Lue keskustelun säännöt.
Kiukuttelen mieheni huomion uutteesta porukassa ja riitelemme paljon. Olen ihan loppu.
01.07.2012 |
Jostakin syystä riitelen mieheni kanssa aivan jatkuvasti. Usein vika on miehessä, mutta on se myönnettävä, että vähintään yhtä usein minä aiheutan kaikki ongelmat.
Taas otimme yhteen. Minä suutuin ja homma lähti hanskasta, riitelin ja riitelin. Lopulta mies alkoi taas ryyppäämään.
Olen huomannut itsessäni yhden ongelman. Haluan liikaa mieheni huomiota. Kun olemme esim. mökillä sukulaisteni tai ystävien kanssa, minusta tuntuu että mieheni ei huomioi minua tarpeeksi. Hän menee kalastamaan veljeni kanssa tai istuu grillipaikalla siskoni ja sukulaisteni kanssa ja juttu lentää. Minä ahdistun ja alan riidellä. Jälkeenpäin kaduttaa kauheasti.
Sille en voi mitään, että olen kateellinen siskolleni. Hän on hirmuisen nätti ja hoikka, ja exänsä istui aina hänen vieressään ja selvästi palvoi tätä. Nyt siskolla on samauuden miehensä kanssa, tämä istuu tiukasti kyljessä, tekevät paljon kaikkea yhdessä ja se miten tämä mies katsoo siskoani! Kunpa oma mieheni katsoisi minua samoin, haluaisi istua lähelläni kun lämmittelemme nuotiom loisteessa ja haluaisi tulla kanssani samaan aikaan laittamaan vauvaa nukkumaan ja itsekin peiton alle. Mutta ei, hän ei palvo minua.
Nyt olemme ihan eropisteessä. Ainoana pelastuksena näen sen, että luovun toiveestani ja tyydyn siihen mitä minulla on ja asennoidun niin että kumpikaan ei odota toiselta mitään ja molemmat saavat vapaasti mennä kuinka tahtovat. Että keksin jatkuvasti muuta tekemistä ja opetan itseni menemään jo valmiiksi istumaan pöydän toiselle puolelle enkä kaipaile miehen huomiota.
Miten lähes kolmekymppiselle voi tulla tällaisesta näin p*ska olo? Voikohan tätä suhdetta enää pelastaa...
Kommentit (16)
Oikeesti en osaa edes kommentoida mitään, mutta kuulostaa aika teiniltä. Moiset itse mene sinne notskille ja istu sen viereen? Mua ainakin ärsyttää tollaset yhteen liimatut... Haluisit varmaan julkisesti myös nuoleskella sen miehen kanssa. Jos toi on sun syy erota niin mieti uudestaan!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miehesi "unohtaa" sinut seurassa.. Tuli vaan mieleen kun kerroit että teillä on vauva, niin se on muuttanut parisuhdettanne ja miehesikin saattaa kokea jäävänsä vaille huomiota kun hoivaat pikkuista.
M39
Mä ainakin tuhat kertaa mieluummin ottaisin miehen joka huomioisi mua kotona, silloin kun ollaan kahdestaan, kuin aina vaan muiden nähden. Tuntuisi jotenkin aidommalta. Ajattele jos olisi toisin päin, muiden edessä esittäisi huolehtivaa mutta kotona olisi välinpitämätön.
Mies pitää perheestäsi ja ystävistäsi, ole siitä onnellinen. Moni antaisi mitä tahansa että mies tulisi mökille vaimon perheen kanssa, etenkin kun vaikuttaisi viihtyvän!
Niin, kyllähän minä menenkin istumaan nuotiolle, mutta silti saan sen tunteen että miehelleni on ihan sama olenko minä siellä vai en. alusta asti se on ollut tuota. Mies valittaa koko ajan, etten huomioi häntä tarpeeksi, mutta itse unohtaa minut heti kun on mitä tahansa muuta.
Minusta tuntuu että olen katkera tästä huomion puutteesta siksi, koska minulla ei saa olla muuta elämää kuin mieheni. En voi käydä baareissa tai kavereiden luona ilman julmettua tappelua, en koskaan saa rauhassa olla missään ilman miestäni. Miksi joudun aina olemaan hnen kanssaan vaikka hän ei edes palvo minua? Ekä hän sitten palvoisi jos en olisi itsestäänselvyys ja aina paikalla? Mutta jokainen menoni aiheuttaa riidan.
mutta en tuota palvonnan tarvetta. Siinä mielestäni odotat liikaa aikuiselta pitkältä suhteelta.
Mutta vakavan keskustelun paikka teillä tuntuu muuten olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pavloen sinä katsot miestäsi? menetkö hänen viereensä? järjestätkö hänelle mukavia yllätyksiä jne. vai onko kaikki tämä vain miehesi harteilla?
onhan tuo tärkeäksi kokemisen tunne tärkeätä ihmiselle, mutta AP, ajattele asiaa niinkin päin että taakka siitä että miehellä olisi velvollisuus sekä omasta onnestaan (veljen kanssa tehdyt kalareissut yms) ja sun onnesta (huomion jakaminen, palvominen) on erittäin musertava. Kuin paha mustasukkaisuus. Sellaisesta tunteesta haluaa jokainen tervejärkinen eroon ja se kumpi lempataan on velvollisuus toisen onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joskus sama ongelma. Sitten mä olin jostain niin loukkaantunut että ensin ajattelin etten välitä miehestä enään kun on niin kamala ja ei varmaan rakasta mua oikeesti jne. Lapset pieniä ja taloudellisesti olis ollut vaiikea kohta elämässä erota niin ajattelin että otan kaveripohjalta suhteen omassa päässäni ja eroan sitten myöhemmin kun on parempi hetki siihen. otin sellasen ihan sama asenteen miestä kohtaan.
