Lue keskustelun säännöt.
Ammatinvalintapsykologilla käyneet!
06.09.2012 |
Oliko käynnistä apua, minkälaista? Teitkö jotain testejä yms? Saitko testin tulokset papereina itsellesi, vai missä muodossa? Kannattaako mennä?
Kommentit (14)
Eipä siitä ollut mullekaan mitään apua. Kerran pari kävin, ja sitten ammatinvalintapsykologi totesi että mun on ehkä parempi miettiä koulutusasioita yksinäni kun ei keksitty mitään. Testituloksista ei juurikaan keskusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä ole tarkoituskaan käydä 3 kertaa enemmän, se kun ei ole mitään terapiaa vaan oman osaamisen tunnistamista ja järkevien mielenkiinnonkohteiden löytämistä. Tuo 7:n kokemus johtunee siitä, että hän luovutti vastuun psykologille, joka järkevänä lopetti tapaamiset.
En kyllä ole kenenkään kuullut sitä kehuvan eikä hyötyneen siitä mitenkään.
No siis kyllähän siinä sai alaehdotuksia, mutta olisin jäänyt kaipaamaan kahta asiaa:
- Ehdotettiin ihan mitä tahansa aloja laittamatta mitään painoarvoa työllistymiselle. Jos on nimenomaan työkkärin ammatinvalintapsykologilla, niin kyllä valinnassa pitäisi alusta asti olla mukana myös työllistymisnäkymät.
- Puhuttiin ammateista abstraktilla tasolla. Se, millaista opiskelu on, ei välttämättä vastaa sitä, millaista työnteko ammatissa on. Jollekin voi vielä opiskelu sopia, mutta ammatti ei, tai ammatti sopia, mutta opinnot eivät. Jos sitä käytäntöä saisi enemmän mukaan, niin ihmiset voisivat ainakin välttyä harhavalinnoilta.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 12:54"]
No siis kyllähän siinä sai alaehdotuksia, mutta olisin jäänyt kaipaamaan kahta asiaa:
- Ehdotettiin ihan mitä tahansa aloja laittamatta mitään painoarvoa työllistymiselle. Jos on nimenomaan työkkärin ammatinvalintapsykologilla, niin kyllä valinnassa pitäisi alusta asti olla mukana myös työllistymisnäkymät.
- Puhuttiin ammateista abstraktilla tasolla. Se, millaista opiskelu on, ei välttämättä vastaa sitä, millaista työnteko ammatissa on. Jollekin voi vielä opiskelu sopia, mutta ammatti ei, tai ammatti sopia, mutta opinnot eivät. Jos sitä käytäntöä saisi enemmän mukaan, niin ihmiset voisivat ainakin välttyä harhavalinnoilta.
[/quote]
AVO:n psykologi ei ole ennustaja! Jos opiskelet 4 vuotta, ei ole mitään takeita siitä, että nyt työllistävä ala työllistää vielä silloin. Eikä se psykologi todellakaan ole mikään jokaisen keskiasteen oppilaitoksen ja jokaisen suomalaisen työpaikan erityisasiantuntija: ei hän voi tietää, millaista on olla opettajana Kettukankaan yläasteella tai Piilijärven yhtenäiskoulussa. Eikä hän voi tietää sitäkään, sopiiko sinulle Helsingin vai Tampereen luokaopettajaopinnot, vaikka ne miten eroavat toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat testit voit tehdä itse netissä: http://www.mol.fi/avo/avo.htm
Siellä vaan mietitään et mikä ala sua kiinnostaa, miten motivoitunu oot työntekoon, varmaan ehdottaa jotain työnhakukurssia, tms.
Psykologi lähinnä kyseli omia kiinnostuksia, kyseli koulumenestyksistä eri aineissa ja kiinnostuksista. Kun faktat oli ne, että olen tasaisen keskinkertaisen lahjakas kaikessa eikä ole erityisiä kiinnostuksia oli hän selvästi pulassa.
