Lue keskustelun säännöt.
Apua erikoiseen ongelmaan? Katkeruudesta kyse...
10.09.2012 |
Olen tässä tiedostanut että olen äärimmäisen katkera enkä osaa muutta ajattelutapaani, nyt kuitenkin haluaisin päästä tästä eroon ja vihdoin hyväksyä sen etten tule koskaan elämään sellaista elämää kuin olisin halunnut, että asiat ei vain mene niin kuin olin aikanaan suunnitellut että en pysty kaikkea kontrolloimaan jne...
No lyhyesti, olen valinnut itselleni miehen joka ei osaa nikkaroida ja on äärimmäisen laiska, nämä asiat ikävä kyllä selvinnyt vasta muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen kun muutimme omakotitaloon ja perustimme perheen, kaksin asuessamme kerrostalossa ei tälläisiä asioita tullut ilmi koska elämä sellaisessa on niin erilaista.
No, jokatapauksessa olen äärimmäisen katkera siitä että mies on sellainen laiskamato ja nyt asumme miehen sukulaisen naapurissa jossa eletään tasan sellaista elämää (ulospäin näyttää siltä) kuin minä haluaisin, mua ahdistaa suunnattomasti kun nään näitä ihmisiä ja niden elämää, pitäisikö mun nyt sitten lakata käymästä siellä ja olemasta heidän kanssa tekemisissä että en joka kerta olisi aivan raivona kun taas nään heidän elämää.
Koska mieheni ei siitä muuksi muutu ja eroa en halua ottaa.
Itsellä on sellainen olo että kun en nää muiden ihanaa elämää niin en silloin tule katkeraksi ja vihaiseksi ja olen tyytyväinen siihen mitä itsellä on tällä hetkellä.
Mutta jos käyn kaverien luona jossa on osallistuva mies joka huomio myös perheen niin olen sen jälkeen pitkään todella ahdistunut ja vihainen.
Juu, tulipa tosi lyhyesti... =)
Kommentit (31)
Vai haluisitko, että miehesi olisi sellainen yleispuuhastelija, jolla koko ajan joku projeksi meneillään.
ITse olisin huolissani vain roikkuvista pakollisista hommista. Sanoisin varmaan miehelle, että jos se ei niitä tee, palkkaan jonkun tekemään ja maksatan sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa juuri sellaiselta ongelmalta, että jos yhtäkkiä miehesi oppisikin nikkaroimaan, alkaisit olla katkera jostain toisesta asiasta.
Itse asiassa oma mieheni on sellainen, miltä sinä tuon tekstisi perusteella vaikutat. Aina on jokin kamalan "paha" ongelma elämässämme ja/tai parisuhteessamme, ja sitten kun näen kovasti vaivaa ja korjaan sen, hän keksii heti tilalle uuden. Mieheni kadehtii kaikkea, mitä näkee muilla olevan, eikä ymmärrä ottaa huomioon kokonaisuutta: näillä muilla on yleensä kokonaisuutta arvioiden _vähemmän_ niitä mieheni haluamia asioita! Silti hän kadehtii ja stressaa, kun meillä ei ole sitä tai tätä yksittäistä asiaa, joka jollakulla toisella on.
Olen alkanut tosissani pelätä, että koko elämämme menee muita kadehtiessa. Elämästähän olisi hyvä pystyä nauttimaan prosessina, eikä niin että ollaan katkeria ja ahdistuneita niin kauan kuin on yksikin asia, joka voisi olla paremmin. Ainahan sellainen asia löytyy!
Enpä osaa neuvoa, miten tuosta pääsisi eroon. Mutta jään tarkkailemaan ketjua siltä varalta, että saisin täältä miehellenikin hyviä vinkkejä.
Tsemppiä teille!
Mulla on yksi ystävä, jonka kanssa meillä on valitettavasti menossa välit poikki, koska hän on todella katkera. Hän on tosi raskasta seuraa ja passiivis-aggressiivinen, vittumainen ja piikittelevä.
