Taidan olla naimisissa narsistin kanssa! Mitä teen?

Kyllähän nuo ovat narsistisia piirteitä. Mutta kaikilla ihmisillä niitä on jossain määrin. Narsismista on netissäkin niin paljon tietoa, että en viitsi niitä piirteitä tähän luetella. Älä alistu miehen vähäteltäväksi.

ehkä on vain itsekäs, tyhmä, tunnevammainen. Älä tuollaisen kanssa koko elämääsi pilaa. Jos ei ole yhteistä hyvää ja toisen lämmintä huomioonottamista, ei se ole mikään kumppanuus-ihmis-tai parisuhde. Ehkä miehelläsi on niin surkea itsetunto että on pädettävä ja vahdittava omaa tonttiaan. Sellaisen ihmisen kanssa ei voi koskaan olla hyvää suhdetta; toisella kun ei ole varaa lämpöön, läheisyyteen, saatikka sun tukemiseen. Äijä terapiaan tai vaihda. Sunkin itsetunto tuohoutuu tuossa vuosien mittaan, ihan huomaamatta. Jos mies ei ole valmis perheensä vuoksi laittamaan itseään kuntoon, ei hän ole myöskään perheensä arvoinen.

joka tapauksessa sun ei pidä alistua tuohon.



Ei välttämättä ole kyse narsismista. Oletko yrittänyt keskustella asiallisesti tästä hänen käytöksestään ja siitä miltä se sinusta tuntuu?

Hanki tietoa. Käy vaikka aluksi tutustumassa Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivulla.



Lukemiseksi suosittelen sinulle esim. Raimo Mäkelän "Naamiona terve mieli - kuinka kohtaan luonnehäiriöisen". Karua mutta myös silmät avaavaa luettavaa löydät Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaran toimittamasta teoksesta "Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat". Erittäin hyödyllinen on myös useiden suomalaisten asiantuntijoiden laatima kirja "Naimisissa narsistin kanssa".



Mikäli et saa miestäsi mukaan pariterapiaan, muista, että voit käydä siellä myös yksin. Asiantuntija pystyy parhaiten auttamaan ja tukemaan sinua.



T. Yksi narsistihelvetistä hengissä ja järjissä selviytynyt

Narsismi on kavala tunnesyöppö.Aivan pienillä vähäpätöisiltä tuntuvilla asioilla vaikutetaan toisen ihmisen tunteisiin ja niin muutellaan päätöksen tekemisiä niin ,että voi sitten lopuksi sanoa "itsehän tätä halusit".Lasten kanssa touhuaminen ja hoitaminen kuuluu sekä isälle että äidille luonnollisena asiana.Jos sitä joutuu vaatimaan toiselta osapuolelta on jo jotain aikuiseksi kasvamisessa pielessä.Katsele ja seuraa asioita totuuden pohjalta mikä on totta ja oikeaa,se selventää omaa ajatusmaailmaasi.Voi silloin nähdä mikä on pielessä.Narsistinen persoonallishäiriö ei parane,keksii vain uutta millä voi tuhota tahtosi ja sielusi.Hän ottaa selville syvimmät tunteesi ja käyttää niitä hyväkseen pienin puukoniskuin.Vähättelevät sanat pitävät ajatuksesi kiinni hänessä ja vievät sitä läsnäoloa sinusta mitä lapsesi tarvitsevat.Lapset oppivat salailevan käytösmallin perheessä.Kerro jollekin luotettavalle ihmiselle asiat jotka vaivaavat mieltäsi,älä haudo niitä yksin.Kertoessa oma ajatusmaailmasi selkiytyy ja alat nähdä totuudenmukaisesti.Totuus vaikka se satuttaisikin on parempi kuin valheessa eläminen.Ole luja,rohkea ja ajattele omaa ja lastesi parasta. Ei aikuinen mies tarvitse sinun sääliäsi ja jatkuvaa huomioimista.Hänen kuuluu olla perheensä tuki ja turva!

Kuulostaa enemmän perinteiseltä sovinistilta.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2012 klo 23:31"]

Seuraile tilannetta. Onko sulla omia harrastuksia ja ystäviä. Miksi epäilet narsistiksi.

