Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyyh. Lehmänhermoinen maaemo rupeaa ratkeilemaan
30.06.2012 |
Nyt tiedän miltä tuntuu olla niin lopussa, että pinna ei ole enää. Jäljelle jää raivostunutta karjahtelua ja pizzalaatikoiden heittelyä päin takkaa.
Sillä saa aikaiseksi kierteen, jossa lapsetkin ovat niin hämillään ja säkähtäneitä, että kieltäytyvät syömästä ja olohuoneessa alkaa lentää Duploja. Pikku jalka potkaisee tyhmää äitiä.
Josta taas äiti rähähtää ja suuttuu, itkee vähän vessan ovien takana piilossa ja keittää taas lisää puuroa, joka ei kelpaa. Ahdistaa, kun liian laiha muksu ei syö, teen uuden ruuan joka voisi maistua. Ei maistu.
Kun päivää on takana 15h ja lapset pesty ja puettu pyjamiin, peitelty uneen, on jäljellä vielä yhdet tiskit ja koko kämppäkin pitäisi siivota oikeasti joskus. Koska sain pestyä kaikki vessat oikeasti eikä vain pönttöä ja lavuaaria? Saunan? Ei jaksa. Roskapussi roskiin haisemasta, lelut pois lattialta, pyykit pois koneesta.
Aamulla kaikki alusta. Lakanat pesukoneeseen, syöttämistä, näennäistä imurointia, makaronilaatikko uuniin, tiskiä, syöttämistä, kakkaa, vaippaa, kakkaa vaippaa, lääkkeitä, kantamista, pukemista. Puhtaat pyykit jäävät kasoihin, eivät ehdi ikinä kaappeihin asti ennen pyykikoria. Tartun loputtomiin askareisiin, jotka keskeytyvät saman tien, kun lasta pitää nostaa jonnekin tai auttaa jostakin pois.
Kannan lapset ulos. Siellä on hyvä olla. Vähän aikaa pihahommia ja hiekkalaatikon tonkimista. Kun sataa, pitäisi keksiä jotakin sisällä. Piirtää, muovailla, leikkiä. Kädet loppuvat kesken, en pysty avustamaan molempia.
Lopulta pyörin ympyrää, jossa kesken on 30 asiaa, mutta yhdestäkään ei tule ikinä valmista. Sekoilen, unohtelen, turhaudun, kirjoitan seinäkalenteriin jo senkin, että pitäisi muistaa soittaa illemmalla kaverille. (En kyllä muista onko sellaisia enää)
Yritän vähän hymyillä lapsille välillä ja halata ja sanoa joka päivä, että äiti rakastaa. Isot lapset yrittävät tehdä kaikesta oman osansa. Mutta tämä lahopää raivotar en ole minä.
(Iso perhe, kouluikäiset vammaiset CP-lapset, ylitöitä painava mies ja surujen vuosi. Apua olen jo pyytänyt, mutta todellista sellaista on ihan mahdotonta saada. Tarvitsen lähinnä puutarhajyrsimen ja tuulispään, jolla on iso syli ja nopeat jalat)
Kiitti ja kuitti, lähden tästä pesemään lasten hiukset. Iltapalaksi tulee pelkkää täplävanukasta vaikka kolme purkkia, ei haittaa.
Kommentit (16)
Kenen ajattelit hoitavan kouluikäiset ja sarastelevat lapset, jos palaisin töihin ja jättäin omaishoitajuuden?
Ehkäisyllä ei pysty poistamaan jo syntyneitä lapsia, ei terveitä eikä sairaita.
No, pahapa tähän on mitään järjellistä kommentoida. Antaa olla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät todellisia ruuhkavuosia, sinulla on ihania lapsia ja vuorokauden tunnit loppuu kesken. Ole armollinen itsellesi, vanukas on ihan kelpo iltapala=)
t. kolmen äiti, jonka lehmänhermot myös ratkeilee välillä
Ole armollinen myös itsellesi ja rakasta itseäsi(kin). Olet nyt niin omistautunut perheellesi ja sen hoitamiseen, että yritä löytää edes pieni hetki ihan itseäsi varten.
