Vastustan kotihoitoa

Mä olin ennen kotihoitofanaatikko mutta kun masennuin ja uuvuin oli pakko turvautua päivähoitoon. Ja olin kiitollinen siitä. Arvostan suuresti päiväkoteja joissa lapseni ovat olleet. Olen nähnyt useita todella hyviä kasvattajia niissä, lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia, jotka välittävät lapsista ja haluavat opettaa ja antaa heille paljon.



Minäkään en enää siis pidä automaattisesti kotihoitoa parempana vaihtoehtona.

vaikka olen kotihoidettu en kasvata kannabista, eikä minulla ole sosiaalisia ongelmia tms. Olin itsekin pitkään kotiäiti, mutta minulla on myös hyvä koulutus.



Joillekin sopii yksi toisille toinen.

Pälli leviää melkein jokaisella äidillä, jos ei lähde töihin kodin ulkopuolelle.



Minustakin on tuntunut joskus siltä, mutta tässäkin roolissa kasvaa niinkuin vanhemmuudessa me kaikki. Olen onnellinen siitä, että voin tarjota lapsilleni kiireettömän arjen ja viihdyn itse mainiosti kotona.



Kotihoito ei ole automaattisesti paras vaihtoehto, jos äiti ei halua olla kotona ja on väsynyt, hermostunut ja jatkuasti kiukkuinen lapsille, eikä mahdollisesti osaa edes kasvattaa lapsiaan niin kyllä päiväkoti on oikein hyvä vaihtoehto. PÄivähoito on kaikkien oikeus, eikä pidä väheksyä myös pienten lasten äitien veronmaksajan roolia.



Kunnioitettavia rooleja molemmat, koti- sekä uraäidit.

että tältäkin palstalta löytyy ihmisiä, jotka elämänkokemuksensa myötä osaavat nähdä, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista ja niin yksinkertaista kuin jotkut haluaisivat.



2 onneksi osasit ottaa apua vastaan - moni ei siihen kykene, edes pakon edessä. Ja ihanaa, että osaat arvostaa myös niitä hyviä ihmisiä joita päivähoidossa työskentelee. Toivottavasti sulla on nyt helpompi tilanne. Anna itsellesi kiitos siitä, millaiseksi olet saanut kasvaa - masennus on mahdollisuus, kun sen kautta osaa käsitellä omaa elämäänsä ja perspektiivejään. Toivottavasti sun lapsesi osaa myös arvostaa ja rakastaa sinua!

Mutta niinpä vain lössähti tämänkin kanssa..

Vaikutat ap kateelliselta yleistäjältä joka on mielipiteensä valinnut, eikä niitä hevillä muuta.



Joten jatka sinä vain epätoivoisen katkerassa elämässäsi epämääräisine yleistyksinesi..

Onhan lapsille varmasti parasta, että ammattilaiset huolehtivat heistä 24/7. Miksi ylipäätään vauvoja ei annettaisi lastenkotiin suoraa sairaalasta, turha niitä on kotiin tuoda.



Päiväkodin 30 lasta yhden aikuisen kanssa on hyvä ja mahtava kasvuympäristö.

useasti miettinyt samaa kuin sinä ap, ja tiedän myös kokemuksesta että MONET kotiäidit(

enkä ihan oikeasti vastusta kotihoitoa muuta kuin AINOANA vaihtoehtona. Totta on se, että mä olen valinnut päivähoidon - en jaksa elämäntilannettani tän tarkemmin selittää/tilittää. Jossain toisessa eämäntilanteessa olisin voinut valita kotihoidonkin, mutta lapsia ei ole enää tulossa, joten mun valintani on nyt tehty ja käytetty...Mulla & mun lapsilla on kaikki hyvin, toivottavasti sullakin. Ja mieskin on terapiassa kasvanut aikuiseksi, hyväksi isäksi ja mieheksi. All is well...

Mutta niinpä vain lössähti tämänkin kanssa..

Vaikutat ap kateelliselta yleistäjältä joka on mielipiteensä valinnut, eikä niitä hevillä muuta.

Joten jatka sinä vain epätoivoisen katkerassa elämässäsi epämääräisine yleistyksinesi..

