Neuvolantäti kyselee äideiltä

Se huomasi tieteellisesti isoja eroja ja tutkimus perustui ikiin.



Kannattaisikohan seurata omaa alaansa...

se puhuu itse koko ajan viikoista, kuukausista ja vuosista. Mitä 3v:n pitää osata tai mitä 8 kk ikäinen jo tekee. Siksi äidit luulevat, ettei se mistään muusta mitään ymmärrä, puhutaan siis iästä.

Se huomasi tieteellisesti isoja eroja ja tutkimus perustui ikiin. Kannattaisikohan seurata omaa alaansa...

Sanoin jo, että joitain muutaman prosentin eroa on 20vuotiaassa ja 40 vuotiaassa. Mutta jos 30v väittää olevansa vain ikänsä puolesta suurestikin erilainen 22vuotiaaseen verrattuna, on se jo naurettavuuden huippu. Vaikka tilastot kertoisivat että 50%, mitä helvetin ideaa on alkaa kuvittelemaan olevansa juuri itse parempi äiti? Pihalla olisi tässäkin tapauksessa toiset 50%. Nämä kun aina toitottavat, että nuori hyvä tiedostava äiti on vain POIKKEUS.

Sitten on lukuisia tutkimuksia toiseenkin suuntaan, miksi ette lennä niillä tutkimuksilla vaan yritätte parhaanne mukaan kumota niillä väittämällä vastaan, huomaatteko kuinka ylimielistä käytöstä.

Voi luen kyllä suurinpiirtein kaikki uudet tutkimukset ja huomaan kuinka valtavasti on puolin ja toisin tätä "paremmuutta" joss unohdetaan että kyse on yleensä muutamista prosenteista, ei suinkaan siitä, että hyvä jonkun ikäinen äiti olisi poikkeus.

Mitä te voitatte noissa vertailuissa?

mutta tottakai olen monta kertaa pohtinut äitiyttäni myös iän kannalta. Olen miettinyt, millainen äiti olisin ollut 10 vuotta nuorempana tai jos lapset olisikin tullut tehtyä vasta vanhempana. Olisinko ehkä jaksanut paremmin nuorempana, olisiko palautuminen ollut nopeampaa, olisinko ollut henkisesti kypsä äidiksi, olisiko elämä ollut taloudellisesti yhtä turvattua jne.



En varmaan ole ainoa, joka pohtii sopivaa ikää tulla äidiksi ja iän merkitystä omassa äitiydessä. Ehkä jotkut haluavat pönkittää omaa epävarmuuttaan kyselemällä sinulta vahvistusta asiaan.

Ja mikä ihmeen "me"? Ketkä "me"?



Sinäkö siellä työssäsi tapaat kaikki Suomen äidit? Vai niputtaisitko nyt ehkä _hieman_ suureellisesti...

että lähinnä nämä vanhemmat äidit peilaavat pohdinnoissaan omaa itseään ja miettivät, millainen äiti olisi nuorempana ollut. MUSSA on ainakin ollut ihan valtava ero 22-vuotiaana ja 30-vuotiaana, mutten voi varmaksi sanoa, olisiko minussa merkittävää eroa, jos olisin tehnyt lapsia nuoremmalla iällä.



Miksi kirjoitat ilmiöstä vain tuosta näkökulmasta? Jos olet yhtään palstaa seurannut, täällä on valtava määrä stereotypisointia (liittyen mihin tahansa elämänalueeseen), muiden haukkumista ja vertailua (hyvin paljon myös nuoremmasta vanhempaan päin).



Mitä sitten tulee neuvolan henkilökunnan tietämykseen ja sun kommentin painoarvoon (olethan sentään_neuvolantäti_), niin mä voin oman kokemukseni pohjalta kertoa, etten paljonkaan anna painoarvoa oman neuvolani ammattitaidolle - valitettavasti. Ei jää yhden sormen laskettaviksi kerrat, jolloin minä neuvoja kysyessäni olen päätynyt neuvomaan ja opastamaan nauvolan työntekijää, niinkin yksinkertaisen asian kuin atopian hoidossa (joka vauvoilla on kuitenkin verraten yleistä, kuten varmaan tiedät).