Jos se mies alkaa väkivaltaseksi niin häivy suhteesta.

[/quote]

kannattaa häipyä ennen fyysistä väkivaltaa, jos ei kunnioita sinua niin lähde.

Onko muilla samantapaisia kokemuksia kuin muutamalla tähän ketjuun kirjoittaneella ap:n lisäksi?

miulla samanlaisia "ongelmia",olemme olleet pitkään naimisissa ja hän ei aikoinaan edes kosinut(koska se oli itsestään selvyys että naimisiin mennään,eli eräänä pvn hän ja minä menimme kaupungille ja hän vei meidät kultakauppaan"katsotaan minkälaiset sormukset ostetaan"-tyyliin)lapset hankittiin ja oli selvä että äiti jää kotiin hoitaan niitä ja ottaa muutaman lisää siihen,hoitaa kaikki kotityöt ja on tyytyväinen että mies on niin ihana,kiltti ja tuo lahjoja muutakin kuin synttäreillä ja hääpäivänä.Omaa aikaa sain kun lapset(mies piti paijata nukkuun,vaikka kuinka olisi itteensä väsyttäny tai ei olisi jaksanut) oli laitettu nukkumaan!Hän valitsi useimmin vaatteeni tai ainakin ne mitä en voinut käyttää,kun näky rintavako esim.Sukulaisilla(jos sinne edes lähti)oli aina siinä huoneessa missä minäkin,että kuuli mitä puhuin ja ilmaisi ilmeellä aina mitä oli mieltä sanomisistani,huokaili tai pyöritti päätään jos asia ei häntä mielyttänyt(nykyään emme enään kyläile  yhdessä)sitten jos ja kun puhuin asiasta,niin vähätteli kaikkea"että kuvittelet ja puhut paskaa..en ikinä käyttäyis tuollein"ja näitä tilanteita on miljoonia...eikä hän tunnusta mitään niistä! onko tuommonen narsismia,ettei tunnusta tai näe itseänsä niinkuin ilmaisee itsensä,vaan hän kuvittelee olevansa ihan toisenlainen ihminen???

Narsistin kanssa on erittäin vaikea ja joskus jopa vaarallista elää, mutta liikaa nykyään syyllistetään narsisteja mediassa. Ei se ole heidän vikansa, kärsivät persoonallisuushäiriöstä.  Jos miehesi suostuu terapiaan, älä hylkää häntä. Jos ei, niin keskustelkaa jatkosta.

Ei hän tunnusta että hänellä mitään vikaa,olisikaanminä olen se joka olen hankala,kun hän vaan ajattelee minun parasta kaikessa!

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 17:01"]

Ei hän tunnusta että hänellä mitään vikaa,olisikaanminä olen se joka olen hankala,kun hän vaan ajattelee minun parasta kaikessa!

[/quote]

Niinpä. Ei se luonnehäiriöinen parane, kun ei hänessä mielestään ole mitään vikaa. Se on vähän kuin alkoholismi, eli muutos on mahdollinen vasta kuin kohde itse sen hoksaa, eikä se puoliso pysty niitä silmiä toiselle avaamaan vaan vaatii oman oivalluksen. Onneksi itsen tajusin lähteä nostelemaan ennen avioliittoa ja lapsia. Elämäni paras päätös. Nyt olen itsekin paljon tasapainoisempi kun olen taas normaalien ihmisten ympäröimä.

Eikä kai narsistin kanssa kauheesti "keskustella" asioista ja jos keskustellaan,niin hänen tyylillä tai ainakin siihen lopputulokseen mihin hän päätyy,on se oikea.:(

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 16:55"]

Narsistin kanssa on erittäin vaikea ja joskus jopa vaarallista elää, mutta liikaa nykyään syyllistetään narsisteja mediassa. Ei se ole heidän vikansa, kärsivät persoonallisuushäiriöstä.  Jos miehesi suostuu terapiaan, älä hylkää häntä. Jos ei, niin keskustelkaa jatkosta.[/quote]

Mikäli kyseessä on oikeasti narsistisesti persoonallisuushäiriöinen ihminen eikä vain joku itseriittoinen idiootti niin silloin otetaan jalat alle ja lähdetään. Heti. Narsistin kanssa ei pysty keskustelemaan, ei millään tasolla. Hän manipuloi sinun omat sanasi sinua itseäsi vastaan ja nauraa ivallisesti päälle. Mikään, ei siis mikään ole koskaan hänen syytään omasta mielestänsä, eikä hän koskaan pyydä anteeksi julmuuksiaan. Jos hän lyö sinua, hän sanoo sen olevan omaa syytäsi. Ihan jokainen asia, pienimmätkin saatikka isommat, ovat aina sinun syytäsi. Joka ikinen kerta.