Helpota elämääsi niiltä osin kuin voit. Ja soita niille ystävillesi silläkin uhalla, että jotain hommia jää tekemättä. :)
Todellakin nostan hattua sinulle!
t:yhden lapsen äiti
Olet selvästi parhaasi tehnyt, ja se on jo paljon. Helpottaisiko jos vaatisit itseltäsi vähemmän. Jos et edes laittaisi tavoitteeksi että kodin tulisi olla viimeisen päälle siisti. Täytyy tunnustaa etten itsekään läheskään aina saa pyykkiä viikattua, vaan tuolla on nytkin puhtaanpyykin kori odottamassa viikkausta. Ja koti ei todellakaan aina viimeisen päälle siisti, mutta kyllä helpotti kun päätin että ei tarvitsekaan olla. Päätin että kun seuraavan kerran tulee vieraita ja koti on sekaisin niin en yritäkään tehdä pikasiivousta ennen vieraita, enkä tippaakaan häpeä sitä. Asiat vaan tärkeysjärjestykseen. Se on pääasia että lapsilla on ruokaa ajallaan ja puhtaita vaatteita ja muut perusasiat kunnossa.
ja luista niistä hommista,miä ei ole pakko hoitaa!!
voimia kauheesti!
t. neljän lapsen ei lehmänhermot omaava äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tuollainen ihan ilman suruja ja vammaisia lapsiakin. Se on vain inhimillistä, ettei jaksa enempäänsä. Ei voi ehtiä kaikkea, ei vaan voi. Se täytyy hyväksyä ja täytyy myös antaa itselleen lupa hermostua ja suuttua. Ei negativisia tunteitaan pidä hautoa sisällään niin kauan että sekoaa. Itse olen antanut itselleni luvan suuttua - jopa lapsille. Se osoittaa, missä minun rajani menee.
ja luista niistä hommista,miä ei ole pakko hoitaa!!
voimia kauheesti!
t. neljän lapsen ei lehmänhermot omaava äiti.
Iltahommat on hoidettu ja pienet lapset unessa, isoille tuli yökylään kaveri ja hauskaa juttelua ja naurua kuuluu. Mies tuli töistä ja halasi lämpimästi. Söi laittamani uunimakkarat onnellisena.
Tuli melkein paha mieli, että pyrskähdin noin totaalisesti täällä palstalla... Ajattelin tulla kertomaan, että koossa ollaan kaikesta huolimatta.
Annoitte viisaita neuvoja siitä, että ei pitäisi suorittaa niin paljon ja tehdä vain välttämättömin. Olen tajunnut sen kauan sitten, mutta tuntuu ettei aikaa jää enää edes siihen ihan pakolliseen. En kehtaa enää pyytää ketään kyläänkään tähän myllerrykseen.
Ihan oikeasti pyykkiä ja lakanoita on pestävä, lattiatkin. Minulla ei riitä aika, kädet, vuorokausi enää. Lapsista tulee sitä vaativampia mitä isommaksi kasvavat. Ihan fyysisesti olen tosi kovilla jo nosteluista ja perushoivasta. Tarvitsisin kerta kaikkiaan tänne toisen aikuisen työparikseni päiväsaikaan. Pelkissä lapsissa on töitä kahdelle hoitajalle, muun perheen ja talon sekä pihan ylläpitämiseen tarvittaisiin kolmas. Ja se yksi edes, joka käy uutterasti töissä :(
Mies on mukana hoitohommassa heti kun vain on kotona kääntymässä, vuorottelemme nukkumisen kanssa, kannustamme toisiamme. Hänkin on lujilla. Teini-ikäiset osallistuvat hommiin, mutta heille ei voi antaa vastuuta hoitotyöstä kovin raskaasti.
Suhteellisuudentaju on mennyt jo kauan sitten. En enää tiedä mihin "pitäisi" kyetä ja mikä on omaa organisointikyvyttömyyttäni.
Olen ollut nyt yhteydessä lääkäriin ja vammaispalveluihin jne. Olen pyytänyt hoitoapua. Saan luultavasti muutamaksi päiväksi apualaisen, mutta... Tuntematon, kokematon ja ihan nuori opiskelija ei pysty kauhean hyvin auttamaan kesätyöläisenä. En ehdi edes perehdyttää hommiin.
En uskalla edes ajatella miten tulevaisuus sujuu, muttaon se sujunut tähänkin asti.
Kiitos kun kuuntelitte ja kannustitte, kyllä se tuntuu hyvältä sieltä kaukaakin! Lähdemme kohta saunomaan ja huomenna on uusi päivä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sulle kuosrmaa annettu. Kuulosti alkuun meidän arjelta, mutta meillä onkin vain yksi terve taapero. Silti kaaosta ei saa hallintaan millään, ja välillä on takki ihan tyhjä. Mietin lukiessani tätä että olen varmaan hullu kun haluan toisen pikkuisen.