Ihmettelet yleistyksiä, mutta samassa tekstissäsi heität karkean yleistyksen, että nuoret äidit olisivat pirteämpiä ja rennompia. Eikö tuo sulta, neuvolatätinä, ole "pikkasen" epäeettistä?

nuoria perheitä, jotka tekevät lapset siksi, kun on niin ihanaa kun on "oikea perhe" ja sitten kun tajutaan että oho, se vauva sitoo ja oho, siitä pitää pitää huolta koko ajan ja oho, se ei olekaan aina vaan hiljaa ja nätti, sitten ollaan ihan puhki jo kahden kuukauden kuluttua, kun on niin rankkaa olla isä ja äiti... Niin, itse en kuulu alle kolmekymppisiin enää, tai lähellekään, joten ei kettuillut minulle...



Hmmm... mitä siitä nyt päättelis sitten.

22-vuotiaana tuore äiti, samoin 30-vuotiaana. Kyllä ikä vaan tuo jotain perspektiiviä, vaikka kyse olisikin kahdeksasta vuodesta. Ekalla kertaa olin ekakertalainen, siitä ei pääse eroon, mutta vaikka kolmekymppisenä lapsia oli useampi, se kokemus ja varmuus oli tullut myöskin muualta kuin äitinä olemisesta. 22-vuotiaana olin epävarma, nyt mua ei hetkauta tosiaankaan ne sen aikaset murheet ja osaan olla enempi mä välittämättä toisten kommenteista ja tekemisistä. Ja 22-vuotiaana jaksoin yövalvomista ihan erilailla kuin 30-vuotiaana. Joten jo sekin on ero.

22-vuotiaana tuore äiti, samoin 30-vuotiaana. Kyllä ikä vaan tuo jotain perspektiiviä, vaikka kyse olisikin kahdeksasta vuodesta. Ekalla kertaa olin ekakertalainen, siitä ei pääse eroon, mutta vaikka kolmekymppisenä lapsia oli useampi, se kokemus ja varmuus oli tullut myöskin muualta kuin äitinä olemisesta. 22-vuotiaana olin epävarma, nyt mua ei hetkauta tosiaankaan ne sen aikaset murheet ja osaan olla enempi mä välittämättä toisten kommenteista ja tekemisistä. Ja 22-vuotiaana jaksoin yövalvomista ihan erilailla kuin 30-vuotiaana. Joten jo sekin on ero.

Syy löytyi siitä että olit ensikertalainen.

t.33vuotiaana epävarma 35 toisen kohdalla en.

sekä 20- että 30- vuotiaana ja kyllä minä näen itsessäni kypsymistä ihmisenä toussa ajassa.



Ei ole menojalka väpättänyt kun sain esikoiseni ja jaksan yhä viihteellä käydä mutta puhun nyt asenteista ja elämästä.



On se kyllä niin että ihmisen normaaliin kehitykseen tuo kuuluu. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä.



Jokaisella on sitten omia kokemuksia elämästä ja moni vanha ei ole kokenut samaa mitä joku nuorempi mutta yhtälailla siihen henkiseen kasvuun kuuluu että 10, miksei 20, 49 vuoden kuluttua niitä ajatuksia katsoisi toisesta näkökulmasta!



Ja ihan se kanssakäyminen nuoren ihmisen kanssa on erilaista kuin ikäisensä tai vanhemman.

Mikä siinä oman iän ja toisen äidin iän vertailussa on niin kiehtovaa? Usein törmään kysymyksiin kuinka paljon parempia minun ikäiset äidit ovat kuin tuon toisen ikäiset äidit ja karkeaa vertailua siitä kuinka se oma ikä oli parempi?