Narsistin kanssa pitää aina olla hänen kanssaan samaa mieltä. Mikään muu ei käy. Sinulla ei saa olla mitään omia mielipiteitä mikäli ne eriävät hänen omistaan. Muutoin sinut haukutaan vaikka sitten muiden ihmisten kuullen. Sinua vähätellään, sinut tehdään naurunalaiseksi, sinua pilkataan avoimesti. Paitsi! Jos tilanne on sellainen, että narsisti nopeasti tajuaa, että nyt kannattaa pikkuvaimosta sanoa jokin hyvä sana, jotta hän itse hyötyisi siitä.

Narsisti ei kärsi omasta luonnehäiriöstään, sillä hän ei tiedosta sitä. Narsisti nauraa ihmisille, jotka antavat käyttää itseään hyväkseen mutta he ovat tästä ympärillään olevasta hovista riippuvaisia. Narsismi ei ole mielisairaus, jota voitaisiin lääkityksellä ja terapialla hoitaa saatikka parantaa. Narsistinen julmuus on syvällä ihmisen persoonassa, jota ei pysty muuttamaan, koska hän ei itse ymmärrä omaa tilaansa. Narsistin läheisyydessä oma henkinen loppuunpalaminen on vain ajan kysymys. Jotkut kestävät ja viruvat siinä vuosia, kun eivät tiedä mistä on kysymys. Narsisti tuhoaa itsetuntosi, vie ihmisarvosi.

Kaikki kusipää-idiootit eivät suinkaan ole narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä, tätä ei siis kannata kevyesti heitellä. Kyseessä on todella vakava ja vaarallinen lääketieteellisesti luokiteltava luonnehäiriö.

Nro 8

Onkohan ap saanut epäilyilleen katetta...?

Taisimme menettää perheenjäsenemme narsistille.. Olemme täysin neuvottomia mitä pitäisi tehdä. Kyse on veljeni vaimosta, joka on koko ajan vain pahempi. Jos kertoisin kaikki mikä hänestä narsistin tekee, tulisi tästä romaani, joten onnekseni löysin tämän linkin ja kertomuksen joka on kuin täysin suoraan heidän elämästään;

http://www.rakkaudeksi.fi/node/1255

Veljelläni oli ensin laaja kaveripiiri, nyt hänellä ei ole enää yhtäkään omaa kaveria. Muutama vaimonsa kaveri on enää heidän kanssaan tekemisissä, näille tämä nainen saa elämän näyttämään täydelliseltä lapsiperheen elämältä kahden lapsensa kera. Toinen lapsista tuskin on edes veljeni, uskollinen tämä nainen ei ole ollut hetkeäkään, eikä hävennyt näyttää sitä asiaa minulle kun vielä olimme tekemisissä..

Lapsia hän käyttää kiristysvälineenä. Isovanhempien tulisi maksaa heidän elämänsä ja kun näin ei tee, uhkailee hän lasten näkevän nälkää. Itselleen hän ostaa jatkuvasti jotakin uutta, lapset jäävät ilman. Myöskään myötätuntoa ja sympatiaa hän ei lapsiaankaan kohtaan tunne vaan kykenee nauramaan p*****ta naurua kun lapsi loukkaa itsensä ja se on hänestä vain huvittavaa.

Esillä naisen pitää olla koko ajan, jatkuvasti pitää uudistaa omaa ulkonäköään vaatteilla, meikeillä yms.. Hänen pitää saada ihmiset kehumaan miten hyvä ihminen hän on.

