Lue keskustelun säännöt.
mistä voimia jatkaa eteenpäin?
19.08.2012 |
Nyt on olo että on pakko kirjottaa ja saada purettua pahaa oloa..
En ole koskaan ymmärtänyt miten ihmiset varsinkin lapset voivat olla niin julmia toisilleen. Minä olin koulussa 3luokasta 7luokkaan koulukiusattu. Pahimmat koulukiusaajat sattui 5 ja 6 luokalla ollessani. Oltii just muutettu toiseen kaupunginosaan ja tietysti jouduin vaihtamaan koulua niin yllättäen huomasin olevani koko koulun pilkan kohteena. Pelkäsin joka päivä mennä kouluun kun tiesin että niin omassa luokassa kun välitunnilla ja vielä koulumatkalla saisin kuulla toisilta kuinka tyhmä ja lihava olen. Ja olinhan minä lihava eihän sitä käy kieltäminen.
Koulussa en koskaan uskaltanut vastata opettajan esittämiin kysymyksiin koska tiesin että vastaan mitä tahansa niin sille nauretaan ja saan taas hävetä sitä että olen olemassa.Kyllä mulla koulussa aina kavereita oli ja nähtiin aina koulun jälkeenkin päivittäin.
Joka päivä menin koulusta kotiin itkien mutta en halunnut että kukaan saa tietää siitä. Vanhempani ei koskaan tiennyt totuutta eikä tiedä vieläkään mitä kaikkea olen koulussa joutunut kokemaan. Olin 12 vuotias kun ensimmäisen kerran mietin että miksi ylipäänsä elän? Miksi olen syntynyt, siksikö että kaikilla niillä ihmisillä olisi joku ketä kiusata ja kenen itsetunto tallata ihan lyttyyn?! Mutta koskaan en itsemurhaa edes yrittänyt kun en halunnut kuolla, olisin kyllä halunnut sillä keinolla saada oman huonon oloni esiin mutta en vaan koskaan uskaltanut mitään itselleni tehdä.
Vielä tänä päivänä en ole päässyt tuosta yli. Se vaikuttaa mun jokapäiväseen elämään ja tekemisiin. Vaikka olen kihloissa ja minulla on lapsia niin en silti usko että kukaan voisi minua rakastaa. Edelleen kamppailen ylipainon kanssa mistä on todella vaikea päästä eroon kun on tottunut syömään jos on vähänkin paha olla. Nyt olen kyllä ottanut itseäni niskasta kiinni ja onnistunut laihtumaan 4kg viimisen 5vk aikana. Se on minusta jo ihan hyvin :) Enkä ole edes pitänyt itseäni nälässä vaan syönyt vaan pienempiä annoksia ja liikkunut vähän enemmän!
En kylläkään enää rakasta omaa miestäni ja haluaisin tästä suhteestä eroon mutta pelkään sitä että jään koko loppuelämäksi yksin. Enkä halua sitäkään. Olin 25 kun tapasin mieheni ja tyydyin häneen kun hän oli ensimmäinen kuka minusta välitti.. minä en samoin tuntenut. Olin vaan niin kyllästynyt olemaan yksin. Ei meillä ole mitään yhteistäkään hän menee omia menojaan ja tekee omia asioita kavereidensa kanssa silloin kun haluaa välittämättä meistä ollenkaan.
Oli pakko saada purkaa omaa pahaa oloa että en vaan rupeaisi nyt syömään mitään.
Kommentit (8)
Rakkaus on muuten jännä juttu, siitä sinulla varmaan on aika paljon oppimista. Se on antamista, ei ottamista. Se on tahtomista, ei tunnetta.
no en kyll niinkään tuosta rakkaudesta toisaalta perusta, jo pelkkä miehen näkeminen saa veren kiehumaan mut sit taas en halua yksinkään olla. Meillä siis riidellää joka asiasta :( Seksiä ei ole kun ei minua voisi vähempää kiinnostaa sen pakollisen kerta pariin viikkoon annan mut itse siitä mitään saamatta irti. Näin siis vissiin mennään loppuelämä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saisit tukea itsetunnollesi ja oppisit rakastamaan itseäsi.