Voimia. Ihminen tekee sen minkä voi, ja kuten joku jo sanoikin, olet taatusti hyvä äiti. Jokainen räjähtää joskus. Itse olen syyllistynyt alle kaksivuotiaan tukistamiseen muutamankin kerran, ja se hävetää ja kaduttaa. Heikkoja hetkiä tulee, seuraavassa sitä yrittää toimia fiksummin. Itse teit hyvin kun menit itse "jäähylle".
mutta en sitten kuitenkaan tunne. Lapsia on aivan liikaa ja lasten hankinta - jos mikä - on tietoinen ratkaisu, mikäli ei suostu käyttämään ehkäisyä ennen tai jälkeen seksin. Mutta tottahan se on, että ehkäisystä puhuminen on nyt myöhäistä, paitsi tulevaisuuden osalta. Toivottavasti ap ja miehensä myöntävät rajallisuutensa ja jättävät lapsiluvun nykyiseen.
Tällä palstalla on hyvä purkautua anonyymisti ja se onneksi se oikeus on meillä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitalousvähennyksen jälkeen vaikka siivooja kerran kuussa ei paljoa maksa, mutta tietäisit, että on ne lattiat edes sillon pesty. Vieraiden kutsumisen voi kätevästi ajoittaa pian siivoojan käynnin jälkeen. ;) Sulla on kädet täynnä muutenkin.
Nyt myös sitä ihan omaa aikaa joka viikko vaikka vaan tunti. Meet ja teet ihan mitä vaan, kunhat menet hetkeksi pois.
jos ajattelet, "ettei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole" olet jo menettänyt pelin.
Mietit ennakkoon, mitä laitat apulaisen tekemään. Etkä edes yritä olla mikään super ja osoittaa, että suoriudut kaikesta yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muillakin on tuollaisia tunteita! Turhauttavaa!
Tee jotain, mistä itsellesi tulee hyvä mieli; kerää hyvän mielen asioita ympärillesi, olivatpa miten pieniä hyvänsä (esim. hauska elokuva, joka tuo hymyn taas huulille).
Anna itsellesi myös lupa purkautua, itkeä ja huutaa, ei ne lapset siitä rikki mene - kyllä ääntä maailmaan mahtuu.
Mä todellakin ihailen ja toivotan sulle jaksamista.
Ja jätä kaikki sellainen tekemättä mikä ei ole ihan pakko.Arvosta ja rakasta itseäsi! Sä olet huippu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä todellakin ihailen ja toivotan sulle jaksamista.
Ja jätä kaikki sellainen tekemättä mikä ei ole ihan pakko.Arvosta ja rakasta itseäsi! Sä olet huippu!
Näinhän se uusi päivä tuli. Eivät ne kuitenkaan ole toistensa kaltaisia tai aina vaan edellistä pahempia.
Juttelimme illalla miehen kanssa jaksamisista ja siitä miten voimme lomittaa toisiamme heinäkuun aikana. Millaisen parin illan reissun voisimme tehdä myös kahdestaan.
Sain nukkua keskellä päivää 3h, kun mies oli puikoissa ennen töihin lähtöä. Tuon jälkeen vanhin lapsi otti ex tempore pikkuiset lapset omaan huoneeseensa, pyöritti vanhoja pirrettyjä VHS-kasetteja ja syötti sipsejä ;) Sain toista tuntia aikaa tehdä kotihommia ja ruokia ihan rauhassa.
Iltaan asti on tuntunut siltä, että hyvä tuuli pysyy naamalla. Saattaisin vaikka leipoa jotakin vielä. Monta ruokaa on valmiina jääkaapissa.
Onneksi näitä hyviä hetkiä tulee. Tuo eilinen ja sitä edeltävät muutama päivä alkoivat olla jo ihan kuilun reunalta tai sen yli. En ole koskaan ollut niin katki lasten nähden, että rääkäisen raivostumisesta tai huudan lapselle " mee pois mun jaloista!". Saati että heittelisin tavaroita.
Tälle kesälle mahtuu vielä paljon huolia ja surua, mutta tästä päivästä selvisimme hyvin! Kauppareissut ja iltakylvyt menivät nätisti, kaikki on ihan ookoo.
Toivon kaikille teille myös kivaa kesäiltaa ja paljon voimia niille, jotka elävät uupumuksen keskellä. ap
kivaa kesän jatkoa myös sinulle!
hyvä,että tuntuu jo paremmalta! ja tosiaan anna itsellesi lupa olla väsynyt.
t. se 4 lapsen ei hyvät hermot omaava äiti.
ps. mulla on kolme dysfaatikkoa ja kaksoissisko on melko vaikeasti cp-vammainen,että tiiän että voimia vaatii arkielämä toisinaan.
Alue: Aihe vapaa
Miksi annat miehen olla poissaoleva?
Ennenkun sekoat, niin palaa työelämään ja vie lapset hoitoon. Käytä ehkäisyä.