Mitä ajattelet, jos joku sanoo ettei parisuhteessaan riitele koskaan?

odotan eroilmoitusta.

1.niin samanlaisia ihmisä, että tykkäävät juuri samoista asiosta joten riitaa ei tule mistään. Tämä tosin tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että toisessa ei ikinä oikeasti mikään ärsytä.



2. Toinen on niin tossun alla,ettei uskalla sanoa toiselle mistään vastaan tai valittaa/ärsyyntyä mistään toisen tekemisestä.



3.valehtelee

kerran kymmenen vuoden aikana. Nykyisen miehen kanssa olen sitten ottanut vähän takaisin :) Miehet ovat kyllä luonteeltaan ihan erilaisia. Exän kanssa ei saanut riitaa aikaiseksi vaikka välillä yritinkin, nykyisen kanssa onnistuu paljon helpommin, tosin harvoin kyllä enää riidellään, aika on varmaan tasoittanut pahimmat särmät.



Mutta vastauksena kysymykseen, eipä tuossa mitään ihmeellistä ole.

että nuo eivät uskalla riidellä. Aviosuhteeseen ei siis tuoda mitään vahvoja ja ehdottomia mielipiteitä tai suuria tunteita, ettei harmonia särkyisi. Minusta se on pelokkuutta ja ristiriitojen välttämistä ja saattaa johtaa etäisyyteen ajan myötä. Luultavasti toinen osapuoli on niin alistuva, että riitoja ei tule sen vuoksi, että toinen saa aina määrätä ja sanoa viimeisen sanan.

kun minulle näin kerrottiin



muutama vuosi myöhemmin selvisi miehen jo 3vuotta kestänyt salasuhde ja sitten alettiin varmaan riidellä ja kovasti

ettei riitele huutaen/ovia paiskoen tms. Meillä esim. riidellään keskustellen, koska olemme kumpikin aika hillittyjä, eikä riidoista tule kovin pahoja, mutta erimielisyyksiä meillä toki on ollut, joskus isojakin, asuimme jopa vuoden erossa. Mutta emme silloinkaan varsinaisesti riidelleet.



Huono puoli on se, että jos oikeasti toinen ihminen suututtaa niin paljon, ettei edes kykene keskustelemaan kunnolla (jolloin jotkut toiset huutaa/haukkuu tms), meillä vetäydytään mieli myrtyneenä rauhoittumaan ja joskus asiaa ei saada keskusteltua loppuun, jolloin sama asia tulee esiin monta kertaa myöhemminkin. Mutta kukin tavallaan, olemme onnistuneet olemaan yhdessä jo 18 vuotta (lukuunottamatta sitä vuoden asumuseroa).

Tässä toisessa, kohta 3 vuotta kestäneessä avioliitossani emme riitele oikeastaan ikinä. Suhde on kokonaisuudessaan kestänyt reilut 6 vuotta. Ei meillä ole mitään syytä riidellä. Sitäpaitsi mieheni kanssa on ihan mahdoton riidellä.... Kyllä meillä toki eri mieltä asioista ollaan, mutta ei me riidellä. Ja täytyy sanoa, että nautin suunnattomasti tästä riidattomasta ilmapiiristä. Olen nimittäin ollut riitaisassa avioliitossakin ja erohan siitä tuli lopulta.

ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 20 vuotta. Ei riidellä koskaan. Sanokaahan, että mistä meidän sitten "kuuluisi" riidellä? Juu ja kumpikaan ei todellakaan ole mikään alistuva luonne :)

Ei mekään rIidellä miehen kanssa. Molemmat ollaan sopuisia ihmisiä eikä tykätä riitelemisestä. Mihin jokainen haluaa kuluttaa aikansa.

noin sanoo on ns. normaali eikä mikään "natsi" joka pitää perhettään tossun alla =ei tapella siksi kun kumppani ei uskalla sanoa vastaan.



Emme mekään tappele, olemme kyllä taisteluita käyneet suhteen alussa, mutta en ymmärrä miksi ns. pitkään yhdessä ollut pari tappelisi.



Käytännössä riitoja ei synny mistään, joskus väsyneenä voi jompi kumpi vähän tiuskaista jostain "pikkuasiasta" tyyliin mikset pessyt pyykkejä tmv. mutta ei noista mitään _riitaa_ tule.



