äiditön äiti

Mun lapset on jo isompia, mutta sama tilanne on ja oli mulla. Kyllähän se välillä tuntui ihmeelliseltä, kun seurasi jonkun kaverinsa perhe-elämää, johon kuului osallistuvat mummut x2. Mä sitten aina ajattelin, että ihanaa, mutta mun roolini on erilainen.

Mä kävin paljon perhekerhoissa, joista sain ystäviä, joiden kanssa lapsiarkea on eletty. En edes ole mikään suupaltti, mutta sain muutaman tosi hyvän ystävän, joista yhdestä olen ajatellu jälkeenpäin, että sillä on niin suuri sydän, että se on melkein kuin mummo mun lapsille, edelleen.



Eli kyllä sä selviät. Siitä ei ole epäilystäkään :)

ja tämäkin sairas eli ei voi ottaa hoitoon pientä lasta.



Yhden isovanhemman lapsi menetti 4-vuotiaana ja muita ei ole edes nähnyt.



Kummit ja kaverit ovat olleet kasvatuskeskusteluissa vertaistukena ja myös auttaneet jonkin verran lapsen hoidossa.



Hyvin on pärjätty.