kommentoin, ettei koiranpentua kyllä kannata panna aluksi kylppäriin nukkumaan, kyllä sen pitää saada nukkua lähellä isäntäväkeä. Pentu on aika turvaton yksin.