Todella nopeasti meidän suhde sitten paranikin tämän jälkeen. Tajusin sen johtuvan siitä että olin itse miellyttävämpää seuraa kun en valittanut koko ajan ja ollut millon mitäkin vaatimassa. Mun kanssa oli paljon helpompi olla ja mies oli iloinen seurassani niin halusi miellyttää mua enemmän. Seksiäkin alkoi olla enemmän miehen aloitteesta ja tilanne helpotti kaikinpuolin.
En tiedä erotaanko myöhemmin vai ei. Nyt olen kuitenkin varma miehen rakkaudesta minua kohtaan ja huomioi mua ihanasti.
Ongelmahan ei suuremmalta osalta ollut koskaan miehessä vaan minussa itsessäni. Useilla meistä on näitä pelkoja jotka ponnahtavat esiin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja saavat meidät käyttäytymään erikoisella tavalla. Kannattaa ensin tutkia omia menneisyyden taakkoja, pelkoja ja epävarmuuksiaan. Sitten vasta pohtia miten paha se mies oikeasti on. Ja jos on kamala ukko niin vaihtoon vaan. Parempi aina yksin kun huonon kanssa.
ap!
Minuakin ärsyttää kun mies yhtäkkiä seurassa menee kaikkien muiden kanssa välittämättä minusta. En tiedä miksi "vaadin" sitä, että mies varmistaisi minulta että onko okei, että hän lähteekin sinne sun tänne muiden seurassa kesken yhteisen illan vieton. Haluan että hän on ensisijaisesti Minun kanssani, eikä minut unohtaneena pidä hauskaa muiden kanssa. Kai se on joku vika sitten meissä naisissa?
Kiitti 2 linkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap! Minuakin ärsyttää kun mies yhtäkkiä seurassa menee kaikkien muiden kanssa välittämättä minusta. En tiedä miksi "vaadin" sitä, että mies varmistaisi minulta että onko okei, että hän lähteekin sinne sun tänne muiden seurassa kesken yhteisen illan vieton. Haluan että hän on ensisijaisesti Minun kanssani, eikä minut unohtaneena pidä hauskaa muiden kanssa. Kai se on joku vika sitten meissä naisissa? Kiitti 2 linkistä.
Millä se TODISTAA, että mies on unohtanut naisen jos harrastaa omia asioitaan? Pitääkö naisten elää jatkuvasti miehen huomion kautta? Se on todella säälittävää, ilmeisesti harva tajuaa kuinka naurunalaiseksi silloin tekee itsensä.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, haluaisitko tulla puolisosi kanssa kokeilemaan ilmaiseksi transformatiivista valmennusta?
Lisää infoa täällä:
http://kutri.net/blog/2012/07/01/etsitaan-eron-partaalla-olevia-parisku…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin en kaipaa huomiota pelkästään muiden seurassa, vaan haluaisin enemmän huomiota myös kotona ja arjessa. Kummallakin on työt ja harrastuksia, yksi lapsi, kai ihan normaalia elämää vietämme. Mutta olen todella kateellinen tuttavanaisille joiden miehet vievät heitä joskus leffaan, syömään, kylpyläviikonlopuille, laskettelemaan... Sellaista arjen pikku hemmottelua ja huomioimista. Minulla on hyviä ystävättäriä ja rahaakin olisi, eli pääsisin kyllä vaikka minne kavereiden kanssa, mutta kun haluaisin mieheni kanssa. Eikä niin, että minä järjestän ja ideoin, vaan se pitäisi tulla häneltä. Joo, tosi lapselliseltahan tämä kuulostaa, mutta minulla on nyt yli kolmekymppisenä tullut jokin romantiikkakriisi. Joskus olen jopa haaveillut, että hankin salarakkaan, joka minua sitten hemmottelisi (en oikeasti varmaan pystyisi pettämään, mutta voihan sitä kuvitella). Niin, ja miehelle olen tästä huomiontarpeesta kertonut ja hän vain kuittaa, että juu hän yrittää tsempata, mutta jos painostan, niin sitten kiinnostaa entistä vähemmän :-/
Emme asu pääkaupunkiseudulla, matkaa on aika paljon. :(
Kotona mies kyllä huomioi, siksi se tuntuukin niin rankalta kun yllättäen huomio katoaakin kokonaan. Heti kun muita on paikalla, minä unohdun. Mieheni ei edes ole mitenkään sosiaalinen tapaus, siksi on outoa että muut kiinnostavat enemmän. Ja se katse puuttuu. Se miten mis katsoo naistaan, ihaillen ja palvoen. Minua ei katsotaniin, ainakaan jos paikalla on muita.
Tämä oma käytökseni harmittaa myös. Miksi en pysty hillitsemään itseäni ja kärsimään sisäisesti, ilman että pilaan kaikkien iltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaista. Tosiasiassa hän ei koskaan tainnut minua rakastaakaan.
Nykyisen mieheni kanssa on erilaista. Tiedän olevani hänelle maailman tärkein, vaikka hän lähtisikin veljensä kanssa kalastamaan tai jäisi saunomaan kavereiden kanssa kun minä menen jo0 nukkumaan.
Yritetään vielä. Eikö kenelläkään ole mitään kommentoitavaa?