Mietin itsemurhaa

...paljastit itsesi kolmannessa virkkeessä. Et kehtais. Luovuta jo.

Olen jaksanut käydä torilla asti ostamassa mansikoita. Ja ovat maistuneet hyviltä!



t:

Matias

elämän pieniä iloja. Muakin kiusattiin koulussa. Loppu vasta kun lähdin koulusta näyttävästi, soitin äidille ja menin sairaalaan.Olin ihan hajalla, sain nukahtamislääkkeet ja nukuin viikon niin että kävin välissä vain syömässä.

Sen jälkeen kiusaajat joutuivat kaikki kuraattorin juttusille ja selvisi että yksi viidestä vihasi mua ja oli saanut neljä uskomaan musta kaikkee paskaa.

Loppujen lopuks se yks jäi rannalle ruikuttaa ja neljästä muusta tuli mun ystäviä, yhdestä jopa bestis, joka ei vieläkää voi uskoo miten paska hänkin mua kohtaan joskus oli ku usko kaikkee mitä kerrottiin.



Nyt mulla on perhettä ja aion kannustaa omia lapsiani puhumaan asioista, niistä vaikeistakin. Että äiti on aina se jolle voi kaikesta puhua, jos ei muita ole.



Minun äitini on sellainen. Kaikesta voi puhua, vaikka aluksi tuntuukin typerältä.



:) Nauti mansikoista, pistä vaikka suklaata päälle vielä, namnamanam!

Itse kun olin koulussa ja kiusattiin niin haaveilin tappavani kaikki kiusaajat. Olisin sanonut uhrien vanhemmille samat sanat kuin opettaja minulle. "ole kuin et huomaisikaan heitä" "älä välitä" Siinäps ois vanhemmilla ollut pähkäilyä.

jälkeen ryhdistäydyt.

Ja sun pitää kertoa siitä kiusaamisesta opettajille, terkalle, vanhemmille jne. jos et ole sitä vielä tehnyt!

Sulta jää kaikki kivat pussailut tyttöjen kanssa kokematta, jos nyt mokaat. Näytä kiusaajille keskisormea ja elä omaa elämääsi.

viillellyt itseäni, mutta auttaa vain hetkeksi. Se on niin helppo sanoo toiselle että ryhdistäydy, KUN SINUA ITSEES EI OO KIUSATTU!!!

älä missään tapauksessa ikinä tapa itseäsi!

Mielummin vaikka lopeta koulu, muuta kauas, tee mitä tahansa..



Mutta koita jaksaa! Keskity siihen mitä työtä tahdot tulevaisuudessa tehdä tai mitä tahdot harrastaa, ja tähtää sinne. Muista että kiusaajasi kyllä löytävät edestään kaiken. Siitä ei tarvitse murehtia. Kun selviät tästä sinusta voi tulla viisaampi ja vahvempi ja saat sellaista pääomaa mitä kiusaajasi eivät tule saamaan. Joskus tulevaisuudessa voit ehkä muuttaa sen voimavaraksi. Älä ikinä luovuta. Tee ennemmin mitä tahansa muuta kuin lopeta kesken elämääsi. Olet varmaan nuori ja silloin kaikki tuntuu niin lopulliselta ja isolta. Muutaman vuoden päästä tilanteesi on aivan toinen.



Edessäsi voi olla vaikkapa 50 superonnellista vuotta ihanan puolison ja perheen ja innostavan työn parissa. Älä menetä sitä näihin kurjiin hetkiin jotka menevät ohi :)



Mieti miten moni on niin paljon kärsinyt, mutta siitä selvinnyt. Sinä selviät myös.



Siunausta.

viillellyt itseäni, mutta auttaa vain hetkeksi. Se on niin helppo sanoo toiselle että ryhdistäydy, KUN SINUA ITSEES EI OO KIUSATTU!!!

minähän en lannistu moisten idioottien kiusaamisesta, he ovat minua huomattavasti tyhmempiä ihmisiä enkä suostu antamaan heille sitä valtaa että lannistuisin heidän yrityksistään.

Miten se onkin niin vaikeaa...



Jos pyytää apua, tunnustaa oman huonommuutensa. Jos menee puhumaan masennuksesta lääkärille tai kouluterveydenhoitajalle, on hullu...



Paskat, minäpä kerron omasta kokemuksestani. Ja väitän vielä, että omat kokemukseni ovat kovin samanlaisia kuin muiden tuntemieni masentuneiden toimintatavat. Nimittäin sinä tuskittelet tuossa olotilassasi niin kauan, että tulee jokin äärimmäinen pakko hankkia apua. Kaikki tuntemani masennustapaukset ovat ensin sinnitelleet niin kauan, että omat voimat varmasti ovat lopunlopunloppu. Sitten on menty pyytämään apua arvauskeskuslääkäriltä. Sieltä on annettu sielun asperiinia ja luvattu psykiatrin aika joskus puolen vuoden päästä. Se on helvetin myöhäistä. Silläkin aikaa joku jo ehtii päästä päiviltään ja useampikin sotkea arkiasiansa perusteellisesti.