Haluan tuoda esiin myös hengellisen näkökulman. Jumalalle sinä olet äärimmäisen rakas. Jumalalle kelvataksesi sinun ei tarvitse yrittää muuttua. Kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Suosittelen sinulle esim Johanneksen evankeliumia ja muitakin evankeliumeja. Raamattua lukiessasi huomaat, miten arvokas ja tärkeä ihminen olet.
1. Hommaa koira. Se rakastaa sinua täysin ehdoitta ja näyttää sen selvästi joka ikinen päivä. Olet sen elämän keskipiste ja valo. Lisäksi se vie sinut ulos kävelylle kolmesti päivässä. Liikunta ja raitis ilma laittavat veren kiertämään, mieli kevenee, kiinteydyt, tapaat ihan toisella tavalla uusia ihmisiä.
2. Lemppaa mies. Hän ei ansaitse sinua. Jos edessäsi oleva yhteiselo tuntuu sinusta vain huonolta vailla toivoa, miksi ihmeessä jäisit? Nyt olet yhtä suhdetta rikkaampi. Osaat olla yksin, osaat olla suhteessa - ihan sama, kumpaa tulevaisuus tuo tullessaan, se on sinulle jo tuttua ja pärjäät kyllä.
3. Kirjoita paha olo ulos itsestäsi, tai hakeudu terapiaan. Terapia on kallista eikä sinne pääse joka päivä ja aina kun ahdistaa, joten taidan suositella kirjoittamista. Kynä ja ruutuvihko ovat aina käsillä, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sillä saat tyhjennettyä pahan olon, käsille tekemistä, keskityttyä johonkin muuhun kuin syömiseen.
Tsemppiä sinulle. Tulevaisuus on juuri sellainen kuin miksi itse sen haluat rakentaa.
Tiedän toki että tulevaisuus on just sellanen kun haluaa mut miten ihmeessä se ei päde minuun. Tuntuu että en ole saanut mitään elämässä mitä olen halunnut, paitsi sen että en ole alkoholisti, toki sen eteen olen tehnyt töitä ja paljon.
Mutta muuten tuntuu että minun elämäni tarkoitus on vain olla täällä kärsimässä ja antamassa muille iloa siitä että heillä on asiat paremmin. Kelleen en koskaan uskalla mitään pahaa oloa purkaa kun en halua muiden tietävän miten paha olo minulla on ja mitä se minua hyödyttää että aiheutan toiselle pahaa oloa kertomalla omastani.
ap
Tiedän toki että tulevaisuus on just sellanen kun haluaa mut miten ihmeessä se ei päde minuun. Tuntuu että en ole saanut mitään elämässä mitä olen halunnut, paitsi sen että en ole alkoholisti, toki sen eteen olen tehnyt töitä ja paljon.
Mutta muuten tuntuu että minun elämäni tarkoitus on vain olla täällä kärsimässä ja antamassa muille iloa siitä että heillä on asiat paremmin. Kelleen en koskaan uskalla mitään pahaa oloa purkaa kun en halua muiden tietävän miten paha olo minulla on ja mitä se minua hyödyttää että aiheutan toiselle pahaa oloa kertomalla omastani.
ap
Kirjoita elämänkertasi ja sitten päätät aloittaa uuden elämän. Elä päivä kerrallaan.
Kyllä se toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita huono olo pois. Kirjoitusterapiasta on pitkäaikaista kokemusta ja tieteellistä näyttöä. Hyvistä asioista kirjoittaminen parantaa mielialaa.
Mene lainaamaan tsemppikirjoja, self-help-kirjoja tms. Rakkaus on muuten jännä juttu, siitä sinulla varmaan on aika paljon oppimista. Se on antamista, ei ottamista. Se on tahtomista, ei tunnetta.