Olen yh ja minua harmittaa usein se,

Olen myös yhden lapsen yh ja suren välillä perheemme pientä kokoa ja sitä että lapsi ei enää voi nähdä isäänsä. Olisi ihanaa kun lapsi voisi turvautua kahteen aikuiseen vaikeissa tilanteissa.



Minäkään en harmittele omaa yksinäisyyttä enkä sinkkuutta, olen niin tottunut siihen. Fyysisen läheisyyden puutteeseen tottuu parissa vuodessa ja lopulta se on pelkkä etäinen muisto.

Mummoja, ukkeja, tätejä, setiä, enoja tai kummeja?



Löytyisikö hänelle/teille joku tukiperhe? Vaikka tuskin sellaiseen on resursseja, jos ei ole mitään ongelmia. Useampi luottoaikuinen olisi kyllä hyväksi.



Jossian harrastuksissa opettajasta tai valmentajasta voi tulla luottohenkilö. Harrastaako lapsesi mitään tällaista?

Mummoja, ukkeja, tätejä, setiä, enoja tai kummeja?

Löytyisikö hänelle/teille joku tukiperhe? Vaikka tuskin sellaiseen on resursseja, jos ei ole mitään ongelmia. Useampi luottoaikuinen olisi kyllä hyväksi.

Jossian harrastuksissa opettajasta tai valmentajasta voi tulla luottohenkilö. Harrastaako lapsesi mitään tällaista?

ap:kin tarkoitti varmaan sitä että kotona on vain se yksi ja ainoa vanhempi läsnä. Näin on myös silloin kun se vanhempi vaikka sairastaa. Eivät sukulaiset sitä toista vanhempaa korvaa, saati että siinä roolissa olisi joku harrastuksenvetäjä. Opettajan resurssit eivät riitä lapsen elämään osallistumiseen vapaa-aikana, eikä kuulukaan riittää. Tukiperheet tarjoavat väliaikaishoitoa lapselle ja samalla "omaa aikaa" sille ainoalle vanhemmalle ja sellaisen kaipuusta ei ainakaan mun käsittääkseni ollut kyse.

aikanaan tajunnut lapsen tarvitsevan tukiperhettä ja mahdollisuutta sitoa läheiset välit muihinkin aikuisiin kuin ainoastaan itseeni. Sellaisista olisi ollut nytkin iso apu monesti, lapselle. Nyt se on meille liian myöhäistä. Toivottavasti moni muu pienemmän lapsen yh ymmärtää enemmän kuin minä.

Mummoja, ukkeja, tätejä, setiä, enoja tai kummeja?

Löytyisikö hänelle/teille joku tukiperhe? Vaikka tuskin sellaiseen on resursseja, jos ei ole mitään ongelmia. Useampi luottoaikuinen olisi kyllä hyväksi.

Jossian harrastuksissa opettajasta tai valmentajasta voi tulla luottohenkilö. Harrastaako lapsesi mitään tällaista?

ap:kin tarkoitti varmaan sitä että kotona on vain se yksi ja ainoa vanhempi läsnä. Näin on myös silloin kun se vanhempi vaikka sairastaa. Eivät sukulaiset sitä toista vanhempaa korvaa, saati että siinä roolissa olisi joku harrastuksenvetäjä. Opettajan resurssit eivät riitä lapsen elämään osallistumiseen vapaa-aikana, eikä kuulukaan riittää. Tukiperheet tarjoavat väliaikaishoitoa lapselle ja samalla "omaa aikaa" sille ainoalle vanhemmalle ja sellaisen kaipuusta ei ainakaan mun käsittääkseni ollut kyse.

Tässä kai ei ollutkaan kyse toisen vanhemman korvaamisesta, vaan aikuisesta lapsen/nuoren elämässä.

Minulla kummitätini asui lähellä ja hänelle olen kertonut ilot ja surut. Pystyin tarvittaessa soittamaan häneltä kyydin, jos oli tarvetta. Oman isäni (joka asui samassa taloudessa) kanssa välit eivät olleet läheskään noin lämpimät.

Luottohenkilö voi olla muukin kuin oma vanhempi. Joskus asioista on jopa helpompi puhua jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa. Tavoitteellisessa harrastuksessa valmentaja, jota nähdään 10 kertaa viikossa treeneissä voi helposti olla uskottu. Hänen myös tulee tietää, mitä nuoren elämässä tapahtuu.

Yhdellä omalla kaverillani äitini oli puolestaan hänelle uskottu. Keskustelivat elämän menosta, ongelmista, naiseksi kasvamisesta. Tällä kaverilla oli perheessä vain isä. Äiti oli alkoholisoitunut ja kuoli myöhemmin. Myös tätä kuolemaa kävivät läpi äitini kanssa. Isänsä ei puhunut koko asiasta mitään :(

Ongelmahan on tietysti siinä, jos lapsella ei ole pysyviä ja luotettavia ihmissuhteita. Siinä vanhempi/vanhemmat voivat katsoa peiliin - miksi tilanne on tällainen.