Perheväkivallasta

Jos mies koskee minuun vahingoittaakseen, lähden saman tien. Jos mies pahoinpitelisi lapsia, lähtisin saman tien. Tietty voisin antaa anteeksi tilanteen, jossa väsymyksestä taikka säikähdyksestä hermo pettäisi ja esim. tukistaisi hieman, mutta en todellakaan jatkuvaa sellaistakaan käytöstä. Uhkaava käytös, henkinen väkivalta ja uhkailu on myös väkivaltaa, mitä en siedä. En alistamista, vähättelyä, mollaamista...näitä kaikkia plus fyysistä väkivaltaa sain jo tarpeeksi lapsena. En ole enää kenenkään kynnysmatto eikä minun lapsenikaan ole.



Jos miehesi on koskenut sinuun tai lapsiin, niin aika heti jonnekin parisuhdeterapiaan. Samoin jos harjoittaa henkistä väkivaltaa, tai uhkailua. Jos ei suostu terapiaan, eroa heti. Kaikki vain pahenee ajan myötä.

Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin



Perheväkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollain tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja uhriin.

Väkivallan todistajaksi joutuminen voi aiheuttaa lapselle posttraumaattisen stressireaktion, jonka oireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:



1.Traumaattisen tapahtuman uudelleenkokeminen: muistikuvat tapahtumista tulevat väkisin mieleen, lapsi leikkii pakonomaisesti tiettyjä leikkejä ja näkee toistuvia painajaisia. Lapsella voi olla myös somaattisia oireita, kuten vatsakipua ja päänsärkyä.

2.Pyrkimys välttää traumaan liittyviä asioita: lapsen voi olla vaikea muistaa väkivaltatilanteeseen liittyviä asioita, hän ei halua puhua tapahtuneesta ja tunnereaktiot voivat puuttua.

3.Kohonnut vireystaso: lapsi on levoton, hänen on vaikea keskittyä, hän ärsyyntyy helposti, on pelokas ja varuillaan. Myös nukahtaminen voi olla vaikeaa ja lapsi saattaa heräillä öisin.

Vauvaikäisillä traumatisoituminen näkyy levottomuutena, apaattisuutena, kehityksen pysähtymisenä tai taantumisena sekä uni- ja syömishäiriöinä.

Leikki-ikäisten oireilu voi olla levottomuutta, takertumista aikuisiin, aggressiivisuutta, ilottomuutta, syyllisyydentunteita ja aina samanlaisina toistuvien leikkien leikkimistä.

Kouluiässä traumatisoituminen voi ilmetä ajattelun taantumisena, syyllisyytenä, rajattomana käyttäytymisenä, kouluvaikeuksina sekä vaikeuksina kaverisuhteissa. Koululaisilla voi olla oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä oppitunneilla.

Teini-iässä käyttäytyminen voi muuttua rajuksi, kostosuunnitelmia väkivallantekijälle, masennusta, vetäytymistä kaverisuhteista tai voimakasta sitoutumista kaverisuhteisiin ja itsemurhapuheita.



Jos perheväkivalta jatkuu pitkää, lapsen elämä voi keskittyä väkivaltatilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen. Voimia ei välttämättä riitä muuhun.

Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja: poika voi oppia lyömään ja tyttö alistumaan.



Lasten auttaminen



Perheväkivallasta olisi tärkeää keskustella lasten kanssa, koska lapset saattavat syyttää siitä itseään. Lapsilla on usein myös hajanaisia ja pelottavia muistikuvia siitä, mitä on tapahtunut. Vanhempien olisi hyvä kysyä miltä lapsesta tuntuu ja mitä hän ajattelee tilanteesta sekä mikä helpottaa kun tuntuu pahalta. Vakavissa perheväkivaltatilanteissa ulkopuolinen apu on usein tarpeen. Apua saa mm. turvakodeista, perheneuvoloista ja kuntien sosiaalivirastoista. Vanhemman/vanhempien on tärkeää antaa lapselle lupa puhua kokemuksistaan.



Suurin osa väkivaltaisessa ympäristössä kasvaneista lapsista selviytyy ilman vakavia ongelmia. Tällöin kuitenkin erilaiset suojaavat tekijät ovat tärkeitä. Jos lapsella on hyvät kielelliset valmiudet, hän voi selvittää puhumalla. Sosiaalinen lapsi löytää aikuisia, jotka voivat auttaa. Turvallinen aikuissuhde voi olla lapsen pelastus. Selviytymisen kannalta on tärkeää, että lapsi voi luottaa johonkin aikuiseen, esim. opettajaan, isovanhempaan tai naapuriin ja saa tältä myönteistä huomiota.



Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole näitä suojaavia tekijöitä. Vaikean perhetilanteen takia lapsen omat voimavarat voivat olla vähäiset eikä perheellä ole juurikaan sosiaalista verkostoa. Nämä lapset tarvitsevat eniten apua. Jos perheessä on väkivallan lisäksi muita ongelmia, kuten alkoholismia ja mielenterveysongelmia, lapset ovat hyvin vaarallisessa tilanteessa.

Mua on aikanaan yhdessä suhteessa pahoinpidelty aivan riittävästi.



Lasten pahoinpitelystä lähtisi mies heti poliisin toimesta, eikä takaisin olisi tulemista.



Pahoinpitely on tönimistä, kiinni käymistä, uhkailua. Lapsen kohdalla jo tukkapölly tai muu tarpeeton voimankäyttö on pahoinpitelyä. Voimankäytön voisin kertaalleen katsoa läpi sormien, jos mies olisi aidosti pahoillaan ja kerta oliis yksittäinen, ja jos lapselle ei jäisi tilanteesta pelkoja (tämä on tärkein.)



Aikuisten riidoissa vihaisena huutamisen ja haukkumisen takia en eroa, jos on joku satunnainen kerta eikä ole minkäänlaista väkivallan uhkaa.

meillä mennään kohdassa hermostuneena, erityistilanteessa pinna katkesi ja sitten tönäisi tai uhkaili.



Tiedän, että miehen pinna on lyhyt ja reagoi nopeasti, ennen kuin ehtii itsekään siihen väliin. Mutta toi kiinni käyminen on ollut satunnaista - siis vuosien aikana kerran tai kaksi.



Teen näistä kommenteistanne sen päätelmän, että varuillani ollen voin jäädä vielä katsomaan tilannetta, kun kuitenkin kaikki suurimmalta osaltaan on perheessä ja suhteessa hyvin.



Kiitos.



ap

LÄhde suhteesta tai laita se tauolle, mene turvakotiin ja sano miehelle, että hakee apua tai menettää teidät. Muussa tapauksessa voitte menettää lapset ja sinä sekoat päästäsi:(

LÄhde suhteesta tai laita se tauolle, mene turvakotiin ja sano miehelle, että hakee apua tai menettää teidät. Muussa tapauksessa voitte menettää lapset ja sinä sekoat päästäsi:(

Ensin tulee uhkailua ja huutamista, sitten käsistä pitämistä, estämistä, tönimistä, repimistä ja lopulta on jo henki uhattuna joku päivä :/

Yhden kerran voi ehkä juuri ja juuri antaa anteeksi, muttei enää toista kertaa.

t. väkivaltaisen miehen jättänyt