Hän on myöntänyt itse asian ääneen. Hän on katkera, että heillä tuli avioero ja elää nyt lähiössä yksinhuoltajana eikä ex mies ole juurikaan kiinnostunut yhteisestä lapsesta.
En jaksa enää nähdä ystävääni ja olla ymmärtämässä hänen outoja mielenliikkeitä.
Yritä ap keskittyä hyvään ja positiiviseen tai huomaat olevasi itse kohta yksinäsi.
ajattelin tyhmänä että osaa myös sitä sitten rempata, mutta eipä osaa eikä sillä ole rahaa sitä teettää kellään muulla koska on lopun ikäänsä velkavankeudessa konkkaan menneen firmansa myötä.
MEillä on piha ihan riipin raapin ja remontit kesken, on hänellä ihmisiä jotka voisi tulla häntä auttamaan ja neuvomaan miten tehdään mutta en tiesä miksi ei pyydä, kai se on noloa pyytää apua... neljä vuotta remontit ja piha ollut kesken, naapuriin nousee joka vuosi uutta ulkorakennusta ja huvimajaa, meillä ei mies saa aikaiseksi muuta kun kaverien autojen korjauksia...
Ei lähde kävelylle kun paikat sattuu ja aina sillä on joku paikka kipeenä, me käydään homeisessa kylmässä kylppärissä kun mies ei saa uutta valmiiksi vaikka kaikki tarvikkeet ja aineet on valmiina hommattuna.
Kaikki on vaan siitä kiinni että mies ottas oikeesti itseään niskasta kiinni ja tekis, siinä sitä piristyis pikku hioljaa vaikka alussa se vaikeelta tuntuiskin.
Minä räjähdän tasisin väliajoin kun menetän hermoni saamattomuuteen ja tekemättömyyteen, itse kun olen luonteeltani aivan päin vastainen, jos aloitetaan joku homma se tehdään ensin ja sloitetaan vasta sitten suraavaa, miehellä on jotain 10 hommaa kerralla mitä koittaa hoitaa samaan aikaan.
Joka tapauksessa mulla on monta ystävää jotka on rakentanut kokonaisen talon tässä kahden vuoden sisällä, meillä on kohta 5 vuotta tehty yhtä saatanan kylpyhuonetta.
Joku kysyi että mieti mitä hyvää miehessä on, no,
ainakin se että se
- ei pakota mua töihin vaan saan olla lasten kanssa kotona jos itse haluaisin.
- on kiltti, ei ryyppää eikä hakkaa tms...
- osaa korjata autoja
siinä nyt ne mitä nopeesti tuli mieleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai muutatte takaisin kerrostaloon ennen kuin talo mätänee niille sijoilleen.
Ei minunkaan mieheni mikään supernikkaroija ole ollut, mutta minä en myöskään ole odottanut että MIEHEN pitää rakentaa sitä sun tätä koska MINÄ haluan että sellaisia rakennellaan.
Olenkin siis itse rakennellut meille yhtä sun toista kivaa omien toiveideni mukaan. Miestä olen pyytänyt auttamaan jonkin tietyn toimenpiteen tekemisessä, jos itselläni ei ole riittänyt voimat tai hommaan on tarvittu useampi ihminen. Olen kyllä aina kertoillut miehelle suunnitelmistani, jotta hänkin pääsee sanomaan mielipiteensä, mutta itse olen ottanut niiden toteuttamisesta vastuun. Mies on yleensä osallistunut kuluihin.
Kerran sitten suunnittelin erästä betonivalutyötä, jolloin mies päätti että minusta ei ole sen toteuttajaksi, ja ryhtyi itse hommiin. Minä taaskin suunnittelin, mies toteutti. Ja kyllä tulikin todella upea lopputulos, enkä varmaan olisikaan siihen itse yksin pystynyt. Mutta missään vaiheessa en vaatinut enkä edes pyytänyt miestä tekemään yhtään mitään!
