Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyä syömään normaalisti?
28.08.2012 |
Mä olen lyhyt ja mulla on jonkin asteinen syömishäiriö. Joko olen syömättä viikkokausia mitään tai sitten syö koko ajan kaikkea. Nytkin jääkaappi ja pakastin huutavat tyhjyyttä, kun mä olen ratsannut kaikki paikat.
Rahaakin kuluu tosi paljon, kun taloudessa on tälläinen syöppö, joka syö vaikka kaakaojauhot kaapista, jos ei muuta löydä.
Mä olen ollut lääkärissä, mutta kun olen ollut lihavimmillaan vain 75 kiloa, niin lääkäri nauroi päin naamaa ja sanoi ettei mulla mitään ongelmaa ole.
Mä olin kesällä 55 kilonen ja ONNELLINEN. Kaikki ihanat vaatteet mahtuivat päälle ja nyt painan 63 kg ja kaikki vaatteet kiristävät.
Kaikki kilot näkyvät vielä tosi hyvin vartalossani, koska alavatsani on täynnä arpia ja edelleen täysin tunnoton ja löysä. Eli aina kun laihdun tavoitepainoon, niin mä pursuan silti. Vatsalihakset näkyvät vain napaan saakka ja siihen alapuolella olevaan löllöön ei auta kuulemma kuin kirurgin veitsi, mutta mulla ei tule olemaan siihen ikinä varaa.
Mä niin haluaisin olla normaalipainoinen ja pysyä siinä, mutta se vaatisi aivan älytöntä itsekuria. Miten te muut olette onnistuneet?
Kommentit (7)
Mä hoidan kaikki ruokaan liittyvät asiat. Silloin kun ahmin, en liiku. Suorastaan masennun kotiin enkä haluaisi nenääni näyttää ulkona. Kun en syö, niin liikun myös paljon, olen sosiaalinen ja positiivinen.
Jollekin mun pitäisi varmaan puhua, mutta tuntuu vaikealta mennä uudestaan samalle lääkärille. Kaikenlaista kokeiltu vuosien aikana, mutta tuntuu ettei mikään auta. Elämässäkään ei ole tapahtuntu mitään traumaattista, joka olis voinut laukaista ahmimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nyt 38 vuoden iässä olen sen jo hyväksynyt osaksi elämääni enkä siitä murehdi, enkä yritä itseäni muuksi muuttaa.
Minä siis vuorotellen laihdutan itseni tiukalla kuurilla noin 50-kiloiseksi ja sitten taas ahmin itseni noin 75-kiloiseksi. Tässä jojossa sitä on kymmenisen vuotta menty, ja aikoinaan siitä yritin eroon niin psykologin kuin ravintoterapeutinkin avulla.
En päässyt, ja myönsin että minua itse asiassa kyllästyttää sellainen tavallinen säntillinen elämä, en pohjimmiltani halua sitä. Minä HALUAN ne kaudet jolloin voin vetää herkkua ja kaljaa kaksin käsin, ja minä HALUAN sitten kun olo alkaa olla läskin takia turhan kömpelö, laihduttaa ne tehokuureilla pois ja aloittaa myöhemmin syklini alusta. On tosi paljon helpompaa nyt kun hyväksyn tämän osaksi elämääni enkä yritä muuttaa asiaa miksikään.
Vai tapahtuiko se jotain muuta kautta? Mun mies on yrittänut sanoa mulle tuota samaa. Hän rakastaa mua lihavana ja laihana. Aina osaa sanoa oikeat sanat pehmeästä pepusta tiukkoihin reisiin. Mutta mä inhotan itseäni yli kaiken lihavana ja olisi ihanaa, jos pystyisin hyväksymään itseni syöppökauden aikana.
Vai tapahtuiko se jotain muuta kautta? Mun mies on yrittänut sanoa mulle tuota samaa. Hän rakastaa mua lihavana ja laihana. Aina osaa sanoa oikeat sanat pehmeästä pepusta tiukkoihin reisiin. Mutta mä inhotan itseäni yli kaiken lihavana ja olisi ihanaa, jos pystyisin hyväksymään itseni syöppökauden aikana.
lähinnä luovuttamisen kautta. Kun oli yritetty nini syömishäiriökeskuksen psykologi kuin ravintoterapeutti ja luettu aiheesta monet kirjat ja koitettu ryhdistäytyä kymmeniä kertoja, niin lopulta tuli taisteluväsymys. Ei jaksa enää. Huomasin, että se tulokseton taistelu jojoilua vastaan on itse asiassa mulle itsessään suuri rasitus, eikä se edes hyödytä mitään koska kerran näköjään en edes ongemasta pääse.
Siitä itseinhosta sitten pääsi vähitellen kun oli luovuttanut, sitä totesi että tämmöinen minä vaan olen ja ei tämä nyt niin kamalaa ole. Sitten pukeudun vähän peittävämmin kun olen pyöreämpi ja sitten tiukemmin ja näyttävämmin kun olen hoikka. Iän tuleminenkin on helpottanut, kun ei enää ole niin kauhean tärkeää miltä näyttää. Alkaa ne muutkin ikäiseni esim. töissä olla jo vähän pönäköitä rouvia enemmistö, joten ei tunnu niin oudolta olla pyöreä kuin jos olisi vaikka hoikkien kaksikymppisten seassa pyöreä kaksikymppinen.
että kyllähän ihmisen olisi hyvä olla normaalipainoinen koko ajan ja syödä aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu hienolta sun puolesta ja tuon jutun jälkeen ajattelen, että ehkä mullakin on mahdollisuuksia. =)
että auttaisiko sinua diabeetikon ruokajärjestys? Diabeetikothan syövät terveelliseti ja säännöllisesti.
Käy diabetes.fi-sivuilla ja katso mitä siellä neuvotaan.
Millainen perhe ja perheen päiväjärjestys sinulla on? Syöttekö yhdessä, kuka laittaa ruuan?
Kuinka paljon liikut?
Se, että syöt välillä niin vimmaisesti, ei kuulosta ihan terveeltä. Saisitko ajan jollekin mt-hoitajalle tai vast.? Tai mene uudestaan lääkäriin ja kerro tuntemuksistasi silloin kun syöt kaapit tyhjiksi kaakaopurkkia myöten.