Kun arvomaailma on samanlainen ja mielenkiinnon kohteet myös, ei ole mitään aihetta riitoihin. Riitoja voisi olla jos ekotyttö ja kerskakuluttajapoika alkavat elämään yhdessä, tmv. epäsopiva pari.

Saattaa olla niin, että henkilö on lapsuudenkodistaan oppinut käyttäytymismallin, jonka mukaan kaikenlaisia ristiriitoja pitää välttää.



Saattaa olla myös niin, että toinen puoliso kokee olevansa niin alistetussa asemassa, ettei uskalla tuoda esiin todellisia mielipiteitään, joten riitojakaan ei synny.



Saattaa olla myös niin, että ulkopuolisen silmistä pariskunnalla oikeasti on jatkuvaa naljailua, vähättelyä tms toisiaan kohtaan, mutta he eivät koskaan huuda toisilleen tai käytä toisiaan kohtaan fyysistä väkivaltaa. He siis riitelevät, mutta eivät tiedosta tai myönnä riitelevänsä.



Saattaa myös olla, että henkilöllä on valikoiva muisti, muistiongelmia, hän valehtelee, tai kertoo parisuhteensa yleisimmin vallitsevasta tilasta, jolloin ei riidellä.

noin sanoo on ns. normaali eikä mikään "natsi" joka pitää perhettään tossun alla =ei tapella siksi kun kumppani ei uskalla sanoa vastaan.

Emme mekään tappele, olemme kyllä taisteluita käyneet suhteen alussa, mutta en ymmärrä miksi ns. pitkään yhdessä ollut pari tappelisi.

Käytännössä riitoja ei synny mistään, joskus väsyneenä voi jompi kumpi vähän tiuskaista jostain "pikkuasiasta" tyyliin mikset pessyt pyykkejä tmv. mutta ei noista mitään _riitaa_ tule.

Kun arvomaailma on samanlainen ja mielenkiinnon kohteet myös, ei ole mitään aihetta riitoihin. Riitoja voisi olla jos ekotyttö ja kerskakuluttajapoika alkavat elämään yhdessä, tmv. epäsopiva pari.

kun taas pitempi asioiden selvittely hiukan rauhallisempaan, mutta ärtyneeseen sävyyn ei ole riita. Se on vain keskustelua ja näkemysten vaihtoa.

Väitän, että riidan määritelmä riippuu osittain ihmisen persoonallisuudesta. Ulospäin suuntautunut ihminen ei määrittele riidaksi sitä samaa, minkä sisäänpäin suuntautunut ihminen. Introvertti tulkitsee hyvinkin pienet eleet, muutokset äänenpainossa riidan haastamiseksi, kun taas ekstrovertti saattaa keskittyvä vain sanoihin, tai sitten ei noteeraa niitäkään.

p.s. ei aleta riitelemään riidan määritelmästä :)

Keskustelu, kompromissien tekeminen, toisen mielipiteen huomioon ottaminen on normaalia, ei riitely.



t. 11v riitelemättä.

Niinkuin me. Aviossa 14 vuotta eikä riidellä. Me ollaan samanlaisia luonteiltamme, tykätään samoista asioista ja ollaan yleensä samaa mieltä. Jos ei olla, jutellaan siitä. Erimielisyyksiin haetaan kompromissi aina jutellen.



Mua ei mies ärsytä koskaan. Joskus olen väsynyt ja ärtyisä, mutta sanon sen miehelle ja hän ymmärtää antaa mun olla silloin omissa oloissani. Kumpikin käyttäytyy aina kivasti toista kohtaan, jos on jotain huomauttamista, se sanotaan ilman riitaa.

Niinkuin me. Aviossa 14 vuotta eikä riidellä. Me ollaan samanlaisia luonteiltamme, tykätään samoista asioista ja ollaan yleensä samaa mieltä. Jos ei olla, jutellaan siitä. Erimielisyyksiin haetaan kompromissi aina jutellen.