Minusta sen osapuolen, jonka mielestä jotain pitää tehdä, pitää myös itse ottaa vastuu toteutuksesta. Ei toiselta voi odottaa noin isoja panostuksia harrastustoimintaan, jos hän ei itse ole riittävän kiinnostunut.
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan mieheni mikään supernikkaroija ole ollut, mutta minä en myöskään ole odottanut että MIEHEN pitää rakentaa sitä sun tätä koska MINÄ haluan että sellaisia rakennellaan.
Olenkin siis itse rakennellut meille yhtä sun toista kivaa omien toiveideni mukaan. Miestä olen pyytänyt auttamaan jonkin tietyn toimenpiteen tekemisessä, jos itselläni ei ole riittänyt voimat tai hommaan on tarvittu useampi ihminen. Olen kyllä aina kertoillut miehelle suunnitelmistani, jotta hänkin pääsee sanomaan mielipiteensä, mutta itse olen ottanut niiden toteuttamisesta vastuun. Mies on yleensä osallistunut kuluihin.
Kerran sitten suunnittelin erästä betonivalutyötä, jolloin mies päätti että minusta ei ole sen toteuttajaksi, ja ryhtyi itse hommiin. Minä taaskin suunnittelin, mies toteutti. Ja kyllä tulikin todella upea lopputulos, enkä varmaan olisikaan siihen itse yksin pystynyt. Mutta missään vaiheessa en vaatinut enkä edes pyytänyt miestä tekemään yhtään mitään!
Minusta sen osapuolen, jonka mielestä jotain pitää tehdä, pitää myös itse ottaa vastuu toteutuksesta. Ei toiselta voi odottaa noin isoja panostuksia harrastustoimintaan, jos hän ei itse ole riittävän kiinnostunut.
t. 5
Aloita ap vaikka siitä kylppäristä. Ei pitäisi olla sulle liian iso homma tehtäväksi vaikka yksin, vähän kerrallaan. Luultavasti miehesi innostuu kyllä osallistumaan, jos hänen ei tarvitse ottaa itse vastuuta projektista, kun paikalla alkaa olla ns. "tekemisen meininkiä". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voisi alkaa opetella ne remppahommat. Toki ne omaa osaamista vaativat, mutta eivät sentään mitään ylivoimaisen vaikeaa tai mahdotonta ole normaalille, keskitasoisen älykkyyden omaavalle - jos vain on kiinnostusta ja mielenkiintoa, Jos vaan saa sen hanurinsa ylös ja ryhtyy hommiin.
Ap.ta ei siis niinkään raivostuta se, ettei mies ole mikään teen-sen-itse-nikkaroija, vaan se, että mies on saamaton ja patalaiska, ja talo, josta piti tulla koti, on keskeneräinen, remontti kesken, kaikki rempallaan ja täten epäviihtyistä.
Ap.n mies siis lähti toteuttamaan jotain unelmaa, mutta ei tajunnut, että se vaatisi myös jotain häneltä itseltäänkin. Ettei se ole niinkuin lapsena, missä vain otti ja nautti kun muut, aikuiset, teki.
Tuttu tunne. En tiedä mitä unelmaa oma mieheni lähti toteuttamaan, kun osti ison ok.talon pikkukylästä ... mutta remontti jäi minulle, minä kun sen osaan tehdä ja olen aikaansaavempi, enkä jaksanut asua ja olla talossa, jossa on kaikki kesken.
Meillä talo meni myyntiin.
Ei se mitään, että mies kokeili miltä omakotitasuminen ja maaseutu tuntuu, mutta kuviossa on mukana vaimo, ja lapset. Mies on pyörähtänyt taas jaloilleen, lapset prosessoi menetystä, minä olen katkera ja vihainen, että olen tuhlannut rahaa ja aikaa turhaan.