Taas yksi ihmeellinen muka pohdinta täällä siitä, ovatko kolmekymppiset jotenkin tiedostavampia ja jos parikymppiset ovat yhtä hyviä äitejä, on se vain poikkeus. Anteeksi mitä ihmettä te hölötätte?

En ole työssäni huomannut mitenkään poikkeavasti erottuvia ikäryhmiä, ellei sitten verrata 15vuotiasta 45 vuotiaaseen, joka on jo suuri ero.

Siinä vaiheessa kuin 30v vertailee itseään 22vuotiaaseen, alkaa hymyilyttää.

Edes tilastollisesti näissä kahdessa iässä ei ole kovinkaan merkittäviä eroja ja suurin osa erostakin johtuu ainoastaan koulutustasosta. Mutta jos katsotaan akateemista 22vuotiasta ja 30vuotiasta, en huomaa eroa. Nuoremmat ehkä aavistuksen pirteämpiä ja rennompia äitejä. (karkea yleistys)

Mutta mikä siinä on niin kiehtovaa siinä IÄN vertailussa? Ymmärtäisin jonkun järkevämmän mitan kuin ikä, jos nyt on saatava vertailla.

Nyt taisit yleistää ihan itse. ;) Minä koen olevani suhteellisen perillä lapsen fyysisestä ja psyykkisestä kehityksestä, ravitsemuksesta, vuorovaikutuksesta jne, mutten missään nimessä koe olevani parempi äiti. Tietämyshän ei aina automaattisesti tarkoita jotain mystistä "parempaa äitiyttä", kyllä ihmissuhteissa muutakin tarvitaan. Toi on ihan samaa logiikkaa, kuin väittäisit, että psykologit ja psykiatrit olisivat (tai luulisivat olevansa) tosi hyviä kaikissa ihmissuhteissa kaikilla elämänalueillaan.

Musta tuntuu pikemminkin, että kompuroin usein tietämykseeni. Tieto lisää tuskaa ja minun tapauksessani tieto lisää myös neuroottisuutta. Vai johtuukohan se siitä, kun olen vanhempi kuin 22-vuotias? Nuorethan ovat niin rentoja vanhempia sinun mukaasi päinvastoin kuin me vanhemmat? ;)

nuoria perheitä, jotka tekevät lapset siksi, kun on niin ihanaa kun on "oikea perhe" ja sitten kun tajutaan että oho, se vauva sitoo ja oho, siitä pitää pitää huolta koko ajan ja oho, se ei olekaan aina vaan hiljaa ja nätti, sitten ollaan ihan puhki jo kahden kuukauden kuluttua, kun on niin rankkaa olla isä ja äiti... Niin, itse en kuulu alle kolmekymppisiin enää, tai lähellekään, joten ei kettuillut minulle... Hmmm... mitä siitä nyt päättelis sitten.

Onpas epäammattilaismainen terkkari. Kyllähän sitä kolmekymppisetkin tekevät kakaroita kun halutaan leikiä isiä ja äiti', söpöä. Ihan samoista itsekkäistä syistä kuin nuoremmatkin. Taisi muutenkin terkkasi puhua jostain alaikäisistä teiniäideistä.

Minä taas olen terkkareilta kuullut kuinka ihana pirteitä nuoret äidit (parikymppiset!) ovat verrattuna venhmpiin. :) Mitä siitä päättelisi! ;)

Käsi pystyyn ne kolmekymppiset, jotka kokevat olevansa samanlaisia kuin 22-vuotiaana? Ei taida kovin montaa kättä nousta... :O

neuvolantäti, että ne erot 22-vuotiaan ja 30-vuotiaan äidin välillä siellä tunnin mittaa-punnitse-lässytä-sessioissa näkyy?

Käsi pystyyn ne kolmekymppiset, jotka kokevat olevansa samanlaisia kuin 22-vuotiaana? Ei taida kovin montaa kättä nousta... :O

Tässä puhuttiinkin siitä, että 30v kokee olevansa parempi kuin se 22v äiti, vaikka todellisuudessa näin tuskin on, riippuu kehen vertaa. Mutta jos joku 30v vertaa juuri itseään tuntemattomaan 22vuotiaaseen äitiin, on hän aika hakoteillä.