Sitten alettiin käydä läpi listaa johon oli listattu erilaisia ammattinimikkeitä, ja minun piti siitä merkitä ne jotka on ehdoton ei, mitkä ehkä kiinnostaa ja mitkä kiinnostaa. Yksikään ei tullut kiinnostaviin mutta ehkä kiinnostaa ammateiksi tuli muutama. Valitsin sitten yhden niistä (bioanalyytikko amk) ja lähdin alaa opiskelemaan. Kuitenkin jo ekan opiskeluvuoden aikana tajusin että tämä ei ole ollenkaan minun alani.
Sitten ihan ilman ammattilaisten apua törmäsin ihmiseen joka opiskeli yliopistossa toista alaa, joka ei sekään minua kiinnostanut mutta vaikutta siedettävissä olevalta, ja sellaiselta missä töitä olisi tarjolla hyvin. Vaihdoin sitten sitä opiskelemaan ja olen sitä työtä siitä asti tehnyt, ihan kohtuu tyytyväisenä ( ei minua tämä ala kiinnosta, mutta eipä se ole kärsimystäkään). Ala muuten on sellainen että olisin ammatinvalintapsykologilla käyntivaiheessa laittanut tämän ehdottomasti EI IKINÄ vaihtoehtoihin, kun en ollut ikinä ajatellut teknistä ja matemaattista alaa itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereella tehtiin näin:
Sain ajan ammatinvalintapsykologille ihan työkkärissä aikanaan. Kerran siellä kävin vaikka tarvetta oli vähintään muutamalle käynnille. Ennen käyntiä piti täyttää kotona eräänlainen ennakkohaastattelu-lappu, missä kyseltiin kaikkea taustatietoa, kiinnostuksia yms. No eihän sitä katsottu edes! Aikansa se ammatinvalintapsykologi siinä paasasi, kunnes loppupäätelmä oli: "hae työkokeilupaikka jostain mikä kiinnostaa". Sitten hänellä tulikin kauhea kiire, mitä ilmeisimmin kahville. Ei mitään infoa koko kokeiluprosessista tai mistään, ei edes tilaisuutta kysyä. Valitin asiasta kyllä eteenpäin.
Todella huonoa palvelua sain. Minulla olisi sentään ollut kiinnostusta puolelle ja toiselle mutta olisin tarvinnut apua minkä alan käytännössä ottaisi, mikä sopisi. Edes JOTAIN tietoa olisin halunnut. Noh, tutkiskelin itseäni pitkällisesti ja päädyin yliopistoon, jossa nyt opiskelen.
Vahvisti vain sen minkä jo tiesin. Sain lausunnon. Vakuutusyhtiö maksoi lystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta pakko kysyä, että oletteko ikinä saaneet työkkärin psykologilta esim terapiaa, kotipuhelinnumeron tms tavallaan odottamatonta? Tai oletteko olleet hoitosuhteessa te-keskuksen psykologiin?
Asian voi nähdä niinkin että jos jokaisen pitää itse löytää yksin omat juttunsa maksamme suotta psykologien palkkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologi lähinnä kyseli omia kiinnostuksia, kyseli koulumenestyksistä eri aineissa ja kiinnostuksista. Kun faktat oli ne, että olen tasaisen keskinkertaisen lahjakas kaikessa eikä ole erityisiä kiinnostuksia oli hän selvästi pulassa.
Sitten alettiin käydä läpi listaa johon oli listattu erilaisia ammattinimikkeitä, ja minun piti siitä merkitä ne jotka on ehdoton ei, mitkä ehkä kiinnostaa ja mitkä kiinnostaa. Yksikään ei tullut kiinnostaviin mutta ehkä kiinnostaa ammateiksi tuli muutama. Valitsin sitten yhden niistä (bioanalyytikko amk) ja lähdin alaa opiskelemaan. Kuitenkin jo ekan opiskeluvuoden aikana tajusin että tämä ei ole ollenkaan minun alani.