Ap.lle suosittelen, että kirjoitat listan siitä, mitä kaikkea vähintään pitäisi tehdä, että talosta tulisi viihtyisä koti.
Kysy mieheltä, aikooko hän opetella nämä tekemään, aikooko hän saada tästä kodin, jossa kaikilla on hyvä olla.
Homma pitää alkaa heti, ei ensi vuonna, vaan heti.
Jos mies jaagaa eikä tartu toimeen, tai on "en tiedä" tapaus, sano, että talo myydään ja muutatte rivitaloon. sinä Saat takapihan mutta työmäärä ei ole niin iso eikä miehen tarvitse tehdä mitään.
Miehesi ei ole tajunnut, ettei hänestä ole omakotitaloon. Ja kun nyt asuu, ja tajuaa, ei halua myöntää koska myöntäisi oman vajavuutensa ja oman virheensä.
itselläni on myös katkeruus ongelma. Minä olen aina toivonut itselleni tytärtä, mutta en sellaista koskaan saanut. Minulla on neljä ihanaa poikaa. Mutta katkeruus siitä, että muut saavat tyttäriä on niin suuri, että en enää käy kylässä tietyillä ystävilläni. Sellaisilla jotka ovat myös toivoneet tyttäriä ja ovat niitä myös saaneet. En vaan pysty, sillä olen niin surullinen niiden kyläilyiden jälkeen aina monta päivää. Olen myöskin todennut, että jos vaan saisin asustella tämän oman ihanan perheeni kanssa ja olla näkemättä muita, niin minulla ei olisi mitään hätää. Mutta heti jos näen niitä perheitä jotka ovat saaneet sen misitä minä olen vaan unelmoinut, hajoan, katkeroidun ja murrun.
Uskon, että tämä menee ajan kanssa ohitse. Viimeistään sitten kun kavereiden tytöt on ärsyttäviä teini-pissiksiä, niin voin kyläillä jälleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalossa on pakko nikkaroida ja varsinkin vanhassa sellaisessa.
Ap.n mies siis lähti toteuttamaan jotain unelmaa, mutta ei tajunnut, että se vaatisi myös jotain häneltä itseltäänkin. Ettei se ole niinkuin lapsena, missä vain otti ja nautti kun muut, aikuiset, teki.
Minusta taas ap vaikuttaa pikkulapselta, joka on pettynyt siihen että _mies_ ei toteuta hänen omakotitalounelmaansa, ja _miehellä_ ei ole varaa myöskään maksaa siitä että joku muu toteuttaisi. Missä ap:n oma osuu? Mitä hän itse on ajatellut tehdä asian eteen?
Voi olla että käsitin väärinkin, mutta miehen saamattomuudesta ap kuitenkin aloituksessaan puhuu, ikään kuin olisi yksinomaan miehen tehtävä laittaa kotia kuntoon ja/tai rahoittaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse kylppäri- ja muita kostean tilan remontteja, ellei ole alan ammattilainen. Tulisi aika varma homeloukku.
Mun mielestäni vaikuttaa siltä, että miehesi saattaisi olla vähän masentunut siitä konkurssista ja sä et ymmärrä häntä. Vaikuttaa tuollainen saamattomuus ja monen jutun aloittelu hiukan siltä.
Miksi katkeroidut ja vellot kateudessa, kun voisit itse tehdä asioille jotakin: istuta pihaa, maalaa, tee mitä osaat ja voit. Sulla sitä energiaa näkyy riittävän ja kotonakin kerran olet.
sinua ap. Me myös muutettiin vanhaan remontoitavaan omakotitaloon ja jotenkin kuvittelin mieheni siellä enemmän nikkaroivan. Meilläkin on kyse myös juuri siitä saamattomuudesta, hommat seisoo ties kuinka pitkään vaikka tarvikkeet olisi valmiina. Toisekseen ei ole monestikaan varaa, vaikka suunnitelmia olis pää täynnä.