En ole ap, mutta mielenkiinnosta haluausin kuulla, että mitkä olisivat sinulle ollut ne "kunnon argumentit"? Epäilen että et itsekkään tiedä, mutta kunhan hienoja lauseita heität ilmoille. Sinusta taas paistaa läpi se, että olet viim.6v (vähintään) viettänyt elämästäsi kotona ja jos oikein veikkan niin pukeudut sinisiin perkeleesti leveneviin farkkuihin ja t-paitaan jossa "räväkkä teksti". Lisänä permis vuodelta ... höm.. niin miltä? :D

Mun lapsen ryhmässä taitaa olla kymmenisen lasta ja kaksi tai kolme hoitajaa.

tilanne kotona on sellainen, ettei lapsi siellä voi olla. Surullista, mutta onhan se toisaalta erittäin hyvä että on päivähoito. Saa lapset sen mitä vanhemmat eivät pysty antamaan.

Joskus sitä vaan ihmettelee että kaikenlaiset sitä lapsia tekeekin.

Nyt on helpompi tilanne, olen toipumassa. Mutta pk on osa sitä toipumista vieläkin. Lapsi tykkää olla päiväkodissa, ja kun en uuvuta itteäni täysin, jaksan olla lapsen kanssa. Isommat ovat jo koululaisia. Ja uskoisin että lapseni mua rakastaa - aina kovasti halimassa ja juttelemassa asioistaan... näen todella masennuksen pysäyttäneen minut hyvällä tavalla ja avanneen tien ulos suorittavasta elämästä. Vaikeata se on, työstämistä, hidasta toipumista. En haluaisi enää palata vanhaan elämääni missä minun piti riittää kaikkeen.



2

Mutta niinpä vain lössähti tämänkin kanssa..

Vaikutat ap kateelliselta yleistäjältä joka on mielipiteensä valinnut, eikä niitä hevillä muuta.

Joten jatka sinä vain epätoivoisen katkerassa elämässäsi epämääräisine yleistyksinesi..

En ole ap, mutta mielenkiinnosta haluausin kuulla, että mitkä olisivat sinulle ollut ne "kunnon argumentit"? Epäilen että et itsekkään tiedä, mutta kunhan hienoja lauseita heität ilmoille. Sinusta taas paistaa läpi se, että olet viim.6v (vähintään) viettänyt elämästäsi kotona ja jos oikein veikkan niin pukeudut sinisiin perkeleesti leveneviin farkkuihin ja t-paitaan jossa "räväkkä teksti". Lisänä permis vuodelta ... höm.. niin miltä? :D

Ja asiallinen ulkonäkööni puuttumisesi meni kyllä pikkaisen mönkään, mutta jatka vaan toki, aikasi kun jaksat yhtä perustellulla asialinjalla, niin varmastikin saat minut käännytettyä kotihoitoa vastaan..not.

toi 7. kirjoittaja on

...Ja kasvavat ihan varmasti tasapainoisiksi ihmisiksi, kuten minäkin olen onnekseni saanut kasvaa...

Kauhea vuodatus anopista ja miehen veljestä. Selostus kuinka oli pakko viedä lapsi päiväkotiin kun perhetilanne oli niin vaikea. Kuinka tasapainoisellaihmisellä voi olla kauhea perhetilanne, niin paha että lapsi on pakko viedä pois jaloista? Jokuhan teillä on mättänyt ja pahasti ja tuskin se syy nyt ihan yksin on anopin.

kasvatuksessa on menny pieleen, kun tuollaiseen ukkoon ja perheeseen olet törmännyt.

hmm...jos luit mun viestini, niin tajusit varmaan, että meidän perhetilanne oli aika ikävä, kun mieheni uskottomuus paljastui mulle pari kuukautta ennen nuorimmaisen syntymää. Se, että mieheni oli uskoton ja että se oli mulle todella rankka kokemus, ei tee musta tasapainotonta. Se, että itkin ja surin avioliittomme tilaa, pohdin, miten voisin koskaan antaa anteeksi, ja murehdin lastemme kohtaloa, ei tee musta tasapainotonta. Mutta...se teki tilanteen sellaiseksi, että oli ihan neuvolankin suositusten mukaista pitää lapsi päivähoidossa vauvankin tultua...



Totta kai meillä mätti pahasti, eikä tietenkään anoppia voi siitä pettämisestä syyttää. Kerroin vain esimerkkinä, minkälaisia lapsia kotihoidossa voidaan kasvattaa - kannabiksenkäyttäjä-syrjäytynyt nuori mies ja raskaana olevaa vaimoaan pettävä aviomies. (Anoppi on muuten antanut pojalleen sellaisen esimerkin, että miehen on ok pettää vaimoaan. Sen mies petti sitä vuosia, ja anoppi antoi polkea itseään.) Kato, kaikki kotihoitoa harrastavat äidit eivät ole niin täydellisiä kuin luulevat olevansa...

hmm...jos luit mun viestini, niin tajusit varmaan, että meidän perhetilanne oli aika ikävä, kun mieheni uskottomuus paljastui mulle pari kuukautta ennen nuorimmaisen syntymää. Se, että mieheni oli uskoton ja että se oli mulle todella rankka kokemus, ei tee musta tasapainotonta. Se, että itkin ja surin avioliittomme tilaa, pohdin, miten voisin koskaan antaa anteeksi, ja murehdin lastemme kohtaloa, ei tee musta tasapainotonta. Mutta...se teki tilanteen sellaiseksi, että oli ihan neuvolankin suositusten mukaista pitää lapsi päivähoidossa vauvankin tultua...

