Listataanpa tähän piiitkän liiton salaisuuksia
Ei nalkuteta. Jos ukko/akka mokaa, ei nalkuteta vaan puhutaan.
Jos ukko/akka ei halua puhua, oletetaan että oppi on mennyt perille ja asia jätetään siihen.
Jos moka toistuu, otetaan asia puheeksi reilusti, mutta äärimmäisen jämtisti.
Jos tämäkään ei toimi, on vasta aika riidan tai nalkutuksen (järkevästi perustellen). Järkevä ukko/akka ymmärtää tässä vaiheessa että nyt on tosi kyseessä ja parantaa tapansa.
Jos ukko/akka ei halua, pysty tai voi parantaa tapaansa, on tässä vaiheessa aika itse miettiä, jaksatko ja haluatko sietää ukkoa/akkaa vai ottaako eron.
Kommentit (31)
ja yhteen hiileen puhaltaminen.
En ole samaa mieltä, että pitäisi olla muuten samanlainen. Olen sitä mieltä, että vastakohdat täydentävät toisiaan paremmin. Ainakin meillä on jaksettu yhteistä taivalta jo 20 vuotta juuri siksi, että olemme tarpeeksi erilaisia.
kuinka heidän avioliittonsa on kestänyt niin pitkään, niin tämä vastasi "You don't get divorced". Kaiken se kestää...
jos toinen rakastaa toisen erilaista luonnetta.
ehdottomasti tasaisesti jeatut kotityöt ja lastenhoito tuo tasa-arvoa ja kunnioitusta toista kohtaan. Meillä on toiminut hyvin, naimisissa 14 vuotta ja kolme lasta.
j En ole samaa mieltä, että pitäisi olla muuten samanlainen. Olen sitä mieltä, että vastakohdat täydentävät toisiaan paremmin.
Olen tarpeeksi nähnyt niitäkin miehiä, jotka ovat täysin vastakohtaisia kuin minä, eikä siitä tullut muuta kuin riitaa. Kun toinen on siisti ja toinen sotkuinen, toinen rauhallinen ja toinen hössää, toinen sosiaalinen ja toinen kaipaa rauhallista elämää... Siinä pitää tehdä koko ajan kompromisseja eikä kumpikaan saa elää sellaista elämää kuin haluaa. Tai sitten eletään niin erillään ettei yhteisiä juttuja juuri ole.
jos toinen rakastaa toisen erilaista luonnetta.
eihän siitä hommasta tule yhtään mitään. = D
Ero ei ole mikään vaihtoehto, joten tehdään liitosta onnellinen ja panostetaan siihen. Ei tarvi vilkuilla vieraisiin kun pettäminenkään ei ole vaihtoehto ;D 14v meillä takana ja edelleen kuin vastarakastuneita.
Mies on jämerä ja rauhallisuuden perikuva, minä olen iloinen duracell-pupu..
Liittoa takana 15v. ja ainakin meillä on toiminut hyvin. Tasapainotamme toisiamme, olen opettanut miehelle hieman spontaaniutta ja hetkessä elämistä, mies minulle, miten ihanaa onkaan vaikka istua metsässä ja kuunnella sen ääniä, ja kokea, miten pieni oikeasti onkaan.
Päivittäiset hellyydenosoitukset, yhteinen aika ja oma aika tasapainossa.
Kumpikaan emme ärsyynny helposti, joten turhaa nalkutusta ei ole koskaan ollut.
Perheen yhteinen tekeminen.
iso yhteinen asuntolaina
useampi yhteinen alle kouluikäinen lapsi
Kriisejä on ollut ja erostakin on puhuttu, mutta aina jompikumpi on ollut sitä mieltä, että eroa ihan keskenäs vaan, minä en lyö hanskoja tiskiin! Niin on sitten vaan kitkuteltu, kunnes aurinko on jälleen alkanut paistaa. Aina se on taas paistanut, vaikka millaisten raunioiden ylle.
Kärsivällisyys on siis meidän avioliittomme hyve yli muiden. Ei pikaisia päätöksiä!
Toinen tärkeä juttu on se, että asumme niin mukavasti ja kotimme on molemmille tosi tärkeä. Vaikka se on vain toisen nimissä, ei hänkään pystyisi ylläpitämään sitä yksin. Välillä olemme olleet yhdessä sellaisellakin sopimuksella, että eletään kumpikin omaa elämää samassa osoitteessa. Eihän se kauan kestänyt, kun kohta taas alkoi onni kukoistaa.
Dr. John Gottman on tutkinut ryhmänsä kanssa tuhansia pariskuntia ns. love labissaan eli tilassa, johon pariskunnat tulivat viikonlopuksi. Sinä aikana heitä tarkkailtiin videokameroiden välityksellä, haastateltiin ja heiltä otettiin erilaisia näytteitä, joista pystyttiin näkemään heidän stressitasonsa.
