Lue keskustelun säännöt.
Syöpää sairastaneita?
09.09.2012 |
Teen jatko-opintoihini liittyvää tehtävää syöpäpotilaan kivunhoidosta, jossa kartoitan syöpään sairastuneiden kivunhoitoa.
Jos sinulla on ollut tai on syöpä, saitko/saatko riittävää kivunhoitoa? Jos et, niin oliko syynä lääkehoidon riittämättömyys (esim. kipuasi vähäteltiin, opioideja ei uskallettu antaa riittävästi tms.? )
T. sh
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leukemiaa sairastaa (diagnoosi 5v), ja on erimittaisia jaksoja sisällä.
Alkuun varsinkin oli kovia kipuja (pää/vatsa/raaja), joihin sai kyllä lääkettä aina kun vain tyttö itse asiasta mainitsi. Yhdessä vaiheessa sai kolme viikkoa yhteen kyytiin koko ajan lääkkeitä, koska säryt eivät helpottaneet. Sai siis koko ajan maksimimääriä, mitä vain pystyttiin antamaan, myös tramalia (siinä sivussa kaikkia "kevyempiä" lääkkeitä myös). Koskaan hoitajat eivät ole epäilleet kipuja, eivätkä ole tarjonneet vain pillimehua, tai kylmäpakkausta (kuten olen kuullut joillekin tehdyn), vaan kivut on otettu tosissaan ja niitä on hoidettu.
Kovan kivun kanssa ei ole ollut ongelmia. Ekat pari viikkoa leikkauksesta olivat vähän kivuliaat - en saanut silloin vahvoja kipulääkkeitä. Korjausleikkauksen jälkeen lievempää päivittäistä kipua edelleen, ei silti särkylääkkeen tarvetta.
3 v sitten. Leikkauksen jälkeen ei juurikaan kipuja. Korjausleikkauksen jälkeen sain opioideja ihan tarpeen mukaan. Kukaan ei yrittänyt vähätellä kipujani.
Niistä lääkkeistä kyllä pääsi heti irti, kun kivut helpotti, kun olivat muuten niin kurjia troppeja.
Ihan Hus:ssa hoidettu.
Hienoa kuulla, ettei turhia kipuja ole ollut kelläkään.
Tutkimusten mukaan moni syöpäpotilas kärsii tarpeettomista kivuista, jotka on hoidettavissa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on omakohtaista kokemusta vain toisella puolella olosta eli siis hoitoalasa. Muutamassa paikassa jossa olen ollut töissä, on joutunut kinuamaan lääkäriltä suurempia annoksia esim oxynormia koska lääkärin mielestä 5mgx6 on ihan riittävästi ja jos antaa enemmän menee jalattomaksi (ihan kuin terminaalivaiheessa muutenkaan hirveästi enää kävelee) tai menee ajattelukyky (mikä siinä kohtaa on jo mennyt jos e itse pysty vaatia lääkettä).
Joskus on saatu lisäluvat, joskus ei. Kyseessä siis syöpään kuolevia eli näissä tapauksissa potilas ei ole itse vaatinut lääkettä välttämättä kovin selvin sanoin vaan kivuliaisuus on ollut havaittavissa ilmeistä, eleistä ja vaikeroinnista jne. Myös primperania pihdataan ja usein se määrätään per os vaikka sen oksentaakin heti sitten ulos.
En usko että ihan hirveästi joutuu työikäiset (tai muuten skarpit) kärsimään kivuista, mutta vanhainkodeissa ja tk:n vuodeosastoilla dementoituneet syöpäpotilaat ja terminaalivaiheessa tajunnan tasossa alentuneet potilaat todella kärsivät kivuista koska opiaatteja ei uskalleta käyttää riittävästi ja jos käytetään ne menee usein suun kautta jauhettuna (puolet jää lusikkaan tai liuoksena joka lirahtaa suupielestä rinnuksille) eikä ihon alle tai edes lihakseen
Nojoo meni ohi aiheen etkä varmaan hakenut saattohoitovaiheen kivunhoitoa.
Piti kirjottaa siis lihakseen tai EDES ihon alle eikä toisinpäin. Toikin on käsittämätöntä että ei haluta pistämällä antaa lääkettä kun se sattuu.. Ihan kuin se olisi mitään verrattuna luustometastaaseihin tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin kysyjällä ei olisi mitään käsitystä sairauden kulusta. Kun yleensä syöpään ei hirveästi kipuja kuulu ennenkuin loppuvaiheessa ja sellaiset henkilöt ovat harvoin tällaisilla palstoilla kokemuksiaan jakamassa. Leikkauskipuun saa hyvät lääkkeet ja se otetaan yleensä todesta mutta kuten hoitaja ylempänä kuvasi, loppuvaihe voi olla se ongelma kun ei itse enää sanallisesti lääkettä voi pyytää.