Mua ei mies ärsytä koskaan. Joskus olen väsynyt ja ärtyisä, mutta sanon sen miehelle ja hän ymmärtää antaa mun olla silloin omissa oloissani. Kumpikin käyttäytyy aina kivasti toista kohtaan, jos on jotain huomauttamista, se sanotaan ilman riitaa.

jos mieheni olisi ärtyisä, olisin hyvin loukkaantunut siitä ja se olisi jo mielestäni riita. Siis mielestäni jo mieheni ärtyisyys on riitelemistä. Eihän normaalisti esim työkaveritkaan ole minulle ärtyneitä. Se on normaalien käytöstapojen vastaista. Kun ihminen on hyväntuulinen ja keskustelee normaalisti ja asiallisesti, hän ei riitele.

Niinkuin me. Aviossa 14 vuotta eikä riidellä. Me ollaan samanlaisia luonteiltamme, tykätään samoista asioista ja ollaan yleensä samaa mieltä. Jos ei olla, jutellaan siitä. Erimielisyyksiin haetaan kompromissi aina jutellen. Mua ei mies ärsytä koskaan. Joskus olen väsynyt ja ärtyisä, mutta sanon sen miehelle ja hän ymmärtää antaa mun olla silloin omissa oloissani. Kumpikin käyttäytyy aina kivasti toista kohtaan, jos on jotain huomauttamista, se sanotaan ilman riitaa.

jos mieheni olisi ärtyisä, olisin hyvin loukkaantunut siitä ja se olisi jo mielestäni riita. Siis mielestäni jo mieheni ärtyisyys on riitelemistä. Eihän normaalisti esim työkaveritkaan ole minulle ärtyneitä. Se on normaalien käytöstapojen vastaista. Kun ihminen on hyväntuulinen ja keskustelee normaalisti ja asiallisesti, hän ei riitele.

Mutta minä en olekaan miehelleni ärtyisä, vaan itselleni. Miehelle sanon kauniisti että tunnen oloni hieman ärtyisäksi ja menen hieman lepäämään. Mieheni on niin hienotunteinen ettei ala riidellä tällaisesta.

Niinkuin me. Aviossa 14 vuotta eikä riidellä. Me ollaan samanlaisia luonteiltamme, tykätään samoista asioista ja ollaan yleensä samaa mieltä. Jos ei olla, jutellaan siitä. Erimielisyyksiin haetaan kompromissi aina jutellen. Mua ei mies ärsytä koskaan. Joskus olen väsynyt ja ärtyisä, mutta sanon sen miehelle ja hän ymmärtää antaa mun olla silloin omissa oloissani. Kumpikin käyttäytyy aina kivasti toista kohtaan, jos on jotain huomauttamista, se sanotaan ilman riitaa.

jos mieheni olisi ärtyisä, olisin hyvin loukkaantunut siitä ja se olisi jo mielestäni riita. Siis mielestäni jo mieheni ärtyisyys on riitelemistä. Eihän normaalisti esim työkaveritkaan ole minulle ärtyneitä. Se on normaalien käytöstapojen vastaista. Kun ihminen on hyväntuulinen ja keskustelee normaalisti ja asiallisesti, hän ei riitele.

Mutta minä en olekaan miehelleni ärtyisä, vaan itselleni. Miehelle sanon kauniisti että tunnen oloni hieman ärtyisäksi ja menen hieman lepäämään. Mieheni on niin hienotunteinen ettei ala riidellä tällaisesta.

ja olla minulle normaali, iloinen, oma itsensä. Koti ei ole paikka jossa kiukutellaan, tai mökötetään. Vetätyminen ärtymyksen vuoksi on mökötystä. Väsymyksen vuoksi lepääminen on ok, mutta ärtymys levittää ympäristöön negatiivista energiaa.

on alsitettu ja poljettu maanrakoon, et sillee ajattelen.

Toisen kanssa voi olla eri mieltä riitelemättä. Ja - käsi sydämellä te riitelijät - johtavatko ne riidat oikeasti mihinkään? Kyllä se riidan aiheena oleva asia joudutaan kuitenkin keskustelemalla käymään läpi ja sopimaan, mitä tehdään.



Riitely on enemmänkin niiden ase, jotka ovat kyvyttömiä muuten tuomaan itseään julki.

Riitelevissä perheissä toinen on alistaja, toinen alistettu. He pelaavat peliä, jossa alistettu aina häviää.