Tyttäreni opiskeleva poikaystävä tulee hyvin köyhistä oloista

Miksi ihmeessä et kysy tyttäreltäsi, miten uskoo pojan suhtautuvan apuusi ja onko se toivottavaa?

olisiko tarvetta vanhalle kirjahyllylle, ostettiin uusi, mutta tästä entisestä pitää päästä eroon ja kierrätyskeskus suhtautui nihkeästi noutoon (oletus: kirjahylly on oikeasti hyvässä kunnossa!). Kelpaako pojalle, kun et halua sitä kaatopaikalle, kierrätyshenkinen kun olet.

Kiva ja hieno juttu että suhtaudut asiaan hyvin, jotkut "anoppikokelaat" saattaisivat katsoa nenänvarttaan pitkin. Olen itse köyhästä huonosta kodita, väkivaltainen latistava isä, alsti ja mitäöi, ja otoa lähtiesäni en saanut mitään mukaan. En saanut edes omia lahjaksi saatuja tavaroita, kaikki piti jättää kotiin. Isä halusi kostaa sen että pidin pääni ja pääsin yliopisoon, vaikka isä kielsi sen ( isän mielestä naisten koulutus on turhaa, naiset ovat tyhmiä, alistuva ja sopivat vain miesten palvlijaksi).

Mulla e i ollut opiskelijakämpässä edes veistä ja haarukkaa, ei laaknoita, ei mitään. Vain parit vaihtovaatteet, ei rahaa, ei tavaraa, ei siis muttokuormaakaan.

Sisulla, kovalla työnteolla ja opintolainalla koulutin itseni ekonomiksi ja onnistuin pääsemään kurjasta köyhälistökodistani parepaan elämään. Olen nykyään ison pörssiyhtiön keskijohdossa, tienaan mukavasti. Vanhempiini on välit poikki olleet jo toistakymmentä vuotta.



Silloin köyhänä opisklijana sin paljon naureskelua ja ylenkatsetta osakseni, kun ei ollut varaa ostaa vaatteita tai hädintuskin edes opisklumateriaalia. Joten ap, hienoa etä ymmärrät ja haluat auttaa, osta ihmeessä jotain kodintarvikkeita tms . Ja muista että köyhät olot eivät ole mikään määre lopuelämälle, itse asiassa on usein niin että ne sitkeimmät selviytyjät jotka köyhyydestä kykenevät omin avuin nousemaan, pärjäävät usein työelämässä hyvin, juui em sinnikkyyden takia.

huonekaluja tai astioita. Oletko oikeasti varma että taustalla on "hyvin köyhät kotiolot" vai oletko päätellyt sen tavaranpuuttumisesta aivan itse?



Astioita kuitenkin siis on? Ennenkuin antaisin ikean lahjakortin, varmistaisin ettei taustalla ole mitään vakaumuksellista maailmankatsomusta.

Jos esim. suunnittelee lähtevänsä ulkomaille töihin/opiskelemaan, sille tavaranpaljoudelle pitäisi keksiä sitten jonkin paikka... Ehkä haluaa elää niukasti? Mikä minusta ei olisi ihmisessä huono ominaisuus.



Tai ehkä haluaa pikkuhiljaa hankkia kunnolliset tavarat. Ei mitään ikean lastulevyjä.

Kiitos vinkeistä.

Tytär on kertonut poikaystävänsä perheestä minulle monta kertaa. Perhe on moniongelmainen, kaikenlaista ikävää sattunut ja sattuu yhä. Poikaystävä on ainoa lapsista, joka on nousemassa sieltä pois opiskeluun ja kunnon elämään. Minusta se on todella kunnioitettavaa.



Tuo kierrätysjuttu voisi olla ihan hyvä. Olen kiintynyt poikaan ja haluaisin auttaa mutta tahdikkaasti. Tyttäreni ei ole ihan varma, miten tällaisen voisi hoita aparhaiten, enkä ole itsekään varma eikä mieheni. En halua hänen tuntevan olevansa nolattu tai säälitty tms.

Mitäs, jos nyt vaan ihan suoraan juttelisit pojan kanssa? Kysyt, loukkaisiko se, jos antaisit jotain? Ja samalla sanoisit, että voi vaikka sitten pistää moottorisahalla paloiksi ja polttaa nuotioilla, kun se aika tulee= ei tarvitse olla ikuisessa kiitollisuudenvelassa tai kohdella tavaroita liian tarkasti vain sen takia, ettei ne oikeastaan ole omia?

voit kysyä ihan ohimennen olisiko pojalla käyttöä teidän vanhoille lautasille, tai kirjahyllylle tai mitä nyt aiotkin antaa.