Minulla on sinulle ihan hiton hyvä ehdotus, vaikka edellä kerrotun perusteella arvelen, että se kaikuu kuuroille korville. Mene sinne arvauskeskukseen jo ajoissa. Mene ennen kuin tapaat ne koulun kiusankappaleet. Ne ovat kyllä reimuissaan, jos saavat aavistaa sinun käyneen pyytämässä apua. Niin että painelet sinne vastaanotolle ennen kuin yrität itsemurhaa. Ennen kuin pistät huoneesi remonttiin. Ennen kuin karkaat kotoasi siltojen alle viikoksi. Lisäksi teet niille kaikenkarvaisille asiantuntijoille selväksi, että koulukiusaaminen saa loppua. Vaikka Suomessa on oppivelvollisuus ja sen jälkeen käytännön pakko käydä vielä muita kouluja pahimmillaan liki kymmenen vuotta, niin Suomessa ei ole lakiin kirjattua velvollisuutta olla toisten kynnysmattona.



Etkö jaksanut lukea?



Tässä lyhyesti: ole maailman ensimmäinen järkevä masistelija ja hae apua jo ennen kuin teet mitään radikaalia.



Jaksoit kirjoittaa viestin tänne. Jaksat kirjoittaa viestin luokanvalvojallesi tai rehtorillesi. Siinä sanot, että kiusaamisesi on nyt loppu. Oppivelvollisuus ei pakota alistumaan. Jos kiusaus ei lopu, et mene ainakaan vanhaan kouluusi, vanhalle luokallesi, vanhaan sosiaaliseen tilanteeseen.

Älä tee itsemurhaa!

Tosi kurjaa että jo ensimmäinen sinulle vastannut on kiusaaja. Paska ihminenhän sellanen on.



Mutta. Sun läheiset eläisi lopun ikäänsä asian kanssa, jos tekisit niin. Ja tosiaan, sun elämä tulee vielä paremmaksi, mä lupaan. Puhu niin monen kanssa, että apu löytyy!! Tavalla tai toisella. Tiedän miten vaikeaa se on, ja miten vaikea sun on nähdä eteenpäin. Mutta JAKSA.



Eikä se ole sun vika, että olet kiusatuksi joutunut. Kaikkea hyvää. Halaus :)

Toiseksikin, sun pitää kertoa vanhemmillesi pahasta olostasi. Tai jollekin muulle aikuiselle johon luotat.

Itsemurha ei missään nimessä ole oikea ratkaisu, etkä usko siihen itsekään. Jos uskoisit niin et olisi edes kirjoittanut tätä viestiä vaan olisit jo tappanut itsesi. Kyllähän sä sen tiedät. Se, että tuntuu siltä että haluaisi tappaa itsensä, on ihan eri asia kuin että tekisi sen.

Mä toivon sulle kaikkea hyvää elämässäsi.

Selviydyt kyllä, tulet olemaan vielä onnellinen.

Sä SELVIÄT.



Mua on kiusattu koulussa, mulla on ollut hyvin vaikea lapsuus, olen menettänyt sisareni, toinen sisareni on yrittänyt itsaria (tämä oli TODELLA kauheeta ja itken ja suren sitä vieläkin, joten ethän tee itsellesi enää mitään), olen kärsinyt vakavasta masennuksesta ja paljon muuta mitä en edes viitsi kirjoittaa tänne...



Kerro jollekkin, esim. sun vanhemmille tästä tai soita suoraan terveyskeskukseen tai koulun terkkarille, varaa aika lääkärille ja kerro että olet todella masentunut. Saat apua ja elämänhalusi takaisin. Ei kukaan pidä sua hulluna tms. Masennus on tosi yleistä ja siihen saa apua.



Lupaan, että elämäsi tulee muuttumaan vain parempaan suuntaan, sinulla on koko elämä edessä jonkun ihanan kumppanin kanssa.



Olet rukouksissani.

Ja tästä kaikesta olen siis selvinnyt, joten myös sinä selviät. :)

Ettekö tajua että kyseessä oli selkee provo?!?



Aivan turhaan siis rukoilette siellä.

Jos on provo, niin on. En välitä. Mutta siitä välitän, että jos on totta, niin haluan yrittää auttaa.

elämääsi! Elämäsi suunta voi vielä muuttua ...usko pois...Rukoile Jeesusta avuksi

Missä sun kaltaisia sikiää?



Mikä tahansa aloitus saa jotkut kusipäät jauhamaan provoista. Kerrohan nyt sitten, mikä EI olisi provo!



Ja toisekseen, mitä hiton väliä sillä on, jos aloitus onkin provo? Jos siitä syntyy asiallista keskustelua, eikö silloin lähinnä provoilija tule yllätetyksi housut nilkoissa?



Sitten on vielä sekin mahdollisuus, mielestäni jopa kohtalaisen todennäköinen, että aloitus oli ihan vakavaa asiaa. Miltä sinusta, provomies tai -nainen, tuntuisi, jos avunpyyntöösi suhtauduttaisiin provona ja turhana suunpieksäntänä?



-Ai niin. Ethän sinä tarvitse ikinä apua missään asiassa...

Niin! Äiti pyyhkii tuon provottajan pepun ihan pyytämättäkin!