Sitten ihan ilman ammattilaisten apua törmäsin ihmiseen joka opiskeli yliopistossa toista alaa, joka ei sekään minua kiinnostanut mutta vaikutta siedettävissä olevalta, ja sellaiselta missä töitä olisi tarjolla hyvin. Vaihdoin sitten sitä opiskelemaan ja olen sitä työtä siitä asti tehnyt, ihan kohtuu tyytyväisenä ( ei minua tämä ala kiinnosta, mutta eipä se ole kärsimystäkään). Ala muuten on sellainen että olisin ammatinvalintapsykologilla käyntivaiheessa laittanut tämän ehdottomasti EI IKINÄ vaihtoehtoihin, kun en ollut ikinä ajatellut teknistä ja matemaattista alaa itselleni.
Vaikuttaa siltä, että et tuntenut/tunne itseäsi lainkaan, etkä elämää. Mutta onneksi hyvä ala löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi lähinnä kyseli omia kiinnostuksia, kyseli koulumenestyksistä eri aineissa ja kiinnostuksista. Kun faktat oli ne, että olen tasaisen keskinkertaisen lahjakas kaikessa eikä ole erityisiä kiinnostuksia oli hän selvästi pulassa.
Sitten alettiin käydä läpi listaa johon oli listattu erilaisia ammattinimikkeitä, ja minun piti siitä merkitä ne jotka on ehdoton ei, mitkä ehkä kiinnostaa ja mitkä kiinnostaa. Yksikään ei tullut kiinnostaviin mutta ehkä kiinnostaa ammateiksi tuli muutama. Valitsin sitten yhden niistä (bioanalyytikko amk) ja lähdin alaa opiskelemaan. Kuitenkin jo ekan opiskeluvuoden aikana tajusin että tämä ei ole ollenkaan minun alani.
Sitten ihan ilman ammattilaisten apua törmäsin ihmiseen joka opiskeli yliopistossa toista alaa, joka ei sekään minua kiinnostanut mutta vaikutta siedettävissä olevalta, ja sellaiselta missä töitä olisi tarjolla hyvin. Vaihdoin sitten sitä opiskelemaan ja olen sitä työtä siitä asti tehnyt, ihan kohtuu tyytyväisenä ( ei minua tämä ala kiinnosta, mutta eipä se ole kärsimystäkään). Ala muuten on sellainen että olisin ammatinvalintapsykologilla käyntivaiheessa laittanut tämän ehdottomasti EI IKINÄ vaihtoehtoihin, kun en ollut ikinä ajatellut teknistä ja matemaattista alaa itselleni.
Vaikuttaa siltä, että et tuntenut/tunne itseäsi lainkaan, etkä elämää. Mutta onneksi hyvä ala löytyi.
No sitä vartenhan sinne just mennään!
Itselläni samanlaisia kokemuksia parin vuoden takaa Helsingin työkkäreistä kun olin vaihtamassa alaa. Eka psykologi kysyi heti ovella kyllästyneellä äänellä että ”no mikä sua kiinnostaa.” Ja kehotti googlaamaan. Minulla siis sama ongelma kuin ekalla, että mikään työllistävä ei aidosti kiinnosta mutta olen kaikessa ihan ok.
Vaihdoin toimipistettä, jossa psykologi oli kiinnostuneempi muttei suositellut yliopistoa, koska vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja (minulla oli ennestään yksi kulttuurialan AMK-tutkinto), eikä terveysalaa koska en tuntenut ketään siellä työskentelevää.
Siitä on kyllä jo aikaa, olisko taso laskenut. Mutta silloin tehtiin ihan monta tuntia kestäviä testejä ja keskusteltiin perusteellisesti testitulosten valmistuttua. Mä olin supertyytyväinen ja olen sillä alalla. Ihana, et joku paneutui mun todistuksiin ja mahdollisuuksiin ja neuvo parhaimmat opiskelupaikat ja haut. Tää oli siis Helsingissä 1990 luvulla.