Meillä on ehkä se isoin ongelma, että miestä ei haittaa keskeneräinen, mua haittaa. Samoin itse toivoisin esim. siistiä pihaa ja siistejä pintoja, miestä ei haittaa piirrokset tapetissa ja romut pihalla. Olen oikeastaan alkanut luovuttaa ja yritän pitää ajatukseni siinä, että on meillä kuitenkin kaikki hyvin perheessä ja parisuhteessa, ja kyllä ne ulkoiset puitteet saa pikkulapsivaiheessa ollakin rempallaan. Sitten samalla opettelen itse tekemään enemmän. Joskus saan hermoromahduksia, joka yleensä laittaa pyörät liikkeelle ja miehen tekemään... :)
Ei minunkaan mieheni mikään supernikkaroija ole ollut, mutta minä en myöskään ole odottanut että MIEHEN pitää rakentaa sitä sun tätä koska MINÄ haluan että sellaisia rakennellaan. Olenkin siis itse rakennellut meille yhtä sun toista kivaa omien toiveideni mukaan. Miestä olen pyytänyt auttamaan jonkin tietyn toimenpiteen tekemisessä, jos itselläni ei ole riittänyt voimat tai hommaan on tarvittu useampi ihminen. Olen kyllä aina kertoillut miehelle suunnitelmistani, jotta hänkin pääsee sanomaan mielipiteensä, mutta itse olen ottanut niiden toteuttamisesta vastuun. Mies on yleensä osallistunut kuluihin. Kerran sitten suunnittelin erästä betonivalutyötä, jolloin mies päätti että minusta ei ole sen toteuttajaksi, ja ryhtyi itse hommiin. Minä taaskin suunnittelin, mies toteutti. Ja kyllä tulikin todella upea lopputulos, enkä varmaan olisikaan siihen itse yksin pystynyt. Mutta missään vaiheessa en vaatinut enkä edes pyytänyt miestä tekemään yhtään mitään! Minusta sen osapuolen, jonka mielestä jotain pitää tehdä, pitää myös itse ottaa vastuu toteutuksesta. Ei toiselta voi odottaa noin isoja panostuksia harrastustoimintaan, jos hän ei itse ole riittävän kiinnostunut. t. 5
Itse tykkään rakenteluhommista ja teen niitä mielelläni itse. Soitelkoon mies kitaraansa ja välillä voi tulla raskaammissa nostohommissa tms. auttelemaan. Olen tyytyväinen siihen, että mieheni tykkää ruuanlaitosta, josta itse en tykkää yhtään :) Ja vahtii lapsia sillä välin kun rakennan roskakatosta. Käsillä tekeminen on mukavaa :) Otapa ap työkalut kauniiseen käteen ja ryhdy toimeen, tekemällä sitä oppii!
Veljeni rakensi juuri talon, YKSIN, ja moni muu ystävistäni on rakentanut itse, kunhan vain rakennusmestari käy välillä tarkastamassa tilanteita. Toki putki ja sähkötyöt tekee ammattilainen mutta muut saa tehdä ihan itse.
Joo siis pieni tarkennus tähän omakotitalo hommaan, mies halusi ehdottomasti että muutetaan pois kaupungista, maalle, hänen vanhaan mummolaan joka on hänelle tärkeä paikka, ymmärrän sen ja suostuin pitkin hampain vaikka tiesin että en ole mikään viherpeukalo, mutta suostuin muuttamaan tänne sillä ehdolla että mies hoitaa sitten ne pakolliset rempat mitä eteen tulee, minä voin leikata nurmikkoa yms ja vuosien aikana olenkin innostunut pihahommista.
Mutta se miksi piha on riipin raapin johtunee siitä että se on täynnä kaikkea romua mitä mies haalii ympärilleen, ja myöskin aloittaa kaivamaan kaivurilla jotain mitä on suunnitellut tekevänsä jonnekin ja se jää sitten puolitiehen se homma kun eteen tuleekin joku toinen asia mitä saa päähänsä tehdä, ei ole siis kyse mistään kukkasmaista tai puskista yms...
