Ei taida lasteni äitipuolella olla kaikki sitten kuitenkaan kohdallaan :(

Ensin ajattelin että olin katkera, sitten tuumasin että se kärsii ainoanlapsensyndroomasta mutta nyt alkaa tosiaan tuntua että se on vaan lyönyt päänsä tosi kovaa pienenä :(



-jäänyt luokalleen

-ei mitään opistoja yläasteen jälkeen (pappa betalere ilmeisesti)

-ei ole koskaan ollut töissä

-ei ajokorttia



Minun ja exän erosta on aikaa jo reilu 5 vuotta mutta se miksi tätä pohdin johtuu siitä että lapseni eivät pidä edelleenkään tuosta naisesta ja isälle meno on välillä melko vaikeaa.

Eniten lapseni kärsii tuon naisen huutamisestan ja raivoamisesta, heille lapsille mutta nyt vanhin lapsista on alkanut surra sitäkin että tämä nykyinen on aina isällekin vihainen ja "osottaa mieltään" :(

Elo isän luona on kuin armeijassa.



Mutta ehkä tämä homma alkaa tästä avautua pikku hiljaa minullekin, että ehkei sitten tosiaan hällä olekaan kaikki ihan kohdallaan - ehkä joku onnettomuus takana, ei pysty työhön ja saa jotain vakuutusrahoja? Meinaan leveesti elelevät, silloinkin kun ex-mieheni oli työtön niin uusi muidu heidät elätti (isänsä kanssa).



Surullista vaan lasten kannalta kun eivät haluaisi mennä, siksi tätä pohdin ja mietin...