Mikä siinä on vaikea myöntää, että se 22v on aivan samalla tavalla äiti ja onnistunut kuin sinäkin? ;)

Ja hyvä 22v äiti ei ole poikkeus! :D

/i]

Syy löytyi siitä että olit ensikertalainen.



t.33vuotiaana epävarma 35 toisen kohdalla en.

[/quote]

En ollut epävarma äiti, minulla on ollut aina selvää millainen olen kasvattajana ja millaiset säännöt meillä on lapsille.



Olen omasta lapsuudesta ammentanut asioita joita tehdä toisin ja olen voimakas persoona, minua ei haittaa millaisia valintoja muut tekee ja lapseni tulee mm. kotiin seitsemältä vaikka naapurit menee vasta ysiltä.



Samaa se on nyt 10 vuotta myöhemmin, vauva on nyt ja pari tuossa välillä saatuna. Ehkä myöhemminkin, mutta kyllä ihmisenä kasvaa.



11

neuvolantäti, että ne erot 22-vuotiaan ja 30-vuotiaan äidin välillä siellä tunnin mittaa-punnitse-lässytä-sessioissa näkyy?

Okei okei te kolmekymppiset olette kaikki niin paljon parempia äitejä ihan kaikessa, voi vitsi kumarran teille oi kolmekymppiset viisaat elämänkokeneet uljaat naiset. Me parikymppiset olemme aina huonoja ja ihan poikkeuksena muutama hyvä 20+v äiti löytyy.

Tyytyväinen? :D

Kasva aikuiseksi. :D

Tästäkin ketjusta huomaa kuinka lapsellisen ylimielisiä vielä 30vuotiaskin on. :)

Mikä siinä oman iän ja toisen äidin iän vertailussa on niin kiehtovaa? Usein törmään kysymyksiin kuinka paljon parempia minun ikäiset äidit ovat kuin tuon toisen ikäiset äidit ja karkeaa vertailua siitä kuinka se oma ikä oli parempi? Taas yksi ihmeellinen muka pohdinta täällä siitä, ovatko kolmekymppiset jotenkin tiedostavampia ja jos parikymppiset ovat yhtä hyviä äitejä, on se vain poikkeus. Anteeksi mitä ihmettä te hölötätte? En ole työssäni huomannut mitenkään poikkeavasti erottuvia ikäryhmiä, ellei sitten verrata 15vuotiasta 45 vuotiaaseen, joka on jo suuri ero. Siinä vaiheessa kuin 30v vertailee itseään 22vuotiaaseen, alkaa hymyilyttää. Edes tilastollisesti näissä kahdessa iässä ei ole kovinkaan merkittäviä eroja ja suurin osa erostakin johtuu ainoastaan koulutustasosta. Mutta jos katsotaan akateemista 22vuotiasta ja 30vuotiasta, en huomaa eroa. Nuoremmat ehkä aavistuksen pirteämpiä ja rennompia äitejä. (karkea yleistys) Mutta mikä siinä on niin kiehtovaa siinä IÄN vertailussa? Ymmärtäisin jonkun järkevämmän mitan kuin ikä, jos nyt on saatava vertailla.

Ok, ketjusta huomaa että vastaus on: epävarmuus itsestään.

Hyvä olin minäkin äitinä 20- kesäsenä!



Mutta olen kypsynyt tässä välillä ja koen olevani hyvä äiti jälleen. Ei ole parempaa koska ei ole mielestäni äitinä parempi nyt kuin ennen vaan lähinnä ihminen minussa ei ole sitä kuin 20- vuotiaana.



Ja moni muukin puoli ihmisessä vaikuttaa kuin se että on ÄITI, ne jutut ja tyyli jolla puhua kehittyy. Näkee asioita monelta kantilta jne -siis toivottavasti näin käy.



11