Etäisä kiristää...

Lapset voivat kasvettuaan itse valita ihan sen sukunimen kuin haluavat. Turha sitä on nyt rempata ees taas. Kysypäs mieheltä, että onko tosissaan sitä mieltä, että haluaa vieraantua lapsistaan täysin?

Sen ymmärrän, että jos kerran haluat yksinhuoltajuuden niin sitten ne ovat sinulla. Jos yhteishuoltajuuden otatte niin silloinhan tilanne onkin toinen. En kyllä alkaisi mitään sukunimiä vaihtamaan... Mutta jos isä kerran nyt jo ottaisi lapsia niin voisithan ehdottaa yhteishuoltajuutta.. Jos alkaa jankuttamaan pelkästä sukunimestä niin hohhoijaa, on juonut ne aivonsa..

kasvata lapset itse. Juoppo ei ole hyvä kasvattaja.

ja käytät lapsia pelinappuloina. Mitäpä jos ryhtyisit vastuulliseksi vanhemmaksi?



Tuo touhu kuulostaa nyt siltä, ettei mitään syytä huoltomuodon vaihtoon ole. Ja huoltomuodollahan ei ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa.

Kun kerran sen yksinhuoltajuuden olen onnistunut saamaan..

Ja jotenkin en jaksa uskoa että isä alkaisi välittää lapsistaan enemmän jos sukunimi ois sama ja huoltajuus molemmilla... Haiskahtaa vähä mun pomputtamiselta.





ap

vaikka näillä olisi naapurin miehen nimi.



tietenkään et anna huoltajuutta alkoholistille. snaot ukolle, että kun käytös muuttuu, saa nähdä lapsiaan. Ja sitten et pidä itse mitään yhteyttä.



Saatko itsellesi omaa aikaa?

todellakin että isän pitää tehdä jotakin sukunimen ja huoltajuuden eteen. Eli toisin sanoen olla oikeasti lasten elämässä mukana.



Yksin olen lapset kohta 7v hoitanut. Isä on ollut kuvioissa mukana vaihtelevasti. Riippuen siitä millä mallilla alkoholin käyttö on ollut ja onko naisten jahtaamiselta jäänyt aikaa lapsille. Ei ikinä soita lapsille, ei muista synttäreitä, ei jouluja, eikä mitään tärkeitä päiviä ja tapahtumia lasten elämässä.



ap

sinulla on yksinhuoltajuus? Ja lapsilla on sinun sukunimi? ja miehesi on etenevissä määrin juoppo?



Jos nyt kuitenkin ajattelisit niiden lasten etua.

Ikinä et suostu tollaiseen kiristykseen. soitat lastenvalvojalle ja menette sinne sopimaan tapaamiset. Nimi ja huoltajuusasiat annat olla niinkuin ne ovat, eikä niillä enää kiristetä ketään.

Ja harkitsen tässä mille ryhdyn ja mikä olisi lasten kannalta parasta. Juoppo isä, vai ei isää ollenkaan..Minä alan oikeasti väsymään tähän tilanteeseen. Olen ollut äijän pomputettavana jo 8 vuotta.



Oma aika on kortilla, mutta kyllähän se on jo hiukan helpompaa lasten kanssa kun eivät ole enää ihan niin pieniä...



ap

Minulla on yksinhuoltajuus ja lapsilla minun tyttösukunimeni.



Joskus aijemmin otin yhteyttä lastenvalvojaan tapaamisasioiden selvittämiseksi, mutta mies kieltäyty yhteistyöstä. Jos näkee lapsia sossun kautta, niin ei halua nähdä sitten olleenkaan. Välillä onkin pitkiä aikoja ettemme ole pitäneet yhteyttä ollenkaan. Sitten minua alkaa säälittää isättömät lapset ja suostun tapaamiseen. Hetken sujuu ja sitten alkaa taas tämä kiristys...



ap

Ihan kun jolu nyt muuttuisi jos lapsilla olisi yhtäkkiä hänen sukunimensä. En lähtisi tohon kiristykseen mukaan, en usko että tollaisesta ihmisestä on lapsille suurtakaan iloa elämässä. Kuulostaa lapselliseslta ja itsekkäältä touhulta, jos ajattelisi lasten parasta, näkisi lapsiaan oli nimi ja "ehdot" mitkä tahansa.