Nojoo meni ohi aiheen etkä varmaan hakenut saattohoitovaiheen kivunhoitoa.
Saattohoitovaiheen kivunhoito on myös todella tärkeää, kiitos sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, monestihan ne leikkauskivut ovat niitä hirveitä ja ne kyllä lääkitään aina automaattisestikin.
Sytostaatit jne voivat aiheuttaa pahoinvointia ja luustokipuja jne mutta kyllä ne kivut joihin niitä opiaatteja tarvitaan on usein siellä loppupäässä vasta johtuen siitä että yleensä nimenomaan loppupäässä se syöpä on levinnyt luustoon ja aivoihin (näissä ne helvetillisimmät kivut). Jos taas vaikka aivokasvainta voidaan hoitaa, se hoito tapahtuu kasvainta pienentämällä eikä usein ne pääkivutkaan ehdi niin helvetillisiksi että kivunhoito vaatii erikoislääkärintaitoja. Jos taas syöpää ei voi parantaa, kasvaimet kasvavat ja lopulta siihen kuolee ja kun ne tunkeutuvat vaikka selkärankaan on jo istuminen mahdotonta kipujen vuoksi.
Myös sädehoidolla voidaan pienentää kasvainta vaikkei sitä voitaisikaan leikata, sitä käytetään kivunhoidossa jonkinverran.
En nyt siis todellakaan tarkoita että syöpäpotilas joka voidaan parantaa ei tuntisi kovia kipuja, en halua vähätellä. Toki voi tuntea mutta usein se pahin kipu on lopussa ja sitä ei osata suomessa kunnolla hoitaa.
Ihan kuin kysyjällä ei olisi mitään käsitystä sairauden kulusta. Kun yleensä syöpään ei hirveästi kipuja kuulu ennenkuin loppuvaiheessa ja sellaiset henkilöt ovat harvoin tällaisilla palstoilla kokemuksiaan jakamassa. Leikkauskipuun saa hyvät lääkkeet ja se otetaan yleensä todesta mutta kuten hoitaja ylempänä kuvasi, loppuvaihe voi olla se ongelma kun ei itse enää sanallisesti lääkettä voi pyytää.
Syöpäpotilaillahan on myös paljon tavanomaisia kroonisia kipuja kuten selkä-, lihas- ja nivelkipuja. Ja perustan kysymyksen siihen, että kipuja esiintyy noin 30 %:lla syöpäpotilaista jo taudin toteamisvaiheessa, joten kaikki eivät ole niin onnekkaita, että pysyy koko hoitoprosessin kivuttomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syöpä alkoi rinnasta ja levisi mm. aivoihin, koki aivan kamalan kuoleman.
Sai kipulääkkeitä, mutta ne ei tehonneet. Vaikka oli puolitajuton, naamasta näki, että käy kipuhelvettiä läpi.
Olisivat nukuttaneet, niinkuin voisi tehdä, mutta ei, ei annettu armoa.
Vanhemmille jäi myös lapsen kuolema vielä karmeammaksi kokemukseksi, juuri tuon kärsimyksen takia.
Kumma kun konstit on, mutta ei niitä käytetä!!
puolen vuoden jakso, leikattiin töölössä, jossa sain normi kipulääkitysä
sen jälkeen en ole saanut, enkä myöskään tarvinnut kipulääkkeitä
eli kipulääkitys ollut riittävää
mut kaikien yllätykseski ei ole ollut kipuja...
solumyrkkyjen aikaan lievää pahvointia kyllä
ongelma lähinnä ollut heikotus, johon ei apua.. eikä tukea kotiin heitetty sairaalasta heti myrkyletkujen irrottamisen jälkeen.. ja kotona sitten yksin ollut pakko hoitaa pientä lasta ..olisin tarvinnut kovasti apua lapsen kanssa kotona
en jaksanut edes sängystä nousta...pieni tyyätreno joutui makoilemaan sängyllä kanssani , yritin lukea hälle, ja kyljellä maaten pelata muistikorteilla yms....
pahalta tuntui..
ja hädin tuskin pääsin keittiöön asti lämmittämään ruuokaa lapselle...ja juomista oli sängyn vierellä veiåulloissa...
eli tuota tukea olisin todella tarviinnut kovasti...