Sano että olet viemässä kierrätyskeskukseen, mutta jos poika tarvitsee, tästä saisi ilmaiseksi.



Ei mitään suurempia keskusteluja. Tällöin poika tajuaa että tavarat ovat teille todellakin ylimääräisiä.



Ja jos sanoo ei tarvi, asia selvä.



Kyllä mä kun muutin ekaan asuntoon, en halunnut mukaani kaikkea mitä äiti tyrkytti. Valtaosa oli niin rumia että olin mielummin ilman.

Olen itse köyhästä perheestä (ei tosin muuten ongelmaisesta), ja täytyy sanoa, että olisin tuntenut oloni aika vaivautuneeksi, jos anoppini (joka siihen aikaan ei vielä ollut anoppini) olisi ostanut minulle opiskeluaikana suuremman määrän astioita tai huonekaluja. Olisin tavallaan tuntenut sen ennestään korostavan minun ja mieheni välisen perheen eroja.



Minusta olisi kuitenkin ollut täysin OK, jos anoppini

- olisi kysynyt minulta, haluanko jonkin heidän vanhan huonekalunsa, kun he ostivat uuden eikä vanha enää mahtunut paikoilleen (tosin tämä sillä varauksella, että minulla olisi ollut täysi oikeus kieltäytyä lahjoituksesta, jos huonekalu ei olisi ollut minuun makuuni)

- olisi antanut minulle 50-100 euron (nykyrahassa) arvoisen lahjakortin Ikeaan joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Sen sijaan lahjakortti ilman varsinaista lahjan syytä olisi tuntunut vaivaannuttavalta.



Minulla ei muuten ollut mitään suurempia rahaongelmia opiskeluaikoinani, vaikka en saanutkaan kotoa mitään. Sain opintotukea (joka oli minun aikanani paljon nykyistä pienempi) ja -lainaa, ja lisäksi olin töissä kesäisin.

Minustakin voisi olla noloa jotain ostaa tai laittaa lahjaa, mutta voisit kyllä kysyä, haluaisiko jotain sellaista, jota ette itse tarvitse.

Näin toimivat monet köyhät itsekin, eli ei opiskelevalle lapselle uutta osteta edes ikeasta muuta kuin ehkä lamppu tai muuta pientä. Kyllä heille kaivetaan omista ja sukulaisten varastoista kaikenlaista ja se olisi ok.

Perusasioita kuten sängyn ja pöydän voi toki antaa, mutta etene vähitellen ja varovasti. Älä anna mitään sellaista, mitä katuisit tai haluaisit takaisin, jos nuorten tiet eroavat. Muista myös, että nuorella, joka ei ole kotonaan tottunut keskiluokkaiseen asumiseen, on eri prioriteetit kuin sinulla. Lautassarjoja keräävät vain ne, joiden on perusturvallisuus kunnossa. Kädestä suuhun selviämään tottunut ei pidä omaisuudesta samalla tavalla kiinni, koska hänen kokemuksensa mukaan tulee aina hätätilanteita, joissa kerätystä tavarasta on pakko luopua. Tarkoitan sellaisia tilanteita kuin hetkellinen asunnottomuus tai vanhempien kiireellinen rahantarve. Älä pahoita mieltäsi, jos myöhemmin paljastuu, ettei antamaasi tavaraa ole sinun näkökulmastasi pidetty oikeassa arvossa. Keskiluokkaistuminen on pitkä prosessi.

Kiitos hyvistä vinkeistä taas, annan arvoa näille näkemyksillenne kovasti. Itse olen lähtöisin niin erilaisesta perheestä, että on vaikea kuvitella tilannetta, ettei ole kuin kassi muutossa mukana. Emme asu Suomessa, joten opiskelu näistä lähtökohdista lähtevällä on todella hatunnonston arvoinen asia maassa, jossa opintotukiasiat eivät ole suomalaiseen tapaan järjestetty.



Mutta ymmärrän kyllä, että täytyy edetä varovasti ja hienotunteisesti.

"Olemme laittamassa tavaraa kiertoon, ottakaa kaikki, minkä vain kelpuutatte." Menin poikakaverin kanssa katsomaan ja otin.



Poikakaverille: "Tässä lahjakortti / laitoin tilillesi rahaa, niin voit hemmotella tuota ihanaa tyttöä." Hienon ravintolan sijasta mentiinkin ostamaan mulle jotakin tarpeellista tavaraa tai maksettiin laskujani.