Totta kai meillä mätti pahasti, eikä tietenkään anoppia voi siitä pettämisestä syyttää. Kerroin vain esimerkkinä, minkälaisia lapsia kotihoidossa voidaan kasvattaa - kannabiksenkäyttäjä-syrjäytynyt nuori mies ja raskaana olevaa vaimoaan pettävä aviomies. (Anoppi on muuten antanut pojalleen sellaisen esimerkin, että miehen on ok pettää vaimoaan. Sen mies petti sitä vuosia, ja anoppi antoi polkea itseään.) Kato, kaikki kotihoitoa harrastavat äidit eivät ole niin täydellisiä kuin luulevat olevansa...

Siis itkeä ja surra niin ettei kykene kotia ja lapsia hoitamaan. Kyllä normaalit tasapainoiset vanhemmat kykenee hoitamaan keskinäiset välinsä sellaisiksi ettei niiden takia tarvi lasta päivähoitoon viedä. Siis oikeesti, vanhemmat tappelee ja itkee ja huutaa niin ettei lapsi voi olla kotona! Tosi tasapainoista meininkiä.

mulle on nämä asiat paljastuneet vasta viimeisen vuoden aikana. Julkisivu tässä perheessä on todella korrekti ja hieno. Mieheni on pystynyt vasta pettämisensä paljastuttua avautumaan perheensä asioista. Ja kuten sanoin, mieheni on päässyt terapiassa käsittelemään asioitaan ja on nyt hyvällä tiellä. En vaihtaisi - niin paljon ollaan yhdessä käyty asioita läpi.



Omat puutteeni eivät suinkaan johdu päiväkodin hoidosta, vaan ovat ihan kotoa ja vanhempieni kasvatuksesta lähtöisin. Onnellinen olen, että eivät hoitaneet kotona, että sain sentään muita, terveitä vaikutteita...:-)

hmm...jos luit mun viestini, niin tajusit varmaan, että meidän perhetilanne oli aika ikävä, kun mieheni uskottomuus paljastui mulle pari kuukautta ennen nuorimmaisen syntymää. Se, että mieheni oli uskoton ja että se oli mulle todella rankka kokemus, ei tee musta tasapainotonta. Se, että itkin ja surin avioliittomme tilaa, pohdin, miten voisin koskaan antaa anteeksi, ja murehdin lastemme kohtaloa, ei tee musta tasapainotonta. Mutta...se teki tilanteen sellaiseksi, että oli ihan neuvolankin suositusten mukaista pitää lapsi päivähoidossa vauvankin tultua...

Totta kai meillä mätti pahasti, eikä tietenkään anoppia voi siitä pettämisestä syyttää. Kerroin vain esimerkkinä, minkälaisia lapsia kotihoidossa voidaan kasvattaa - kannabiksenkäyttäjä-syrjäytynyt nuori mies ja raskaana olevaa vaimoaan pettävä aviomies. (Anoppi on muuten antanut pojalleen sellaisen esimerkin, että miehen on ok pettää vaimoaan. Sen mies petti sitä vuosia, ja anoppi antoi polkea itseään.) Kato, kaikki kotihoitoa harrastavat äidit eivät ole niin täydellisiä kuin luulevat olevansa...

Siis itkeä ja surra niin ettei kykene kotia ja lapsia hoitamaan. Kyllä normaalit tasapainoiset vanhemmat kykenee hoitamaan keskinäiset välinsä sellaisiksi ettei niiden takia tarvi lasta päivähoitoon viedä. Siis oikeesti, vanhemmat tappelee ja itkee ja huutaa niin ettei lapsi voi olla kotona! Tosi tasapainoista meininkiä.

Köh, olen kyllä itse erittäin tasapainoinen ihminen, mutta jos mieheni pettäisi minua ollessani viimeisilläni raskaana, todellakaan asia ei unohtuisi viikossa eikä kahdessa, eikä edes kuukaudessa. Siinä ei ole mitään tasapainotonta, että tuollaisesta järkyttyy ja että asian yli pääsemiseen menee aikaa.