ja henkistäkin utkea
hb oli solumyrkkyjeb jälkeen 60-80 sillä oli kotona pärjtäävä, leukkarit putos nolla tasoon joka kerta, sairaalaan eristykeen kiirreellä... trombosyytit tyylii 5... verenvuotovaara... jne jne
mut aina vaan kotiin heti sairaalsat, ketään ei kiinnostanu kunto , ei se pysynkö edes pystyssä...ja et kotona pieni lapsi 3-4v
eli jos ap oikeesti teet tutkielmaasi aiheesta , niin toivon kaikesta sydämestäni, et ottaisit tämän puolen esille painokkaasti.kotihoitavuna ja tuen, etenkin jos pieniä lapsia......
ja sen et labroja otetaan liki jokapäivä, huonossa kunnossa on raahauduttava labraan flunnsaa yms asikakkeiden sekaan.onnneks ite älysin tilata kotisair.hoitajan kotiin hakeen näytteet... tuotakaan kukaan ei kertonu...
eli sossuapuun kertomaan asioista, ja sellainen joka oikeesti jotain tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuli myös pistämään flunssarokotteen kotiin.
Sai myös kotiin kaikenmaailman apuvälineitä, kunhan vain osasi kysellä.
ja sen et labroja otetaan liki jokapäivä, huonossa kunnossa on raahauduttava labraan flunnsaa yms asikakkeiden sekaan.onnneks ite älysin tilata kotisair.hoitajan kotiin hakeen näytteet... tuotakaan kukaan ei kertonu...
eli sossuapuun kertomaan asioista, ja sellainen joka oikeesti jotain tietää!
Joku tuli myös pistämään flunssarokotteen kotiin.
Sai myös kotiin kaikenmaailman apuvälineitä, kunhan vain osasi kysellä.
ja sen et labroja otetaan liki jokapäivä, huonossa kunnossa on raahauduttava labraan flunnsaa yms asikakkeiden sekaan.onnneks ite älysin tilata kotisair.hoitajan kotiin hakeen näytteet... tuotakaan kukaan ei kertonu...
eli sossuapuun kertomaan asioista, ja sellainen joka oikeesti jotain tietää!
myrekyistä..yms... eli ei ole oikein, et potilaan on itse osattava vaatia kaikkea. ei siihen pysty siinä kunnossa!!!!
ja jos ei ole lähiomaisia, jotka asioista tietää ja osaa kysyä ja vaaatia, niin heikolla on.
oli sit mikä syöpä tahansa.
puolen vuoden jakso, leikattiin töölössä, jossa sain normi kipulääkitysä
sen jälkeen en ole saanut, enkä myöskään tarvinnut kipulääkkeitä
eli kipulääkitys ollut riittävää
mut kaikien yllätykseski ei ole ollut kipuja...
solumyrkkyjen aikaan lievää pahvointia kyllä
ongelma lähinnä ollut heikotus, johon ei apua.. eikä tukea kotiin heitetty sairaalasta heti myrkyletkujen irrottamisen jälkeen.. ja kotona sitten yksin ollut pakko hoitaa pientä lasta ..olisin tarvinnut kovasti apua lapsen kanssa kotona
en jaksanut edes sängystä nousta...pieni tyyätreno joutui makoilemaan sängyllä kanssani , yritin lukea hälle, ja kyljellä maaten pelata muistikorteilla yms....pahalta tuntui..
ja hädin tuskin pääsin keittiöön asti lämmittämään ruuokaa lapselle...ja juomista oli sängyn vierellä veiåulloissa...
eli tuota tukea olisin todella tarviinnut kovasti...
ja henkistäkin utkea
hb oli solumyrkkyjeb jälkeen 60-80 sillä oli kotona pärjtäävä, leukkarit putos nolla tasoon joka kerta, sairaalaan eristykeen kiirreellä... trombosyytit tyylii 5... verenvuotovaara... jne jne
mut aina vaan kotiin heti sairaalsat, ketään ei kiinnostanu kunto , ei se pysynkö edes pystyssä...ja et kotona pieni lapsi 3-4veli jos ap oikeesti teet tutkielmaasi aiheesta , niin toivon kaikesta sydämestäni, et ottaisit tämän puolen esille painokkaasti.kotihoitavuna ja tuen, etenkin jos pieniä lapsia......
ja sen et labroja otetaan liki jokapäivä, huonossa kunnossa on raahauduttava labraan flunnsaa yms asikakkeiden sekaan.onnneks ite älysin tilata kotisair.hoitajan kotiin hakeen näytteet... tuotakaan kukaan ei kertonu...
eli sossuapuun kertomaan asioista, ja sellainen joka oikeesti jotain tietää!