Gottmanin tutkimuksen ansiosta mies kollegoineen pystyi lopuksi arvioimaan 85 % tarkkuudella tuleeko pariskunta eroamaan ja kuinka pian vain kuunneltuaan pari minuuttia heidän keskustelevan vaikeasta aiheesta.
Yksi selkeimmistä eroista avioeroon päättyvien liittojen ja onnellisten sekä kestävien liittojen välillä oli se, että onnellisissa liitoissa jokaista ikävää kommenttia kohden pariskunta esitti vähintään viisi positiivista kommenttia.
Tärkeää oli siis suhdeluku, ei kommenttien kokonaismäärä. Esimerkiksi jossain perheessä ei ehkä riidelty kuin kerran vuodessa, mutta vastaavasti ei juuri koskaan sanottu mitään kaunista ja rakkaudellista -- suhdeluku oli 1:1 (yksi ikävä kommentti jokaista hyvää kommenttia kohden).
Toisaalta jossain perheessä saatettiin kinastella jopa päivittäin, mutta rakkautta osoitettiin viisi kertaa enemmän.
Tässä ketjussa tuli monia todella hyviä pointteja, mutta Gottmanin tutkimuksen mukaan tärkeää oli nimenomaan se, että reagoi toisen kontaktinhaku yrityksiin positiivisesti, eli että jos toinen sanoo "onpa kaunis päivä", ei vain ynähdä vastaukseksi vaan vastaa "joo, niin onkin". tms.
Vastaavasti todella pahat varoitusmerkit suhteen tuhoutumisesta olivat "tuhon neljä hevosmiestä" eli seuraavien käytösmallien muuttuminen PYSYVIKSI:
1. Kritiikki -- kritiikki kohdistuu nimenomaan partneriin personaan ei johonkin yksittäiseen tekoon tai tekemättä jättämiseen mikä ärsyttää. Ts. sen sijaan että sanoisi "harmittaa ettet ole vienyt roskia" kritisoiva sanoo: "sä et vie ikinä roskia. Sä et kunnioita mua."
2. Halveksunta on yksi askel kritiikistä kohti avioeroa. Halveksuntaa voi osoittaa kumppanin väheksyntää, silmien pyörittelyä tai tuhahtelua kun toinen vastaa tai toiselle vittuilua muka huumorin varjolla.
3. Puolustelu ja hyökkäävyys -- moni meistä syyllistyy helposti riidan keskellä selittelyyn, puolusteluun, toisen syyttämiseen omista virheistä ja sitä kautta vastuun välttelyyn, mutta se ei auta vaan ajaa tilanteen nopeammin umpikujaan ja pariskunnan kauemmas toisistaan.
4. Mykkäkoulu ja torjunta. Tämä näkyy siten, että kumppani kieltäytyy reagoimasta toisen juttuihin. Hetkellisesti se voi olla terveellistä (esimerkiksi riidan keskellä kun kumpikin on kiihtynyt), mutta sen pitkään jatkuminen on haitallista parisuhteelle, koska silloin vetäydyt suhteesta.
---
Ja tässä tärkeimmät opit pariskuntia yli 20 vuotta valmentaneelta opettajaltani George Pranskylta, joka on vaimonsa Lindan kanssa ollut 30 vuotta naimisissa -- sen jälkeen kun ensimmäisen kolmen avioliittovuoden jälkeen oli eron partaalla:
1. Jos sinä tai kumppanisi olette alhaisessa mielentilassa eli ns. huonolla tuulella, vihaisia, ahdistuneita, stressaantuneita, väsyneitä, nälkäisiä jne. silloin on väärä aika puhua mistään sen monimutkaisemmasta kuin "otatko ruokaa". Mielummin ei siitäkään.
Siinä tilassa ajattelusi on nimittäin sumeaa, olet vainoharhainen, et pysty näkemään suurta kokonaisuutta, takerrut (epäolennaisiin) yksityiskohtiin, olet hyökkäävä jne.
2. Se, mitä ajattelet parisuhteesta silloin kun olosi on kevyt, rento ja helppo on totta, koska silloin aivosi toimivat kunnolla ja näet ns. ison kokonaisuuden. Ymmärrät paremmin puolisosi toimia ja pystyt laittamaan ne oikeaan mittakaavaan. Tämä on myös se tila, jossa pariskunnan kannattaa miettiä uusia ratkaisuja mahdollisiin ristiriitatilanteisiin, koska tässä ns. korkeassa mielentilassa niitä löytyy yleensä nopeasti.