Minusta ei ole uuden kylpyhuoneen rakentajaksi, jos olisikin vain kyse vanhan remontoinnista mutta kun on tulossa kokonaan uusi jonne tulee sauna ja kylppäri ja kodinhoitohuone ja sinne on kohta 5 vuotta sitten valettu lattia ja vedetty vesiputket ja jotain sellasta, nyt pitäisi alkaa tekemään väliseiniä ja sellasta. Mies ei suostu pois muuttamaan täältä asiasta ollaan kyllä useempaan kertaan keskusteltu.
ap
itse kylppäri- ja muita kostean tilan remontteja, ellei ole alan ammattilainen. Tulisi aika varma homeloukku.
Eikä ole mitenkään vaikeaa hommaa sekään, pitää vain osata noudattaa ohjeita säntillisesti. Omakotitalossa on käytännössäkin mahdollista tehdä itse - jälleenmyyntiarvon säilyttämiseksi kannattaa käyttää tarkastaja paikalla toteamassa, että on kunnollisesti tehty.
Kerrostalossa sitten yhtiö yleensä edellyttää, että vesieristyksen tekijällä on sertifikaatti työnsä laadusta. Rahastusta ja pääosin turhaa, mutta vähentää yhtiön työmäärää valvonnan suhteen ja selkeyttää vastuukysymyksiä, joten ymmärrettävä käytäntö.
mies halusi ehdottomasti että muutetaan pois kaupungista, maalle, hänen vanhaan mummolaan joka on hänelle tärkeä paikka, ymmärrän sen ja suostuin pitkin hampain vaikka tiesin että en ole mikään viherpeukalo, mutta suostuin muuttamaan tänne sillä ehdolla että mies hoitaa sitten ne pakolliset rempat mitä eteen tulee...
...Mies ei suostu pois muuttamaan täältä asiasta ollaan kyllä useempaan kertaan keskusteltu.
ap
Ymmärrän harmituksesi. Mies on luvannut jotain, mutta nyt ei pystykään pitämään lupaustaan.
Mitä mieltä miehesi on tästä? Eikö hän näe asiassa mitään ongelmaa? Oletko kysynyt häneltä, onko hän onnellinen?
t. 5
Siis kavereille jne... mies siitä saa osansa.
Ja kyllä, olen yrittänyt opetella pois siitä ja tässäpä sitä juuri myös apua pyydän jos joku osaisi neuvoa miten siitä pääsen eroon?
Osaan olla iloinen ja onnellinen kaverini puolesta joka pääsee muuttamaan uuteen taloon jonka hänen mies heille osti, mutta samalla olen äärettömän surullinen siitä että oikeasti kaikilla ystävilläni on uusi talo tai ainakin vanha remontoitu, miehet jotka osallistuu perhe elämään yms...
Yksin iltaisin ja nykyään jopa päivisin niitä kotonamitken ja itken ehkä eniten sitä että miksi minusta on tullut tälläinen, ehkä siksi että olen laatinut itselleni liian suuret vaatimukset ja odotukset elämältä.
Kamalaa on myös se että kun koitan jollekin ystävälle vähän avautua asioista jotka ovat meilöä päin persettä niin he eivät halua tälläisistä asioista puhua.
Ja ei, en todellakaan valita ystävilleni asioistani vaan aina kaunistelen totuutta ja selittelen että miksi en vou lähteä kaverin kanssa ostoksille tai miksi se kylppäri ei vieläkään ole valmis, että siitä ei ole kyse että aina kavereille valittaisin kurjaa elämääni.
Jostain syystä on käynyt niin että minulle avaudutaan kutta minua ei kuuntele kukaan, muttamonneksi voin edes tänne kirjoittaa, se helpottaa kummasti olotilaa vähäksi aikaa.
Ap