Nyt veljelläni ei ole tosiaan enää ketään, kaverit menivät, ei saa olla tekemisissä perheensä kanssa, ei saa mennä minnekään jotta voisi saada uusia ystäviä. Hän on aina kotona hoitamassa lapsia kun vaimonsa menee baareissa, jos mies joskus pääsee lähtemään itsekseen soi puhelin tarkistussoitoista jatkuvasti.

Tilanne on täysin hullu ulkopuolisen silmissä. miten mies ei ymmärrä lähteä? Mutta minä ymmärrän tilannetta täysin, olin itsekin narsistin uhri. En uskonut kun ystäväni koittivat minulle sanoa, että mies on narsisti. Kaunistelin asioita. Mies teki jatkuvasti väärin, kiristi minua, uhkaili.. Mutta sai aina lopulta minut uskomaan olevani syypää kaikkeen, minä olin huono ihminen.. Nyt jälkeenpäin kun pääsin kyseisestä ihmisestä eroon, voin vain ihmetellä miten tyhmä olin.. Mihin kaikkeen suostuin, miksi en nähnyt asioita niinkuin näen ne nyt.. Mutta sen vuoksi ymmärrän miten vaikeassa tilanteessa veljeni on, varsinkin lasten vuoksi.

Mutta mitä me ulkopuoliset voimme asialle tehdä, jotta saisimme perheenjäsenemme takaisin tämän narsistinaisen otteesta?

Seuraile tilannetta. Onko sulla omia harrastuksia ja ystäviä. Miksi epäilet narsistiksi.



Jos se mies alkaa väkivaltaseksi niin häivy suhteesta.

Ehkäpä teillä on elämänkuviot menneet vaan kovin arkisiksi ja mies oikuttelee jotain elämän tylsyyttä.

ei minulla ole pahemmin ystäviä eikä mitään harrastuksia. en saa lapsia minnekään hoitoon jos mieheni ei jouda. mutta ei se ole suuri ongelma, olen tottunut siihen.

ongelmat ovat lähinnä sellaisia, että mieheni "vähättelee" aina minun mielipiteitä, hän on aina oikeassa ja on tehtävä kuten hän haluaa. jos teen kuten minä halusin, saan kuulla miten hän vihaa sitä että minä teen aina oman pääni mukaan.



tai jos olemme lähdössä vaikka jonnekin, esim. uimahalliin lasten kanssa. mieheni keksii aamulla että lähdetään uimaan, lapset ovat innoissaan. sanon että no aletaan pakata tavaroita. mieheni: "minä tarvitsen vain uimahousuni, tuo ne kaapista."

entä me muut????? mekin tarvitaan uimahousut ja pyyhkeet ja shampoot ja kellukkeet! jonkun on pakattava ne mukaan! hän ajattelee aina vain itseään eikä tee senkään eteen mitään, jakelee vain käskyjä!



kaikista pahimmalta tuntuu se kun "teen jotain väärin" ja mieheni uhkailee, että minä kyllä muistan tämän, nämä kerääntyy ja joku päivä se on vain liikaa! väärin teen siis kun olen eri mieltä ja toimin oman mielipiteeni mukaan, teen siis väärin.



tänään esimerkki:

olimme lähdössä ulkoilemaan ja pyysin kaikkia lapsia käymään vessassa ennen lähtöä. yksi ei ollut niin innokkaasti menossa ja mieheni sanoi että ei sen tarvi mennä, ei nyt tarvi. sanoin että on parempi käydä kotona kuin alkaa heti etsiä vessaa paikanpäällä, pieni lapsi kyseessä ja kun hätä on niin tulee kiire ja minä olen se joka siellä vessaa etsii vauva sylissä...

mieheni sanoi että ei tarvi mennä vessaan ja poistui jo ulos talosta. sanoin lapselle että käy nyt äkkiä vaan, sitten mennään. lapsi kävi vessassa ja lähdimme ulos, mieheni kuuli toiselta lapselta että tämä "vessastakieltäytyjä" kävikin vessassa ja taas saan kuulla huutoa kuinka teen kaiken oman pääni mukaan enkä niin kuin hän on päättänyt!





voisin kirjoittaa kirjan.



onko tämä narsismia?





ap