Potilasohjaus ja informointi tuesta on kyllä sinun kohdalla jäänyt ihan kokonaan. :( Kiitos vastauksestasi, tämä on kullan arvoista tietoa! t. ap
En todellakaan tarkoittanut että paraneva potilas olisi koko hoitojakson ajan KIVUTON vaan puhuin kivuista jotka eivät seläty millään muulla kuin opiaateilla, esim tuo yleisesti käytetty Ocynorm/Oxyvontin.
Niitä ei todellakaan ole tarvis käyttää niska/hartiaseudun kiputiloihin eikä muihinkaan edes koviin kipuihin jos ne selättyvät lievemmillä lääkkeillä jotka nekin ovat vahvempia kuin perus burana, esim Panacod.
Se että ei tarvitse opiaatteja kipuihin ei tarkoita että olisi kivuton ja se että sairastaa syöpää ei automaattisesti tarkoita että silloin on kipuja joihin auttaa vain kipupumpulla annosteltava morkku. Koska useimmiten niitä kovia lääkkeitä tarvitaan vasta lopussa. Tuossa on myös se asia että jos syöpä on hoidettavissa olevaa laatua, ei mitä tahansa kovaakaan kipua KANNATA hoitaa opiaateilla koska ne koukuttaa todella herkästi pitkässä käytössä ja jos on hyvä ennuste, ei kannata kyhätä opiaattiriippuvuutta aikaiseksi jos on olemassa muitakin särkylääkkeitä. Panadol-morkku välistä löytyy aika paljon muutakin.
En todellakaan tarkoittanut että paraneva potilas olisi koko hoitojakson ajan KIVUTON vaan puhuin kivuista jotka eivät seläty millään muulla kuin opiaateilla, esim tuo yleisesti käytetty Ocynorm/Oxyvontin.
Niitä ei todellakaan ole tarvis käyttää niska/hartiaseudun kiputiloihin eikä muihinkaan edes koviin kipuihin jos ne selättyvät lievemmillä lääkkeillä jotka nekin ovat vahvempia kuin perus burana, esim Panacod.
Se että ei tarvitse opiaatteja kipuihin ei tarkoita että olisi kivuton ja se että sairastaa syöpää ei automaattisesti tarkoita että silloin on kipuja joihin auttaa vain kipupumpulla annosteltava morkku. Koska useimmiten niitä kovia lääkkeitä tarvitaan vasta lopussa. Tuossa on myös se asia että jos syöpä on hoidettavissa olevaa laatua, ei mitä tahansa kovaakaan kipua KANNATA hoitaa opiaateilla koska ne koukuttaa todella herkästi pitkässä käytössä ja jos on hyvä ennuste, ei kannata kyhätä opiaattiriippuvuutta aikaiseksi jos on olemassa muitakin särkylääkkeitä. Panadol-morkku välistä löytyy aika paljon muutakin.
Jos esim tulehduskipulääkkeet ei ole ollut riittävä, onko hänelle tarjottu muuta kivunlievitystä.
syöpä alkoi rinnasta ja levisi mm. aivoihin, koki aivan kamalan kuoleman.
Sai kipulääkkeitä, mutta ne ei tehonneet. Vaikka oli puolitajuton, naamasta näki, että käy kipuhelvettiä läpi.
Olisivat nukuttaneet, niinkuin voisi tehdä, mutta ei, ei annettu armoa.
Vanhemmille jäi myös lapsen kuolema vielä karmeammaksi kokemukseksi, juuri tuon kärsimyksen takia.Kumma kun konstit on, mutta ei niitä käytetä!!
Näin potilaan kivunhoito ei pitäisi mennä. Laitankin tähän lainauksen, jonka löysin kirjallisuutta tehtävääni kerätessäni:
"Kivun hoitamatta jättäminen on hoitovirhe. Jos syöpäpotilaan kipu on yli kolme (0-10) kipumittarilla (VAS) mitattuna, tullee kivunhoitoa tehostaa. Kyse on akuuttia hoitoa vaativasta tilanteesta, jossa hoitotakuu edellyttää nopeita toimenpiteitä. Kysymyksessä on haaste terveydenhuoltojärjestelmällemme, myös eettinen ongelma, joka voidaan liittää keskusteluun priorisoinnista ja terveydenhuollon säästöistä. Suomessa on saatavilla kaikki syöpäkivunhoidossa tarvittavat lääkkeet, laitteet ja osaaminen. Koulutusta lääkäreille ja hoitajille on ollut runsaasti. Siitä huolimatta on tiedossa, että syöpäkivunhoito ei edelleenkään toteudu maassamme toivotulla tavalla. Perusongelma on vahvojen opioidien pelko ja siitä johtuva vähäinen käyttö. Lisäksi erikoistekniikoiden saatavuudessa on suuria alueellisia vaihteluja. "
syöpälapsen äidin kokemukset?