Noudatatko etikettiä?
Onko sinusta ok mennä farkuissa hautajaisiin? Onko ok olla kutsumatta kaverin aviopuolisoa häihin siksi, ettei pärstä miellytä? Onko ok pukeutua häissä valkoisiin? Onko ok tönöttää lapsen kevätjuhlissa lippis päässä?
Pidän itseäni monessa asiassa liberaalina, mutta aina välillä löydän itsestäni sisäisen nipottajan - yllämainitut nyt vaikka esimerkkeinä. Minusta monet etikettiin kuuluvat asiat osoittavat kunnioitusta (vaikka nyt vainajaa kohtaan), ja silloin omat mieltymykset ja meinaamiset täytyisi vaan unohtaa.
Kommentit (6)
farkuissa hautajaisiin. Lapset voisin pukea tummiin farkkuihin, koska heillä harvemmin sopivaa juhlavaatetta on.
Ei ole ok olla kutsumatta kaverin aviopuolisoa.
Kai häissä voi valkoisiin pukeutua? Kuitenkin vieraan juhlamekko yleensä eroaa morsiamen puvusta, etenkin jos valkoisessa mekossa on jotain kuvioita tai muitakin värejä.
Lippis päässä ei ole ok.
Silti suhtaudun aika liberaalisti muiden tekemisiin, nipotankin vain meidän perheen tekemisistä.
Meidän perheen jäsenet eivät mene ikinä farkuissa hautajaisiin, ei edes lapset - silti en katso pitkään jos toisen perheen lapset (siis lapset, ei yli 17-vuotiaat) ovat hautajaisissa farkuissa. Tärkeintä, että kunnioittavat vainajaa läsnäolollaan, ei vaatteiden niin väliä.
Kutsu juhliin lähtee aina koko pariskunnalle, ei vain toiselle. Ihan sama, häät, kastajaiset, rippijuhlat, mitkä tahansa, aviopuoliso kutsutaan myös.
Häissä valkoinen on varattu vain morsiamelle. Silloinkin, kun morsian pukeutuu muuhun väriin, tällöin myös se muu väri on vain morsiamen käytössä.
Kun mieheni kantaa arkkua hautajaisissa, hänellä on valkoinen huivi.
En astu kirkkoon olkapäät ja polvet paljaina, en edes Suomessa, katolisista maista nyt puhumattakaan.
Hautajaisissa ei koreilla, en juuri meikkaa, korut vaatimattomat, ei kynsilakkaa, ei hepeneitä eikä koristeita.
En moiti juhlaruokaa enkä kommentoi sitä pilkallisesti.
Lapset ottavat lakin pois päästä aina sisätiloissa, tervehtivät seisten, kiittävät isäntäväkeä ruoasta.
Lasten kevätjuhlista en jaksa nipottaa, musta niihin on niin vastenmielistä raahautua, anteeksi vain. Siinä mun kunnioituksen puute sitten taitaa näkyä.
Silti suhtaudun aika liberaalisti muiden tekemisiin, nipotankin vain meidän perheen tekemisistä.
Meidän perheen jäsenet eivät mene ikinä farkuissa hautajaisiin, ei edes lapset - silti en katso pitkään jos toisen perheen lapset (siis lapset, ei yli 17-vuotiaat) ovat hautajaisissa farkuissa. Tärkeintä, että kunnioittavat vainajaa läsnäolollaan, ei vaatteiden niin väliä.
Kutsu juhliin lähtee aina koko pariskunnalle, ei vain toiselle. Ihan sama, häät, kastajaiset, rippijuhlat, mitkä tahansa, aviopuoliso kutsutaan myös.
Häissä valkoinen on varattu vain morsiamelle. Silloinkin, kun morsian pukeutuu muuhun väriin, tällöin myös se muu väri on vain morsiamen käytössä.
Kun mieheni kantaa arkkua hautajaisissa, hänellä on valkoinen huivi.
En astu kirkkoon olkapäät ja polvet paljaina, en edes Suomessa, katolisista maista nyt puhumattakaan.
Hautajaisissa ei koreilla, en juuri meikkaa, korut vaatimattomat, ei kynsilakkaa, ei hepeneitä eikä koristeita.
En moiti juhlaruokaa enkä kommentoi sitä pilkallisesti.
Lapset ottavat lakin pois päästä aina sisätiloissa, tervehtivät seisten, kiittävät isäntäväkeä ruoasta.
Lasten kevätjuhlista en jaksa nipottaa, musta niihin on niin vastenmielistä raahautua, anteeksi vain. Siinä mun kunnioituksen puute sitten taitaa näkyä.
Kevätjulia meillä ei täällä ole eli emme asu Suomessa. Mä varmaan nipottaisin niistäkin. :)
osasta en ole kuullutkaan (kuten että häihin ei saa pukeutua valkoiseen) olen toisesta kulttuurista joissa pukeutumistyyli on erilainen. en paheksu muiden pukeutumista juhlissa paitsi todella paljastavia asuja, niitä kun näkee teinitytöillä aika usein.
äskettäin jouduin menemään hautajaisiin äitiysfarkut jalassa kun mustat äitiyshousut ei mahtuneet päälle. Maha olikin kasvanut yllättävän paljon lyhyessä ajassa.
Olen kyllä aika tarkka näissä asioissa. Ihmetytti kun miehen veli perheineen tuli lapsemme ristiäisiin arkivaatteissa. Miehelläni ja minun sukuni miehillä oli kaikilla puvut päällä.
Mun äidin hautajaiset oli kesällä enkä edes katsonut, millaisia vaatteita ihmisillä oli. Ei se ollut musta ollenkaan tärkeää vaan se, että tulivat.