Allergialapsi ja syöminen kavereiden kotona

Miten te allergikkojen vanhemmat hoitelette syömiset silloin, kun lapsenne menee kylään jonnekin, ja mites te, joilla käy allergisia lapsia kylässä? Mulle tuli tosta maitoallergiaketjusta mieleen, koska itse pähkäilen myös, kuinka "pitkälle" allergikkojen äitejä tulee sietää? Sanon sietää, koska viime aikoina mulla on palanut käämi muutaman kerran, ja olen miettinyt, sanonko kertakaikkiaan suoraan, että kyläily ei sovi ruoka-aikaan, tai sanon lapselle, että meillä ei sitten saa muuta kuin vettä, koska hänen äitinsä ei anna lupaa.



Tilanne on siis seuraava: kolmasluokkalaisen poikani parhaalla kaverilla on useita allergioita ja keliakia. Meillä on itsellä allergikoita perheessä ja suvussa, joten olen suhteellisen perehtynyt ruokavalioon, ja en siis itse koe ruoanlaittoa allergiselle vieraalle mitenkään ongelmallisena. Meillä tehdään normaalia terveellistä kotiruokaa, aina tarjolla vihanneksia, salaatteja ja raasteita, arkipäivisin ei makeita/rasvaisia välipaloja ja sokeria, ei sokerimehuja tai limuja yms.



Ongelmat alkavat siitä, että poikani kaverin äiti haluaa myös, että lapsi syö allergioidensa lisäksi vähähiilarista ruokaa. Poika ei saisi syödä juuri mitään hiilaripitoista, ja äidiltä tulee usein tekstiviestejä siitä, millaista "kunnon ruokaa" hänen pojalleen saa antaa, ja usein se, saako poika jäädä meille syömään, riippuu siitä, mitä meillä on ruokana. Äiti siis soittaa ja tarkistaa tämän asian. Viimeksi tuli esim. ohjeistus tekstiviestitse, että pojalle saa antaa vain vettä juotavaksi kun oli meillä kuuteen asti illalla koulun jälkeen.



Mua on alkanut jurppimaan tämä ihan älyttömästi viime aikoina. Olen näihin asti ollut aika kärsivällinen tämän suhteen, koska tiedän itse, miten ärsyttävää on jos lasten allergioita ei oteta tosissaan. MUTTA mä siis tarjoan aina gluteiinittoman vaihtoehdon, jossa allergiat otettu huomioon, jos poika on meillä.



Mainittakoon vielä, että hän on meillä aika usein ja viihtyy, mutta mua melkein huolestuttaa hänen asenteensa ruokaan tällä hetkellä. Kun kolmasluokkalainen poika pokerinaamalla kertoo, että hänen pitää "syödä vain hyviä hiilihydraatteja" ja että "äiti sanoo, että McDonaldissa haisee paskaruoka", ja samalla käy salaa kellarissamme olevassa kylmiössä varastamassa suklaata, mehuja, keksejä ja muuta makeaa, niin mua säälittää. Vaikuttaa melkein reseptiltä erilaisiin syömishäiriöihin.



Äidille en todennäköisesti voi mitään, hän vannoon vähähiilarisen ruoan ja Herbalifen nimiin niin vahvasti, mutta onko liian tylyä sanoa pojalle itselleen, että sori, et voi syödä meillä mitään, mene odottelemaan siksi aikaa, kun me muut syömme?