Ikean lahjakorttia en ehkä antaisi. Mieluummin rahaa. Etenkin jos nuoripari on sitä sorttia, joka tykkää kierrellä kirppiksillä, markkinoilla ja ikkunaostoksilla, rauhassa makujaan vertaillen ja esinemuistoistaan toiselle tarinoiden. Ikea ei välttämättä sovi pojan tyyliin, Ikea on lopulta kallis suhteessa laatuun, poika voi kokea, että hänen kåmppänsä halutaan sisustaa uudelleen uudella kamalla, ikään kuin viivata yli, sitä paitsi hän voi olla askeettinen tarkoituksellakin, ei halua paljoa kamaa vaan etsiä rauhassa sopivan tuntuisia.



Luulen, että hänestä tuntuisi hienolta saada jokin teidän suvun esine osoitukseksi siitä, että hän on teille tärkeä. Sen voi antaa ihan saatesanoin avoimesti. Eli et sillä tavalla salamyhkäisesti juonittele jotakin vanhaa kalustetta hänelle almuksi, vaan kerrot, että et haluaisi heittää haaskuuseen tätä ja tätä, antaisiko hän sille kodin. Ei siis "saat jämämme" vaan "olet osa meidän porukkaa".

Luulen, että hänestä tuntuisi hienolta saada jokin teidän suvun esine osoitukseksi siitä, että hän on teille tärkeä. Sen voi antaa ihan saatesanoin avoimesti. Eli et sillä tavalla salamyhkäisesti juonittele jotakin vanhaa kalustetta hänelle almuksi, vaan kerrot, että et haluaisi heittää haaskuuseen tätä ja tätä, antaisiko hän sille kodin. Ei siis "saat jämämme" vaan "olet osa meidän porukkaa".

Tämä oli ihanasti sanottu, kiitos. Jotain tällaista haluaisinkin pojalle välittää, sillä vaikkei hänestä ehkä vävyä tulekaan (vielä vaikea sanoa tässä vaiheessa), niin juuri nyt hän on osa perhettämme.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:22"]

Tyttären poikaystävä on edelleen osa perhettämme ja hän valmistui nyt hyvään ammattiin ja sai heti tosi hienon työpaikan. Oli pakko kaivaa esille tämä vanha ketju ja kertoa, että poikaystävällä menee hyvin ja olemme voineet tukea häntä jonkinverran silloin tällöin, mm. maksamalla matkakulut työharjoittelupaikkaan. Josta itse asiassa tuli hänen tämä hyvä ensimmäinen työpaikkansa. AP

[/quote]

Olipa mukava uutinen, kiitos sen jakamisesta. Vaikutat ihmiseltä, jolla on sekä järki että tunteet:) Hyvää jatkoa koko porukallenne.

Minusta Ikean lahjakortti voi tuntua saajasta nololta vaikka tarkoitus on hyvä. Tyttäresi voisi sivumennen ehdottaa teiltä voisi saada ylijäämä astioita ja huonekaluja.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:51"]

Minusta Ikean lahjakortti voi tuntua saajasta nololta vaikka tarkoitus on hyvä. Tyttäresi voisi sivumennen ehdottaa teiltä voisi saada ylijäämä astioita ja huonekaluja.

[/quote]

Kiitos ideasta, mutta ketju on jo pari vuotta vanha. Tulin vain päivittämään kuulumiset. Hän ei tarvitse enää huonekaluja ym. meiltä, vaan voi nyt omalla palkallaan hankkia itselleen mitä tarvitsee. Halusin vain kertoa, että hän on nyt aloittamassa unelmoimaansa elämää hyvässä asemassa, hyvässä työpaikssa, hyvällä palkalla. Olen niin iloinen hänen puolestaan. Kaikki uurastus ja kieltäymykset palkittiin.  AP

Siis tuli niin hyvä tunne tästä ketjusta. Toki pitää joukossa olla joku ääliövastaajakin. Onneksi enää ei ole rahasta kiinni Se että saa koulutusta ja mahdollisuuden parantaa elämäänsä. Olet ap ihan upea.

Ää, voi vitsi mulle tuli hyvä mieli tästä. Pojalta mahtavan hieno saavutus ja sinä taas vaikutat aiban ihanalta anopilta. Kiitos, että tulit jakamaan!

Hieno juttu:)))

Tyttären poikaystävä on edelleen osa perhettämme ja hän valmistui nyt hyvään ammattiin ja sai heti tosi hienon työpaikan. Oli pakko kaivaa esille tämä vanha ketju ja kertoa, että poikaystävällä menee hyvin ja olemme voineet tukea häntä jonkinverran silloin tällöin, mm. maksamalla matkakulut työharjoittelupaikkaan. Josta itse asiassa tuli hänen tämä hyvä ensimmäinen työpaikkansa. AP