3. Suurin syy siihen ettet tunne läheisyyttä ja rakkautta kumppaniasi kohtaan on se, että yrität kiristää itseäsi tai kumppania toimimaan toisin, koska olet jostain saanut päähäsi, että parisuhteenne olisi parempi, jos kumppanisi toimisi toisin. Huomaa, että aina kun kieltäydyt antamasta rakkautta ja läheisyyttä kumppanillesi SINÄ tunnet etäisyyttä puolisoasi kohtaan ja siis SINÄ satutat itseäsi ja parisuhdettasi.
Haluatko tuntea enemmän rakkautta ja läheisyyttä? Unohda "Rakkauden salainen sääntökirjasi", johon olet kirjannut kaikenlaisia keksittyjä sääntöjä mitä kumppanisi pitäisi tai ei pitäisi tehdä jos hän rakastaa sinua ("se rakastaa mua jos se vie roskat pyytämättä -- jos se ei vie roskia edes pyytämisen jälkeen, se ei kunnioita eikä rakasta mua").
Anna itsesi tuntea täysin sydämin rakkautta ja läheisyyttä kumppaniasi kohtaan ja käsittele mahdolliset käytännön erimielisyydet rakkaudesta erillisinä asioina korkeassa mielentilassa kumppanisi kanssa.
--
Siksi siteeraan näitä opettajia, koska en ole vielä ehtinyt olla nykyisessä parisuhteessani kuin melkein neljä vuotta, mutta voin kertoa että näiden oppien sisäistäminen on tehnyt parisuhteestamme paremman kuin mitä yksikään aikaisempi parisuhteeni on koskaan ollut edes parhaimmillaan.
Vastaavasti aiemmat parisuhteeni kaatuivat selkeästi siihen, etten silloin ymmärtänyt näitä oppeja vaan tein kaiken ihan päinvastoin. No, oppia ikä kaikki. :-)
Onnellista ja pitkää parisuhdetta kaikille!
(ps. vielä on tilaa kahdelle pariskunnalle: http://kutri.net/blog/2012/07/01/etsitaan-eron-partaalla-olevia-parisku…)
otetaan hiertävät asiat puheeksi rakentavalla tavalla. Kuunnellaan puolisoa, pidetään hänen tunteitaan ja näkemyksiään arvoikkaina.
Katsotaan toista silmiin, kun tämän kanssa puhutaan. Keskitytään kuuntelemaan, kun toisella on asiaa.
Ikävät vuorovaikutustavat voi muuttaa, jos ne havaitsee. Voi olla eronkin partaalla, mutta, kun hankkii apua, asiat yleensä selviävät.
10 vuotta naimisissa, yksi iso kriisi selätettynä.
Meillä pohdittiin eroa toissapäivänä, riideltiin ja raivottiin. Yhtäkkiä mies hyppäsi päälleni ja siinä sitten pyörittiin tunti lakanoissa...kummallista, miten seesteinen olo on nyt eikä harmita lapsen kiukuttelukaan! ;)
"Huono kuulo ja lyhyt muisti"
xD xD
menee kaiken ylitse. Kyky olla erillinen toisesta.
Parisuhdeterapia.
Toisen kunnioittaminen, tietynlaisen henkisen vapauden salliminen. Ei ole epäterveesti mustasukkainen, osaa uhrautua myös puolison puolesta. Osaa pitää sopivassa kohtaa mölyt mahassa ja jos mokaa, pyytää anteeksi.
Antaa anteeksi, muistaa ja huomioi arjessa. On tasavertainen kasvatuskumppani suhteessa lapsiin. Ei ole läheisriippuvainen vanhemmistaan. Rakastaa myötä ja vastamäessä.
Nämä koskee miestä ja naista.
ja unohtaa sen jalkeen riita oikeasti (eika jaada vuosien jalkeen kaiveleen vanhoja)
asiasta riiteleminen, ei henkilokohtaisuuksiin meneminen, eika uhkailu millaan mita ei oikeasti tarkoita (esim. avioero)
karsivallisyys
toisen kunnioittaminen ja huomioiminen
hyvaksya se, etta ala-ja ylamaet kuuluu pitkaan liittoon
parisuhteesta ja kahdenkeskisesta ajasta huolehtiminen (ei aina olla vaan isa ja aiti)
rakkaus
Olen täysin erimieltä näiden; yhteiset rahat, harrastukset, yhteiset arvot, lomat, kotityöt yms asioiden kanssa.
ja yhteisiö mielenkiinnon kohteet.
Telkussa haastateltiin pariskuntaa, joka oli ollut naimisissa 70-v ja he sanoivat, että pitkän liiton salaisuus on siinä, että ei ole paljoa yhteistä tekemistä, niin ei tule nalkutustakaan.
Komppaan tätä, sillä oma liitto kestänyt yli 40-v, eikä kauheesti puuhastella mitään erikoista yhdessä(paitsi tietty seksiä)
ja yhteisiö mielenkiinnon kohteet.
Omat kaverit ja harrastukset niiden yhteisten lisäksi.