Vastustan kotihoitoa

Mun lapsen ryhmässä taitaa olla kymmenisen lasta ja kaksi tai kolme hoitajaa.

et kai kuvittele, että siellä on koko ajan kaikki hoitajat paikalla? Ne on palavereissa, kokouksissa, auttamassa toisessa ryhmässä jne., eli tuo 30 lasta/1 aikuinen on käytännön arkea. Parhaimmillaan 30 lapsen kanssa on 3 hoitajaa, joista 1 palkaton harjoittelija.

Hmm...missähän luki niin että meillä tapeltiin ja huudettiin niin ettei lapsi voinut olla kotona? Ensiksikin, mies kävi töissä ihan normisti ja lapsi oli päivähoidossa päiväaikaan. Eikä meillä huudettu ja tapeltu pahemmin, meillä käsiteltiin asiota harvinaisen asiallisesti ja onnistuneesti, olemme edelleen yhdessä ja kaikki ok.



Se, että avioliitomme oli kriisissä etkä ymmärrä, miten syvältä se voi ottaa, kertoo ehkä enemmän sinusta kuin minusta. Yleisin av-palstan kommentti tilanteeseemme on ollut "eroa". Meistä se ei ollut ainoa eikä sitten lopulta edes paras vaihtoehto.



Joo, tulee vain sellainen olo, että avioero on monen palstalaisen mielestä ok vaihtoehto, mutta päivähoito ei...:-) Hmm...

Ihan sillä perusteella että sitä harrastavat usein täysin kyvyttömät äidit, jotka luulevat tietävänsä mikä on lapselleen parhaaksi, mutta pilaavat sitten hänen tai pahimmassa tapauksessa heidän elämänsä. Niin, usein tällaisilla äideillä on jopa 3 tai useampia lapsia, koska heidän mielestään kotihoito pätevöittää heidät hyviksi äideiksi (vertaavat itseään niihin, jotka käyttävät yhteiskunnan tarjoamaa päivähoitoa, heidän mielestään siis sitä ei tulisi kenenkään käyttää, yhteiskunta toimii väärin tarjotessaan päivähoitoa).

Perustelen kommenttini anoppini mielipiteellä. Hän oli aivan kauhuissaan, kun laitoimme 1 v. lapsen päivähoitoon. Olisi halunnut itse hoitaa lastani kolmevuotiaaksi saakka kotona. Hän oli myös kauhuissaan, kun meille syntynyt toinen lapsi ei saanut meitä ottamaan lasta pois päivähoidosta. Viis siitä, että meillä oli paha aviokriisi hänen kotihoidossa kasvattamansa poikansa avioliittoon sopimattoman käytöksen takia (petti niin paljon kuin pystyi naisia netissä pokaamaan).

En toki ole anopin mielipiteitä kuunnellut, vaan omaa intuitiotani. Hänen toinen, 29 vuotias poikansa on täysin syrjäytynyt kannabiksen kasvattaja, joka tuskin koskaan enää kykenee lähtemään kotoaan pois. Lähti kerran, mutta ei pärjännyt kovassa maailmassa (oli liian rankkaa työnnellä kärryjä Citymarketissa ja Mäkkärin kassalla ei pärjännyt millään). Ei suostu hakemaan työttömyyskorvausta, koska joutuisi tekemään töitä. Ei saa myöskään sossusta mitään. Isänsä mielestä poliisi oli epäkypsä, kun vei pojan putkaan pojan haistateltua kannabispäissään kotietsintää tekevälle poliisille. Jne. Jne.

Niin, tämä kotihoidon puolestapuhuja hoitaa siis taas omaa poikaansa kotona, maksaa kaiken, antaa pojan pompotella ihan miten vaan, uhkailla väkivallalla jne. Minun mieheni on vihdoin tajunnut miten paskan kotihoidon ja kasvatuksen takia on kärsinyt vuosia koulukiusattuna. Sosiaaliset taidot on niin onnettomia, ettei hänellä vieläkään ole yhtään ystävää (kaikki kaverimme ovat olleet ensin minun kavereitani, eikä hän pidä heihin koskaan itse yhteyttä).

Että se siitä kotihoidosta ja siitä, että se on AINA parempaa kuin päivähoito. Meidän lapset käyvät päiväkodissa, aivan samalla tavalla kuin minäkin aikoinaan. Ja kasvavat ihan varmasti tasapainoisiksi ihmisiksi, kuten minäkin olen onnekseni saanut kasvaa.

Tärkeintä lapselle on se, että on pysyvät, hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa, paljon rakkautta, kunnon rajat - ja hyvää esimerkkiä siitä, että täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä...riittää kun on ihan oma itsensä...

Kotihoito ei todellakaan aina ole paras vaihtoehto lapselle. Meitä on niin monenlaisia vanhempia. On vanhempia joiden omat kokemukset varhaislapsuudessa ovat olleet niin rankkoja että eväitä vanhemmuuteen ja ylipäänsä aikuiseen elämään on varsin rajoitetusti. Näissä tilanteissa jossa todella puhutaan pienestä vähemmistöstä, tarvitsevat nämä vanhemmat yhteiskunnan tukea eri tavoin.Laadukas päivähoito oikeissa mittasuhteissa saattaa olla tärkeä tuki näille vanhemmille.

Yleisesti ottaen meillä vanhemmilla on omat heikkoutemme ja vahvuutemme ja tavallisesti normaalissa lapsen kehityksessä vanhemman riittävä läheisyys ja tuki antaa parhaat edellytykset normaalille kehitykselle.Varhaiskasvatuksen tukea oikealla tavall käyttäen mahdollistuu varmasti vanhemmille hyvän vanhemmuuden toteutuminen,mutta kun tilanne Suomessa niin usein se että päivähoito pikemmin kuin tukee, häiritsee vanhempi lapsi-suhteen kehitystä ja toimivuutta.Siksi ollaan päiväkotihoidosta etenkin pienten kohdalla huolissaan.

kotona ei leviä pää, kaikki on mukavaa 2lapsen kanssa!



kaikki valitkoon oma tie, en vastusta kumpaakaan!



nyt kun on lapset keskityn hetken heihin, vielä 2,5v toivottavasti kotona.

olen jo kerran ollut ura ihminen ja nytten hengähdän omaan maailmaan lasten ja miehen kanssa.

lapset kun ovat 3 ja 5v, lähden takaisin töihin. käydään joka päivä erillaisissa kerhoissa tms ja ulkona ainakin 2krt, lapsilla ei sosiaalisia ongelmia.

koko perhe nauttii tästä, ei ole edes käynyt mielessä tarhapaikan katsominen.



miehet: paras lahja mitä mies voi lapsilleen antaa on rakkaus heidän äitiinsä! (jos mulla ois jotenki huono mies en ehkä henkisesti pystyisi olemaan kotona 2lapsen kanssa, joten kaikki tekee oman ratkaisun tämän hoitoasian suhteen, hyväksykää se)